Kaipaan villejä, intohimoisia hotelliöitä puhtaissa lakanoissa, kuumia suudelmia, helliä silityksiä

ja mitä tämä elämä onkaan: tiskaan, pesen pyykkiä, imuroin huushollia, kerään likavaatteita pitkin lattioita, teen ruokaa, kuuntelen lasten kinoja - päivästä toiseen. Nyt ei sentään Wilma viestejä rumputa joka päivä. Mies röyhtäilee ja piereskee sohvalla katsoen telkkaria. Vain haaveissani pääsen hotelliöihin.

Haaveiletko sä koskaan?