Miten pärjäätte sotkuisemman kumppanin kanssa?

Tarkoittaako hammastahnan sylkeminen lattialle sitä, että ukko todella sylkee hammastahnan lattialle, vai sitä, että sitä menee lattialle, kun hän sylkee lavuaariin? Onko hän kertonut, miksi tekee niin?

Akka kommentoi tähän, että laske kymmeneen. 

Oman kokemuksen mukaan se nalkuttaa monta kertaa päivässä ja luulee, että mä muutun siistimmäksi.

Hammastahna ilmeisesti ei vain osu lavuaariin.

Mun mies on sotkuisempi kuin minä, mutta ei nyt sentään tuollaista sikailua ole havaittavissa. En katselisi, jos joku sylkis hammastahnoja pitkin lattiaa, jättäisi jarruraitoja pönttöön tai roskia roskiksen viereen.

Kurko kirjoitti:

Akka kommentoi tähän, että laske kymmeneen. 

Oman kokemuksen mukaan se nalkuttaa monta kertaa päivässä ja luulee, että mä muutun siistimmäksi.

Mitä hyötyä siitä sotkuisuudesta on?

Mä en itsekään ole koskaan ollut mitenkään erityisen siisti, mutta mun mies on ollut aiemmin melko epäsiisti. Se oli ihan kestettävissä ennen kuin meillä oli lapsia ja kaikenlaista huushollihommaa oli vähemmän, mutta sitten, kun lapset tuli, se alkoi hankaloittaa elämää. Mä huomauttelin asiasta, ja kyllä mies sen itsekin huomasi. Me ollaan molemmat opeteltu siistimmäksi, ihan sen kautta, että ollaan ymmärretty sotkuisuuden olevan epäkäytännöllistä ja lisäävän työtä.

Kun tavarat panee paikalleen ja roskat roskiin, muutkin kotityöt helpottuvat. Erityisesti tämä korostuu siinä vaiheessa, kun lapset ovat pieniä ja ymmärtämättömiä, eikä heidän ulottuvilleen voi jättää ihan mitä vain.

Kyllähän se hermoja koettelee päivittäin. Kyllä se mies aina välillä yrittää tsemppaa mutta taitaa johtua kasvatuksesta, ei ole itse tarvinut siivota koskaan. Itse tykkään siisteydestä mutta alan luovuttaa sen suhteen kun on taapero ja mies jotka sotkee yhtä paljon ja siivoaa yhtä vähän. Ärsyttävää..

Minä olen super-siisti ja mies ei niinkään. 

Jättää tiskit pöydälle, pyykit lattioille, ei petaa sänkyä, jättää roskia mihin sattuu jne.

Kun muutimme yhteen niin meinasi mennä hermo. Nyt meillä käy siivooja kerran viikossa, jonka mies maksaa. Minun ei tarvitse stressata viikko-siivouksesta niin ei häiritse siivoilla miehen joka päiväisiä sotkuja.

Se on kasvattanut hermojani sen verran että olen itsekin nykyään suurpiireisempi. Makuuhuoneen oven saa esim. kiinni, jos sänky petaamatta ja sukkapari ei paljoa ruokaa pyydä siellä eteisen lattialla. Ja kun olen itsekin joustanut on alkanut ne tiskitkin menemään helpommin koneeseen ja mies imroikin nykyään useammin kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen super-siisti ja mies ei niinkään. 

Jättää tiskit pöydälle, pyykit lattioille, ei petaa sänkyä, jättää roskia mihin sattuu jne.

Kun muutimme yhteen niin meinasi mennä hermo. Nyt meillä käy siivooja kerran viikossa, jonka mies maksaa. Minun ei tarvitse stressata viikko-siivouksesta niin ei häiritse siivoilla miehen joka päiväisiä sotkuja.

Hyvä kikka. Mä en itse halua siivoojaa kotiin mutta jätän miehen siivottomuudet hänen korjattavaksi. Tuo kylpyhuone käytös on ärsyttävää, meillä onkin eri kylppärit enkä vuosiin ole edes käyny miehen kylppärissä. Piisköhän.... mutta sen sanon että muutu ne tavat ei, nalkutuksesta ja sanomisesta vain pahenee. Joten.....

Meillä on toisinpäin. Minä olen suhteellisen siisti ja vaimo ei todellakaan ole. Oltu yhdessä parikymmentä vuotta mutta tuntuu että menee jatkuvasti pahempaan suuntaan. Ei jaksaisi tätä loputonta sotkua, ja kun siivoan niin ollaan hetkessä takaisin kaaoksessa - bonuksena saan kiukuttelua siitä että olen piilottanut hänen tavaransa (eli laittanut ne 'paikalleen' keskeltä lattioita). En tiedä mitä tälle voi tehdä muuta kuin sietää mutta alkaa olla olo kuin sillä kuuluisalla oravalla talvella.

Mun mies vetää kaikki sukat pois sukkalaatikosta kun etsii tiettyä paria (kai, vaikka ne on kyllä kaikki mustia...) ja jättää kasaksi lattialle. Monen vuoden huomauttelun jälkeen ei tee sitä enää kovin usein mutta edelleen joskus. Sen kanssa oppii elämään.