En hirveästi jaksais elämääni enää

Olen kotona toipumassa leikkauksesta. Tästä nyt selvitään, mutta jatkuvasti elämää varjostaa krooninen ja etenevä sairaus, joka estää elämästä normaalisti.
Kotona seurana on lapsi, joka yskii KOKO ajan ja äsken oksensikin yskän takia. Eilen illalla sai raivokohtauksen ja rikkoi puhelimensa. Tänään aiemmin kävi ostamassa karkkia salaa ja lihoo lisää.
Perhetyön alkamista ollaan tässä odoteltu yli päuoli vuotta. En ymmärrä miten mun pitäisi pystyä ja jaksaa normaalia vanhemmuutta oman kunnon ollessa huono. Tulevaisuus tuntuu aika toivottomalta, koska varsinkaan oma elämäni ei oikeasti muutu enää paremmaksi koskaan.