En koskaan pääse yli siitä vaiheesta parisuhteessa, jossa ”rakastuminen” on ohi ja tilalla on vain rakkaus

Toivottavasti mies tajuaa lyöneensä kätensä paskaan ja ymmärtää häipyä itse, ennen kuin on investoinut liikaa suhteeseen. Sääliksi käy häntä.

Miksi sun pitäisi päästä sen yli? Kyllä ihminen saa vaihtaa kumppania vaikka kerran vuodessa, ei siitä mitään lakia ole. Jos sun luonne on sellainen, että haluat ja tarvitset vaihtelua, ole sellainen. Miksi pitää pakottaa itsensä johonkin muottiin mitä ei oikeasti ole?

Mä en kyllä osaa neuvoa kun olen pitkän avioliittoni jälkeen ollut justiin tuollaanen samanlainen.

Suhteesta suhteeseen olen hyppinyt,pisin suhde tässä 10 vuoden aikana on ollut 2 vuotta.

Mitä enemmän huomaan että mies on minuun rakastunut,sitä enemmän minua tympii.

Ärsyttävää,mutta miten minä tämän voisin muuttaa?

Ikää alkaa olemaan jo senverran (49) että piäisi varmaan yrittää tedä tälle asialle jotain

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä osaa neuvoa kun olen pitkän avioliittoni jälkeen ollut justiin tuollaanen samanlainen.

Suhteesta suhteeseen olen hyppinyt,pisin suhde tässä 10 vuoden aikana on ollut 2 vuotta.

Mitä enemmän huomaan että mies on minuun rakastunut,sitä enemmän minua tympii.

Ärsyttävää,mutta miten minä tämän voisin muuttaa?

Ikää alkaa olemaan jo senverran (49) että piäisi varmaan yrittää tedä tälle asialle jotain

Miksi sille pitäisi tehdä jotain? Ei varmaan hyödytä muuttaa yhteen kenenkään kanssa, mutta mikä pakko se on edes.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti mies tajuaa lyöneensä kätensä paskaan ja ymmärtää häipyä itse, ennen kuin on investoinut liikaa suhteeseen. Sääliksi käy häntä.

Mitä tarkoitat suhteeseen investoinnilla?

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä osaa neuvoa kun olen pitkän avioliittoni jälkeen ollut justiin tuollaanen samanlainen.

Suhteesta suhteeseen olen hyppinyt,pisin suhde tässä 10 vuoden aikana on ollut 2 vuotta.

Mitä enemmän huomaan että mies on minuun rakastunut,sitä enemmän minua tympii.

Ärsyttävää,mutta miten minä tämän voisin muuttaa?

Ikää alkaa olemaan jo senverran (49) että piäisi varmaan yrittää tedä tälle asialle jotain

Olet jo niin vanha, että luonto korjaa asian näillä metreillä, eikä tarvitse enää uusiin suhteisiin yrittää. Useimmilla olisi korjannut jo. Viisikymppinen nainen on ongelmajätettä.

Ärsytttävien piirteiden kansssa on tultava toimeeen niistä on keskusteltava ja ne on hyväääksyttävä ja hyvä parisuhde on enemmmän ystävyyttä. Se ei saa tuntua vakilalta josssa alkaa ahdistaaa vaan molemmilla on oltava omaakin tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti mies tajuaa lyöneensä kätensä paskaan ja ymmärtää häipyä itse, ennen kuin on investoinut liikaa suhteeseen. Sääliksi käy häntä.

Mitä tarkoitat suhteeseen investoinnilla?

Rakkaus, kiintymys, yhteiset suunnitelmat, asumisjärjestelyt, yhteiset ystävät yhteenmuutto, naimisiinmeno, lapset, jne.

Miksi sille pitäisi tehdä jotain? Ei varmaan hyödytä muuttaa yhteen kenenkään kanssa, mutta mikä pakko se on edes.[/quote]

No enhän minä ole kenenkään kanssa tässä 10 vuoden aikana yhdessä asunutkaan.

Siksi pitäisi tehdä jotain kun haluaisin kuitenkin sen pitkän parisuhteen.

Vau, mulla oli toi sama. Siis alle 20-vuotiaana. 

Ymmärrän hyvin. Minustakin parisuhteen paras osa on se n. kuuden kuukauden kohdalla oleva vaihe, jossa toista tuntee jo jonkin verran mutta asiat eivät tunnu arkiselta. Suhteen ei minusta tarvitse "edetä" siitä yhtä pidemmälle, vaan samaa seurustelufiilistä voi hyvin jatkaa koko suhteen ajan.

Romantiikkaa ja intohimoa on paljon helpompi pitää yllä, kun ei asuta yhdessä ja molemmilla säilyy oma oma elämä. Erillissuhde on minulle paras vaihtoehto, koska kaipaan kumppanista nimenomaan rakastajaa, luotettavaa ystävää ja hyvää seuraa, en arjen jakajaa.

Perinteinen parisuhdemalli, jossa edetään tapailusta seurusteluun, vakiintuneeseen parisuhteeseen, yhteen muuttamiseen, koiran hankkimiseen, lisääntymiseen, naimisiin, lapsiperhe-elämään jne. ei ole kaikkia varten. Minä ainakin tunnen itseni ja omat mieltymykseni vuosi vuodelta paremmin ja tavoittelen rohkeasti juuri sellaista suhdetta kuin haluan, vaikka epätyypillistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä osaa neuvoa kun olen pitkän avioliittoni jälkeen ollut justiin tuollaanen samanlainen.

Suhteesta suhteeseen olen hyppinyt,pisin suhde tässä 10 vuoden aikana on ollut 2 vuotta.

Mitä enemmän huomaan että mies on minuun rakastunut,sitä enemmän minua tympii.

Ärsyttävää,mutta miten minä tämän voisin muuttaa?

Ikää alkaa olemaan jo senverran (49) että piäisi varmaan yrittää tedä tälle asialle jotain

Olet jo niin vanha, että luonto korjaa asian näillä metreillä, eikä tarvitse enää uusiin suhteisiin yrittää. Useimmilla olisi korjannut jo. Viisikymppinen nainen on ongelmajätettä.

Idiootit on ongelmajätettä

Vierailija kirjoitti:

Miksi sille pitäisi tehdä jotain? Ei varmaan hyödytä muuttaa yhteen kenenkään kanssa, mutta mikä pakko se on edes.

No enhän minä ole kenenkään kanssa tässä 10 vuoden aikana yhdessä asunutkaan.

Siksi pitäisi tehdä jotain kun haluaisin kuitenkin sen pitkän parisuhteen.

No en nyt tajua mikä on ongelma. Jos haluat pitkän parisuhteen, hyväksyt sen että ensihuuma menee ohi. Jos et hyväksy, et voi saada pitkää parisuhdetta ja olla onnellinen. 

Tarvitset kumppanin, joka arvostaa ja pitää parisuhteissa tärkeänä samoja asioita kuin sinä. Arki- ja turvallisuushakuisten, rutiineja rakastavien möllöttäjien kanssa en voisi ikinä saada toimivaa suhdetta vaikka rakkautta olisi kuinka paljon. -11

Sä olet hormoniriippuvainen. Samalla tavalla voi tulla riippuvaiseksi myös adrenaliiryöpsähdyksistä huonoissa ihmissuhteissa. 

Ajattele, että olet nyt vieroitusvaiheessa ja voit toipua.

Vierailija kirjoitti:

Vau, mulla oli toi sama. Siis alle 20-vuotiaana. 

Jep, yleensä himohorostelu jää pois viimeistään kun parin kympin rajapyykki on saavutettu. Useimmat ihmiset aikuistuvat, mutta eivät kaikki.

Jaa, ehkä kannattaisi miettiä mistä tuo voi johtua, jopa joku keskustelu psykologin tjsp kanssa voisi olla avuksi? Sinänsähän noin ei ole väärin toimia, mutta kumppanin kannalta olisi reilua kertoa missä mennään ja ettei todennäköisesti kannata odottaa pitkää suhdetta. Onhan se vähän epärehellistä pimittää noin olennainen ja parisuhteeseen selkeästi vaikuttava asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti mies tajuaa lyöneensä kätensä paskaan ja ymmärtää häipyä itse, ennen kuin on investoinut liikaa suhteeseen. Sääliksi käy häntä.

Mitä tarkoitat suhteeseen investoinnilla?

Rakkaus, kiintymys, yhteiset suunnitelmat, asumisjärjestelyt, yhteiset ystävät yhteenmuutto, naimisiinmeno, lapset, jne.

Rakkaus ei onneksi ole mikään kesken loppuva luonnonvara. Sitä on ihan yhtä paljon jäljellä seuraavallekkin, vaikka tulisi vähän tuhlailtua. Noista muista luulen että miehen on vaikea niitä ihan itsekseen investoida jos ap on toinen jalka oven välissä jo menossa.

Vierailija kirjoitti:

Ärsytttävien piirteiden kansssa on tultava toimeeen niistä on keskusteltava ja ne on hyväääksyttävä ja hyvä parisuhde on enemmmän ystävyyttä. Se ei saa tuntua vakilalta josssa alkaa ahdistaaa vaan molemmilla on oltava omaakin tilaa.

Minusta nimenomaan huonon parisuhteen tunnistaa siitä, että siinä ollaan enemmän ystäviä kuin rakastavaisia. "Olimme kuin parhaat kaverit", muistelee moni nainen eroa edeltänyttä tilannetta. Kertoo kai siitä, että ihmiset toivovat suhteilta eri asioita. -11

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ehkä kannattaisi miettiä mistä tuo voi johtua, jopa joku keskustelu psykologin tjsp kanssa voisi olla avuksi? Sinänsähän noin ei ole väärin toimia, mutta kumppanin kannalta olisi reilua kertoa missä mennään ja ettei todennäköisesti kannata odottaa pitkää suhdetta. Onhan se vähän epärehellistä pimittää noin olennainen ja parisuhteeseen selkeästi vaikuttava asia.

Varmaan suurin osa ei seurustelun alkaessa pysty kuvittelemaan että se tunne voisi loppua.