Samaistutteko epävakaat tähän?

Olen nainen jolla on diagnosoitu tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus ja olen huomannut kuinka tyhjä sisältä olen, en tunne yhtään mitään, en iloa, en surua, en vihaa.... onneksi tulee sentään joskus tunne että minun pitäisi tuntea jotain, kuin heräisin siihen.

Esimerkiksi kun menin mieheni kanssa naimisiin, en tuntenut mitään kun taas mieheni liikuttui ja itki, ihan nolotti kuinka itseäni ei liikuttanut yhtään... ihan kuin naimisiinmeno oli yhdentekevää vaikkei se ollut niin. En useimmiten liukuukaan kovin herkästi, vaikka olen aina pitänyt itseäni herkkänä ihmisenä... voi olla että piilotan herkkyyteni kovan kuoren alle.

En kovin helposti näytä rakkaudenosoituksia. Muistan nuoruudessani kuinka minua jopa ahdisti pojat kun piti pussailla tai halailla, ajauduin vain sellaisiin tilanteisiin ilman omaa tahtoa. Nykyäänkin olen vain helpottunut kun puolisoni on etäinen eikä tule lähelle koska hänen kanssaan hellyydenosoitukset eivät ole aitoja vaan pakollinen paha.

Ihan kuin en osaisi osoittaa rakkautta tai ottaa sitä vastaan. Sisimmässäni sitä kyllä haluan mutta käytännössä se tuntuu vastenmieliseltä. Miksi näin? Ja mikä sen aiheuttaa... haluan ympärilleni tilan ja hajuraon. Silti olen kamalan yksinäinen ja ihmiset tuntuvat niin kaukaisilta. Miten ristiriitaista!