Lue keskustelun säännöt.
Ongelma: toisen vanhemman käytös heikentää lapsen itsetuntoa. Neuvoja?
17.06.2019 |
Lapsi tuntuu saavan jatkuvasti itsetuntoaan lyttäävää palautetta toiselta vanhemmaltaan. Mitä ihmettä voin tehdä asialle?
Esimerkiksi nyt lapsi useasti on puhunut, että kun hänellä ei ole perhettä ollenkaan. Olin ihan ihmeissäni, mistä hän on tällaista keksinyt. Kuulemma tämä toinen vanhempi puhuu hänelle tällaisia. Selittää lapselle, että tällä ei ole oikeaa perhettä. Sen sijaan, kun voisi puhua vaikka, että lapsella on kaksi rakastavaa vanhempaa.
Samoin lapsi saa jatkuvasti kuulla, miten ei ole taidoiltaan vastaava, kuin vanhempaa ikäluokkaa oleva sukulaisen lapsi. Vaikka lapsi on oikeasti ihan hyvin ikäisensä tasolla.
Olen yrittänyt puhua asiasta, ei olisi kannattanut. Se vaan tuntuu lisäävän vettä toisen vanhemman myllyyn. Yritin puhua asiasta neuvolassa, siellä vaan todettiin, että lapset nyt puhuu kaikenlaista.
Tilanne se, että toinen vanhempi lähti lapsen ollessa pieni vauva. Lapsella ei siis ole asiantuntijoiden näkemyksen mukaan omaa mielikuvaa siitä, että olisi ollut perhe, joka olisi mennyt "rikki". Nyt tämä toinen vanhempi sitten tieten tahtoen istuttaa lapseen tällaista ajatusta.
Mitä ihmettä voin tehdä lapsen tukemiseksi?
Kommentit (19)
Jos ei ole perhettä, ei ole.
Ja tuo vertailu nyt on tuikitavallista. Sisarukset saavat kuulla sitä koko ajan. Ei lasta voi kääriä pumpuliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen sijaan, että keskittyy pskan vanhemman lyttäykseen järjestää lapselle muita hyviä ihmiskontakteja yrittää vahvistaa hyviä ajatuksia ja kokemuksia. Lapselle voi myös kertoa tämän lyttäävän vanhemman olevan vajaaälyinen ja huono, joten häntä ei tarvitse kuunnella.
Lasta ei kannata ylisuojella. Tulee sietämätön ainokainen, jos kaikelta suojellaan.
Vierailija kirjoitti:
Katso että tapaa toista vanhempaa vähemmän
Tiedät varmaan itsekin, että ei ole mahdollista. Tapaamissopimuksen mukaan täytyy mennä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole perhettä, ei ole.
Ja tuo vertailu nyt on tuikitavallista. Sisarukset saavat kuulla sitä koko ajan. Ei lasta voi kääriä pumpuliin.
Onhan hänellä perhe. Perheitä on erilaisia.
Voi olla perhe, jossa on kaksi aikuista, ihminen ja lemmikki, aikuinen ja lapset, useampi aikuinen ja lapset. Kaikki ne ovat ihan oikeita perheitä.
Ja laajemmin ajateltuna isovanhemmat, sedät, tädit, jne ovat myös perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei kannata ylisuojella. Tulee sietämätön ainokainen, jos kaikelta suojellaan.
Ei ole ylisuojelua valvoa ettei lasta turhaan kytätä. Lapsen pitää saada tuntea olevansa hyvä ja rakastettu. Molemmille vanhemmilleen.
Lapselle pitää kertoa, että tälläisiä perheitä on paljon joissa vanhemmat ovat eronneet, eli käytännössä lapsella on kaksi perhettä. Ja kaksi vanhempaa. Vaikka vanhemmat eroavat, he eivät eroa lapsistaan ( yleensä) ja molemmat vanhemmat rakastavat lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei kannata ylisuojella. Tulee sietämätön ainokainen, jos kaikelta suojellaan.
Ei ole ylisuojelua valvoa ettei lasta turhaan kytätä. Lapsen pitää saada tuntea olevansa hyvä ja rakastettu. Molemmille vanhemmilleen.
Mitä kyttäämistä se on jos taitoja vertaillaan? Eikö lapsi itse tee sitä? Ja miten luulet hänen kestävän koulumaailman, jos sielläkään ei koskaan saa vertailla, vaan pitää palkita ”paras välitunnille menijä” jotta kaikki varmasti saa stipendin?
Siskoni kasvatti tyttärensä tuolla lailla pehmittämällä. Ja koulu ja työmaailma on ollut kivistä.
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei kannata ylisuojella. Tulee sietämätön ainokainen, jos kaikelta suojellaan.
En näkisi sitä ylisuojeluna, että vanhemmat tähtäisivät hyvän itsetunnon ja positiivisen minäkuvan kehittymiseen lapsessa.
Sitä mielestäni tukee näkemys siitä, että lapsella on kaksi rakastavaa vanhempaa ja kaksi hänestä välittävää sukua. Se, että selittää alle kouluikäisille, että sinulla ei ole perhettä, on mielestäni todella kummallista, jos vanhempi yhtään lapsesta välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapselle pitää kertoa, että tälläisiä perheitä on paljon joissa vanhemmat ovat eronneet, eli käytännössä lapsella on kaksi perhettä. Ja kaksi vanhempaa. Vaikka vanhemmat eroavat, he eivät eroa lapsistaan ( yleensä) ja molemmat vanhemmat rakastavat lapsiaan.
Näin olen yrittänyt lapselle puhua. Silti aina välillä hän ilmoittaa surullisena, että kun hänellä ei ole perhettä, kun toinen vanhempi sanoi niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei kannata ylisuojella. Tulee sietämätön ainokainen, jos kaikelta suojellaan.
Ei ole ylisuojelua valvoa ettei lasta turhaan kytätä. Lapsen pitää saada tuntea olevansa hyvä ja rakastettu. Molemmille vanhemmilleen.
Mitä kyttäämistä se on jos taitoja vertaillaan? Eikö lapsi itse tee sitä? Ja miten luulet hänen kestävän koulumaailman, jos sielläkään ei koskaan saa vertailla, vaan pitää palkita ”paras välitunnille menijä” jotta kaikki varmasti saa stipendin?
Siskoni kasvatti tyttärensä tuolla lailla pehmittämällä. Ja koulu ja työmaailma on ollut kivistä.
Tarkoitan tässä nyt tilannetta, että lapsi ei ilmeisesti juurikaan saa kuulla olevansa hyvä siinä tai tässä, vaan useammin kuulla, kun se toinen osaa sitä ja tätä.
Lähes poikkeuksetta kun lapsi on saavuttanut saman iän kuin tämä isompi lapsi, on hallinnut samat asiat kuin tämä toinen lapsi siinä iässä. Esim. S-kirjaimen lausumien oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei kannata ylisuojella. Tulee sietämätön ainokainen, jos kaikelta suojellaan.
Ei ole ylisuojelua valvoa ettei lasta turhaan kytätä. Lapsen pitää saada tuntea olevansa hyvä ja rakastettu. Molemmille vanhemmilleen.
Mitä kyttäämistä se on jos taitoja vertaillaan? Eikö lapsi itse tee sitä? Ja miten luulet hänen kestävän koulumaailman, jos sielläkään ei koskaan saa vertailla, vaan pitää palkita ”paras välitunnille menijä” jotta kaikki varmasti saa stipendin?
Siskoni kasvatti tyttärensä tuolla lailla pehmittämällä. Ja koulu ja työmaailma on ollut kivistä.
Ei koulussakaan verrata kenenkään taitoja suhteessa toisiin vaan siihen omaan kehitykseen. Tästä syystä alaluokilla ei edes anneta numeroita vaan sanallinen arvio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei kannata ylisuojella. Tulee sietämätön ainokainen, jos kaikelta suojellaan.
Ei ole ylisuojelua valvoa ettei lasta turhaan kytätä. Lapsen pitää saada tuntea olevansa hyvä ja rakastettu. Molemmille vanhemmilleen.
Mitä kyttäämistä se on jos taitoja vertaillaan? Eikö lapsi itse tee sitä? Ja miten luulet hänen kestävän koulumaailman, jos sielläkään ei koskaan saa vertailla, vaan pitää palkita ”paras välitunnille menijä” jotta kaikki varmasti saa stipendin?
Siskoni kasvatti tyttärensä tuolla lailla pehmittämällä. Ja koulu ja työmaailma on ollut kivistä.
Tarkoitan tässä nyt tilannetta, että lapsi ei ilmeisesti juurikaan saa kuulla olevansa hyvä siinä tai tässä, vaan useammin kuulla, kun se toinen osaa sitä ja tätä.
Lähes poikkeuksetta kun lapsi on saavuttanut saman iän kuin tämä isompi lapsi, on hallinnut samat asiat kuin tämä toinen lapsi siinä iässä. Esim. S-kirjaimen lausumien oikein.
Niin ja? Peruselämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei kannata ylisuojella. Tulee sietämätön ainokainen, jos kaikelta suojellaan.
Ei ole ylisuojelua valvoa ettei lasta turhaan kytätä. Lapsen pitää saada tuntea olevansa hyvä ja rakastettu. Molemmille vanhemmilleen.
Mitä kyttäämistä se on jos taitoja vertaillaan? Eikö lapsi itse tee sitä? Ja miten luulet hänen kestävän koulumaailman, jos sielläkään ei koskaan saa vertailla, vaan pitää palkita ”paras välitunnille menijä” jotta kaikki varmasti saa stipendin?
Siskoni kasvatti tyttärensä tuolla lailla pehmittämällä. Ja koulu ja työmaailma on ollut kivistä.
Ei koulussakaan verrata kenenkään taitoja suhteessa toisiin vaan siihen omaan kehitykseen. Tästä syystä alaluokilla ei edes anneta numeroita vaan sanallinen arvio.
Jossa lapset arvostellaan ja lerrotaan mitä pitää kehittää. Ja alaluokilta asti jaetaan stipendit ja hymypatsaat, urheilutunnills valitaan joukkueet jne.
Anna lapsen puhua. Anna hänen määritellä itse, mikä on perhe. Vie keskusteluja siihen suuntaan, ettette päädy toisen vanhemman totuuteen vaan anna lapsen muodostaa oma määritelmänsä. Vahvista sitä.
Jos hän piirtää, voitte piirtää yhdessä esim lapsen mielestä unelmaperheitä, hassuja perheitä, eläinperheitä, peikkoperheitä, erilaisia perheitä, vaikka tyyliin oravan ja karhun perhe.. miten ne järjestäisivät kotinsa ja elämänsä.. Legoleikkiin voit ujuttautua mukaan samalla tyylillä. Jos teillä on lemmikkieläimiä, käytä lapsen tunnesuhteita niihin jutunjuurena. Jos hän lukee, käytä aikaa etsimällä kirjoja, joissa on samaa epävarmuuden problematiikkaa. Satuikäiselle lue vaikka Peppi Pitkätossua ja jutelkaa Pepin perheestä.
Ignooraa toisen vanhemman antama totuus. Auta lasta luomaan oma näkemys, niin hän kestää paremmin muutkin mitätöinnit, joita tulee varmastikin tulevaisuudessa lisää.
On olemassa myös kirjoja, joissa kuvataan eroperheen kahta kotia. Muistelen et kirjan nimi on joku; Pekalla on kaksi kotia. Osta tai lainaa kirja niin lapsi oppii senkin myötä tajuamaan realiteetit. Lukekaa kirjaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
On olemassa myös kirjoja, joissa kuvataan eroperheen kahta kotia. Muistelen et kirjan nimi on joku; Pekalla on kaksi kotia. Osta tai lainaa kirja niin lapsi oppii senkin myötä tajuamaan realiteetit. Lukekaa kirjaa yhdessä.[/quote
Kirjan nimi on Juholla on kaksi kotia.
Justiin luin tekstitvs, että yli 100 000 lapsella on kaksi kotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei kannata ylisuojella. Tulee sietämätön ainokainen, jos kaikelta suojellaan.
Ei ole ylisuojelua valvoa ettei lasta turhaan kytätä. Lapsen pitää saada tuntea olevansa hyvä ja rakastettu. Molemmille vanhemmilleen.
Mitä kyttäämistä se on jos taitoja vertaillaan? Eikö lapsi itse tee sitä? Ja miten luulet hänen kestävän koulumaailman, jos sielläkään ei koskaan saa vertailla, vaan pitää palkita ”paras välitunnille menijä” jotta kaikki varmasti saa stipendin?
Siskoni kasvatti tyttärensä tuolla lailla pehmittämällä. Ja koulu ja työmaailma on ollut kivistä.
Ei koulussakaan verrata kenenkään taitoja suhteessa toisiin vaan siihen omaan kehitykseen. Tästä syystä alaluokilla ei edes anneta numeroita vaan sanallinen arvio.
Jossa lapset arvostellaan ja lerrotaan mitä pitää kehittää. Ja alaluokilta asti jaetaan stipendit ja hymypatsaat, urheilutunnills valitaan joukkueet jne.
Itse asiassa nykyään jaetaan juuri noita "paras tsemppaaja" stipendejä myös, eli sen saa se joka on parantanut koulutyötä omaan aiempaan tasoonsa nähden.
Lapsen vertailu muihin, etenkin sisaruksiin, on vahingollista, kysy keneltä tahansa asiantuntijalta. Se, että lapset itse vertaavat itseään muihin ei tarkoita että aikuisten pitäisi myös tehdä lapselle niin. Se että koulussa on pakko antaa palautetta osaamisesta ei tarkoita että sitä pitäisi vanhempien toimesta hieroa lapsen naamaan.
Katso että tapaa toista vanhempaa vähemmän