Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En kestä enää pätkätyöelämä enkä ylipäätän elämä. Minua on imetty kuiviin.
29.06.2019 |
Näin 32 vuotiaana, olen hermoromahduksen partaalla. Tajusin kuinka ihmisellä ei nykyään ole enää mitään merkitystä eikä pohjaa.
Just kun on tottunut työyhteisöön, talon tapoihin niin joutuu lähtee, taas uusi yhteisö, uusi paikka.... vuosien varrella on kertynyt muistoja uupuneista ja itkevistä työkavereista, he jäävät pulaan kun työt loppuu määräaikaisillä, työyhteisöt jätetään pulaan, itse jää työttömäksi, aamulla herää ettei tarvitsr mihinkään lähtee, taas alkaa taistelu TE toimiston ja Kelan kanssa, taas alkaa väsyneenä pitkä työhaku prosessi johon pitää antaa kaikkensa. Taas alkaa 4kk määräaikaisuus ja joudut äkkiä taas sopeutumaan, taas kun alkaa oppii joudut lähtemään.
Työtaidot eivät kehity tarpeeksi, vatsa aivan hajalla ja terveys alkanut reistailee epävarmuuden takia, ikävöin aivan valtavasti ihanat työyhteisöt josta on saanut turvaa ja paikan missä olla.
Miten tässä pitäisi kestää? Töiden takia suhteet on kärsinyt ja elämä kaventunut, kaverit ja tutut yhtä katkeria ja huolissaan.
Syvää vihaa tulee johtajia kohtaan jotka eivät suostu välittää yrityksien elinvoimasta.
En tee lapsia, en käytä rahaa.
Kommentit (7)
Hassua miten nykyelämä onkin perseestä. Kukaan ei nauti, vaikka koneet ja robotit voisivat tehdä työt, ja me ihmiset vaan oltaisin ja nautittaisiin. Tai no ehkä joitain töitä tarvitsisi ihmistenkin tehdä, mutta ne jaettaisiin tasan kaikkien kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin samanlaisessa tilanteessa kunnes sain vakkaripaikan. Nyt näyttää siltä, että lähtee alta. yt tulossa. En tajua, miten joidenkin on niin vaikea käsittää, ettei tekevälle löydy Suomesta enää helposti töitä. Siivoojaksi/tiskariksi en pääse, koska olen ylikoulutettu.
Minullakin alkanut tulemaan vakavia viha ongelmia. Tekisi mieli pistää pommin.
Kyllästynyt siihen paljonko joutuu uhrautumaan pätkätöiden takia.
Pahinta on että nykyään lähtö tulee vaikka sua kuinka tarvitaan.
Hermosto toimii sinulla siihen malliin ettäv voisi hyvinkin päätellä.
Hyvin kuvailtu. Juuri tuota se on. Tuhoaa yksilön pitkällä juoksulla ja se viha mikä siinä tilanteessa valtaa mielen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tuskasi. Olen itsekin tehnyt useita vuosia määräaikaisuuksia samalla työnantajalla enkä ole ollut päivääkään työtön tässä vuosien aikana. En enää edes usko, että saisin koskaan vakituista paikkaa. Tuntuu, että pätkätöistä on tullut uusi normaali. Ennen tehtiin 40 vuotta töitä samassa paikassa ja työnantaja arvosti pitkäaikaisia työntekijöitä. Nykyään ei kai arvosteta työntekijöitä samalla tavalla. Työntekijät vaihtuvat usein. Nuoria käy kokeilemassa pätkätöitä pari vuotta ja vaihtavat muualle. Hyvistä työntekijöistä ei haluta pitää kiinni. Ja miksi pidettäisiinkään, kun aina löytyy joku kokeilemaan vuodeksi - pariksi. Työnantaja hyötyy, kun ei tarvitse maksaa ikälisiä ja muita etuuksia.
Tuo on todella uuvuttavaa, kun pitää jatkuvasti opetella uuden talon tavat ja tulla hyväksytyksi joukkoon. Määräaikaisena on vähän ulkopuolinen eikä voi vaikuttaa oikein mihinkään asioihin ja päätöksiin. Määräaikaisena on koko ajan "tarkkailun" alla ja joutuu todistaa jatkuvasti olevansa hyvä työntekijä. Sitten kun alkaa olla varma olo, niin joutuu vaihtaa työpaikkaa ja sama alkaa alusta. Pätkätyöläiset ovat muutenkin huonomassa asemassa työpaikoilla ja joutuvat joustaa enemmän työajoissa, työvuoroissa yms. ja eivät ole koskaan etusijalla lomien jaossa. Meillä määräaikaiset eivät saa yhtä usein uusia työvaatteitakaan, vaikka tarvitsevat niitä samalla tavalla kuin vakituisetkin.
Alue: Aihe vapaa
Halusin vielä lisätä että se mistä eniten tulee katkeraksi on ettei nykyajan yhteiskunnassa anneta tilaa kehittyä. Työyhteisöt täysin hajonneita, ihmisillä ei riitä enää resursseja.