Lapsi parhaan ystävän kanssa

Miten meinasitte hoitaa käytännön järjestelyt? Viikko-viikkoasuminen heti vauvasta asti? Asuisitte yhdessä samalla kun kumpikin etsii omaa parisuhdetta? Entä jos/kun kaveruutenne päättyy?

Olemme muuttamassa samaan asuntoon ensi kuussa (tästä päätettiin jo ennen kuin lapsen hankinta oli edes vitsitasolla meidän puheissa). Tällä hetkellä kumpikaan ei ole aktiivisesti etsimässä parisuhdetta, mutta tietenkin olemme vielä sen verran nuoria että "se oikea" voi osua kohdalle. Lapsen kasvatukseen yhdessä olisimme kuitenkin 100% sitoutuneita eli lapsen hyvinvointi olisi aina etusijalla kaikissa päätöksissä. Samoin kaveruus ei enää lapsen tullessa voisi varsinaisesti päättyä (ja tuskin päättyisi muutenkaan, koska olemme toisillemme hyvin tärkeitä).

Ap

Kokemusta ei ole, mutta uskon, että voisi onnistua hyvinkin. Varsinkin, jos olette tunteneet toisenne jo kauan. Kokeilkaa ensin sitä yhdessä asumista, silloin oppii tuntemaan toisen vielä paremmin.

Ei nyt mahdoton ajatus, varsinkin jos vauva-ajan asutte yhdessä. Puhukaa etukäteen taloudelliset asiat, perhevapaiden (kuinka kauan lapsi ylipäätään on kotihoidossa ja kenen kanssa) ja kotitöiden jakaminen. Samoin omat menot ja hoitovuorot, onko vauva täysimetyksellä vai saako myös pulloa. Tällaiset asiat aiheuttavat riitoja myös vahvassa parisuhteessa, joten kannattaa puhua asiat selviksi. Ja tosiaan asukaa yhdessä tovi ennen lapsen tekoa.

Ainakin pitää olla selvää, että asutte kämppiksinä. Mahdolliset tulevat parisuhteet ovat myös mm. asumisjärjestelyn osalta vasta lapsen hyvinvoinnin jälkeen.

Luulisin, että jos pystytte sopimaan jo etukäteen käytännön asiat lapsen parhaaksi, teillä on vähintään yhtä hyvät mahdollisuudet kuin tunteen pohjalta romanttisessa suhteessa lisääntyneillä.