Te jotka ette aio hankkia lapsia

Olisi aika hullua hankkia lapsia, jos ei halua lapsia.

En halua lapsia. Olen liian mukavuudenhaluinen sekä itsekäs. Rahani käytän mieluummin itseeni. Lapsi vaan on rasite minun näkökulmastani joten jätön lasten hankkimisen niille jotka niistä pitää.

Ei ole varaa hankkia lapsia.

Tyhmää hankkia lapsia jos heille ei ole varaa kustantaa mitään kivaa tai kohtalaista elintasoa. Vakaa talous on oltava jos lapsia hommaa, heidät tulee ruokkia ja vaatettaa ja majoittaa asiallisesti.

Ei ole kumppania ja ikä tulee vastaan. En halua hankkia yksin koska se on liian raskasta ja pitäisi tehdä isoja uhrauksia.

Ei ole koskaan tullut sellainen olo, että haluan nauttia elämästäni vähemmän.

En halua lapsia. Elämäni on hyvää ja täyttä juuri näin. Mitään ei puutu ja olen ollut varma päätöksestäni jo hyvin nuoresta. Lisäksi lapsen hankinta on valtava taloudellinen, sosiaalinen (eristäytyminen, erot, mammakuplat) ja terveydellinen (ikä, kehon muutokset, synnytys jne) riski. Ei kiitos, nykyään kun on mahdollisuus valita.

N31

En ole sopivaksi isäksi. Olen henkisesti sairas (masennus) ja fyysisesti. Eikä minusta olisi parisuhteeseen. En vaan voi luottaa nykyajan naisiin enkä edes osaisi tehdä naista onnelliseksi. Parempi vain keksittyä itseeni ja omaan onnellisuuteen.

Halu puuttuu kokonaan, enkä usko että lapsia kannattaa hankkia jos niitä ei oikeasti halua. Olen yrittänyt pakottaa itseeni kriisin tullen äidillisiä tunteita ja mielikuvia pienistä töppösistä, mutta äitiys jo ajatuksen tasolla tuntuu ikuiselta vankeusrangaistukselta elämään jota en halua. Ymmärrän kyllä mitä iloa ja rakkautta lapset toisille tuovat, mutta tiedän syvällä sisimmässäni että olisin itse samassa tilanteessa onneton.

No siksi, että en halua lapsia? Rahat haluan käyttää itteeni, ja säästyy enemmän. Haluan olla vapaa, ja matkustellla, juhlia, olla rauhassa. Musta ei ole vanhemmaksi, enkä pystyisi myöskään tämän hetkisen vaikean masennuksen ja ahdistuksen aikana huolehtimaan siitä.

Sairaus, jonka takia raskaus on aika suuri riski ja rasitus elimistölleni. Raskaus ei ole täysin suljettu pois, mutta vaatii tarkan suunnittelun ja seurannan. Pelottaa myös, koska vauvalla on suuri riski syntyä ennenaikaisesti.

Olen aina halunnut lapsia, mutta pelottaa oman terveyden takia ja lapsen puolesta.

Hyvin huomaa, kun kasvattamisessa mentiin ääripäähän, eli lapsi on kuningas, niin eipä nämä kuningaat todellakaan halua asemastaan luopua edes aikuisena. Hyvää työtä mammat!

Äitiyden vaatimukset on muuttuneet liikaa, olisin korkeentaan normi, huoleton ”ysärimutsi”, ja sehän ei nykyään riitä, niin siksi minullekin tulee edellä mainittu vankeusrangaistus fiilis lapsiarkea miettiessä. Muitakin syitä lapsettomuuteen toki on, kuten vallitseva synkkyys maailmantilasta, en halua lapsen joutuvan pelkäämään ilmastonmuutosta yms kun itsekin sain kasvaa vailla moisia huolia.

Mielestäni lapsia tulisi haluta edes jollain tasolla jos niitä lähdetään hankkimaan. Edes jokin osa sanoisi, että perhe-elämä voisi olla kivaa. Mutta jos nämä puuttuvat niin miksi haluaisin tehdä jotain mikä ei yhtään miellytä millään tasolla? Onneksi täytän pian 40 ja pääsen näistäkin kyselyistä.

Seksuaalinen kiinnostus lapsia kohtaan.

Terveydelliset syyt ym ok, mutta haluaisin huomauttaa että ei äidillisiä tunteita tai vauvakuumetta ole monellakaan. Silti lasten saaminen on näillekin ihmisille, itse mukaanlukien, ollut elämän paras juttu.

 Nykyihminen on oppinut ajattelemaan että itsekkyys on hyve ja korkein päämäärä on elää hedonistisesti itselleen. Silti usein suurinta ja täydellistä onnea kokee kun tekee jonkun muun onnelliseksi. Oman lapsen kanssa tämä juuri toteutuu ja tekee elämän merkityksellisemmäksi.

Kersat ovat portti köyhyyteen ja palkattomaan pakkotyöhön, kuka h.elvetti nyt sellaista vapaaehtoisesti haluaa ? No eräskin  v a j a k k i e n  ala-laji, mutta nekin vain sen tähden kun saavat sysättyä kustannukset muiden maksettavaksi eikä se pakkotyö-osuus kosketa ko. degeneroitunutta sakkia. Mikäpä siinä silloin on olla vailla ja haluta.

Koska en saa kuin jotain vammaisia naisia. Mieluummin sitten yksin elämä.

M33

Vihaan suurinta osaa muiden lapsista, enkä ole koskaan tuntenut minkäänlaista halua saada omia lapsia.

En ole vielä tähän ikään ja elämäntilanteeseen mennessä (32v, yhdessä kumppanin kanssa 15 vuotta) halunnut lapsia. Uskon että niitä pitäisi ensin haluta, ennen kuin hankkii. Minulle äitiys on edelleen vieras ajatus.

Miten lapsi parantaisi elämääni? Kertokaa.