Mies, jolla sairauspelko

Olen seurustellut mieheni kanssa 5 vuotta, asumme erillämme. Hän on hyvin kiltti ja mukava, luotettava ja meillä on yhteisiä harrastuksia. Kuitenkin...

Viime aikoina olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota hänen neuroottisuuteensa mitä tulee terveysasioihin. Olen tiedostanut tämän piirteen jo pitkään (äitinsä on hysteerinen, kotoa opittua), mutta hiljattain olen alkanut epäilemään jaksanko sittenkään katsella. Hän on hyvin tarkka mm. ruoasta, eli minun on turha tarjoilla mitään sillä hän haluaa että on terveellistä, luomua, kotimaista, mahdollisimman lisäaineetonta, joka aterialla. Kauhistelee jos itse käynkin pikaruokalassa, hän ei "sellaista paskaa syö". Joskus saattaa lukea uutisen miten ruoka-aine x voi olla vaarallista terveydelle, jolloin hän rajaa sen kokonaan ruokavaliostaan. En pysy enää perillä, en siis kokkaa hänelle, aiheesta on riideltykin.

Lisäksi kaikki pienet ihovauriot aiheuttavat jonkinlaisen paniikin. Eilen kissani raapaisi häntä leikin yhteydessä, pienen pieni naarmu jota mies ryntäsi desinfioimaan monta kertaa. Samoin mikä tahansa ihomuutos tai näppylä saattaa olla syöpään rinnastettavissa, ei pysty rauhoittumaan ennen kuin muutos häviää (kuten aina on käynyt). Käy usein lääkärissä jos epäilee jotain. Silloin kun minä sairastan, hän käy kyllä kaupassa puolestani, mutta ei tule lähelle. Pelkää kosketusta ja tartuntaa todella paljon, ostoskassit eteiseen ja äkkiä ulos.

En tiedä miten selittäisin tuntojani. En jaksa tuollaista neuroottisuutta elämässä, kaikki sairauteen ja sairastumiseen liittyvä pelottaa häntä. Rakastan häntä, mutta en tahtoisi tulevaisuudessa noin pelokasta miestä lasteni isäksi. En tiedä, haluanko jatkaa suhdetta, vaikka periaatteessa kaikki muu on hyvin. Tunnen jopa vastenmielisyyttä silloin kun neuroottisuus on taas huipussaan ja desinfiointiainetta kuluu, ikään kuin miehekkyys puuttuisi noissa tilanteissa, muuttuu pelokkaaksi pojaksi...

Välillä pystyn suhtautumaan asiaan huumorilla että heh, meillä on kaikilla erikoiset piirteet ja puutteet, haittaako hänen neuroosinsa nyt oikeasti omaa arkeani. Mutta kyllä se haittaa, varsinkin jos meillä olisi perhe ja tulevaisuus. Hieman koen häpeääkin siitä, että hän on vähän tuollainen herkempi ja tarkempi ihminen tällaisissa. Ei voida huolettomasti ruokailla tai nauraa pikkuhavereille, kaikki terveyteen potentiaalisesti vaikuttava on haudanvakavaa.

Tunnen oloni neuvottomaksi, lähteäkö tällaisen takia suhteesta vai ei. Teki hyvää kirjoittaa vain jonnekin. :(