Ystävän parisuhde, sanonko vai olenko hiljaa?

Ystävä on ollut yhdessä miehensä (ei naimisissa) kanssa noin 7 vuotta. Pitkään olen sivusta seurannut hiljaa ja pitänyt mölyt mahassa mutta välillä tuntuu että en jaksa tälläistä ystävyyttä enää.

Luultavasti mies on jollain tasolla kontrolloiva, tai sitten ystäväni on äärimmäisen miellyttämisen haluinen tai sitten heidän parisuhde on sekoitus näitä molempia.

Melko heti kun tämä suhde alkoi, ystävä jätti aivan kaikki omat juttunsa. Kaverit, harrastukset jne. Tekeevät ja menevät vain miestä miellyttäviin juttuihin. Eikä tämä ole korjaantunut ajan saatossa. Mies on näennäisesti ihan mukava, itseriittoinen kuitenkin, tiedätte tyypin, muut on idiootteja paitsi hän itse.

Ystävä ei ole tähän päivään mennessä näyttänyt yhtään tajuavan miten rajoittunutta hänen elämänsä on, tuntuu että muut näkee sen helposti.

Ei tapaa omia kavereitaan _koskaan_ jos mies on kotona. Heillä on aina vähän aikaa joku pariskuntakaveri joiden kanssa viettävät paljon aikaa, sitten se loppuu kuin seinään. Nämä aina miehen tuttuja. En nyt jaksa tähän retostella kaikkea mutta näin vähän ulkopuolisena tämän kaavan näkee niin helposti.

Me ollaan oltu ystäviä yli 10 vuotta ja viimeiset vuodet tämä on ollut pelkkää viestittelyä koska ei meillä ole saumaa tavata vaikka välimatkaa ei ole 15 km enempää.
He eivät siis käy pariskuntana meillä koskaan kylässä eikä me heillä koska ei kutsuta ja jos joskus on sovittu jotain, edellisenä iltana ”tapahtuu” aina jotain joka muuttaa suunnitelmat.

Mä koen ihan rehellisesti ettei ystäväni näe yhtään tätä tilannetta. On omasta mielestään onnellisessa parisuhteessa. Minä taasen olen huolestunut, ei ystäväni ole enää ollenkaan se ihminen kenet tunsin.

Joten nykyään me vaan viestitellään, päivästä toiseen, ei edes soitella, ehkä siksi että se häiritsee sen miestä. En tiedä.
Mua on alkanut väsyttämään tälläinen. Kaipaisin ystävältä enemmän, tapaamisia ja yhteisiä menoja vaikka edes kävelylle. Mielellään hän niistä sopiikin mutta sitten ilmenee että hänpä ei tiennyt että mies olikin sopinut muuta. Tämä tapahtuu aina.
Pari vuotta sitten pidettiin tyttöjen ilta, miehellä oli reissu silloin niin sitten kävi. Siitäkin jäi kurja olo, jouduin tekemään ihan älyttömän työn että sain lapset hoitoon ja olin vähän kipeä mutta halusin kuitenkin mennä kun kerrankin päästiin. Sen jälkeen ystävällä on aina ollut töitä kun mies reissussa, kuulemma ihan tarkoituksella kun ei kerta mieskään ole kotona.
Olen hänen ainuita ystäviä, muutama kaveri hällä on enää jäljellä. Moni muu luovutti jo alkuvuosina.

Mitä olette mieltä? Osaisinko hienovaraisesti vihjata että tämä kuvio ärsyttää vai pysynkö hiljaa? Jotenkin tuntuu että menetänkö kuitenkin mitään. Ihan joka kerta kun saan tai laitan viestin, huomaan miettiväni että jahas, ystävä laittaa viestiä töistä tai sitten uskallanko häiritä.