Masennus, ahdistus. Vertaistukea, ja apua.
Moi! Edellinen keskusteluni poistettiin, vaika tein asiallisen ja sain asiallisia vastauksia. En siis ymmärrä miksi se poistettiin. Yritön nyt kirjoittaa lyhyemmin, ja tiivistää enemmän asiaa uudestaan: olen köyhässä yh-perheessä. Asun yksin äitini, ja 2 lemmikin kanssa. N. Vuosi sitten tein masennustwstin, koska huomasin selviä sen oireita mussa. Vakva masennus oli vastaus. Olen 9-vuotiaana menettänyt toisen vanhempani, ja sen jälkeen alkoi tapahtumja tulla. Muumjuassa yhden rakkaan lemmikin kuolema, äidin leikkaus, sukulaisiin menneet välit joita olemme yrittäneet selvitellä jutta luovuttaneet, kun he eivät ole halukkaita siihen. Ja olen ollut monia vuosia ollut kiusattu. Opettajat, kuraattori, rehtori ovat antaneet sen käsityksen, että kiusaajaa taputellaan päähän ja danotaan sille, tyylillä hyvä tyttö tee lisää. Olen vaihtamassa pääkoulun puolelle nyt syksyllä. Mulla on suurin osa tunneista siellä, ja oma ope ja rehtori vaihtuu. En halua kenellekkäön siellä puhua mitään. Kävin kyllä syksyllä kuraattroin luona juttelemassa, ja totesi testin kautta myös vakvaa masennusta. Mulla on myös lievää ahdistuneisuutta. eniten korkeissa ja ahtaissa paikoissa, mutta tuntuu myös vaikealta mennä yksin missään kaupungilla. Eniten pelkään sitä, että kun olen yksin missä vaan, niin joku tulee ja hyökkää mun kimppuun. Nään 1-3 krt kk, tai jopa parissa viikossa joskus niin painajaisia. Useimmiten joku tekee mulle jotain pahas. Välillä taad stressaannun niin, että en pysty hallitsemaan tunteitani. En osaa selittää. Se vaan tuntuu, kuin yhtäkkiä kasa kiviä putoaisi niskaani.
Mutta siis, viime kesussa joku sanoikin, että sossusta saa myös apua ja että psyykalle pöösee ilmaiseksi. Sanoin myös, että juutenkin meillä ei ole paljoa rahaa, joten olisi mieluiten edullista ja ilmaista.
Olemme säästeliäs, ja hyvinvoiva perhe köyhyydestä huolimatta. Pysty,me juttelemaan kaikesta, jne.
+olen kuitenkin alkanut epäillä, että kerronko kaikkea enää. Hyvät välit tietysti on meillä, mutta siis välillä tuntuu että tässä on ihan tarpeeksi kaikkea, ja että hänkään ei jaksa. Aikanusein alkaa jo tuntua, että tässä on niin paljon kaikkee ettei jaksa vaan. En halua isolle ihmiselle ehdottaa, että hanki apua. Olenhan itsekkin vasta 14v, ja muahan tässä myös pitäs auttaa.
En tosiaankaan tiiä mitä tässä pitöisi. Tuntuu, ja niin se onkin, että täällä missä asun ei ole hyväö terveydenhuoltoa, ei hyvää lastensuojelua, ei mitään. En hakua kertoa paikkakuntanai missä asun, mutta yhdessä pienessä juitenkin. Siis seurakuntakin on niin pihi kaikesta, ja sielläkin on niin erinomaista sakkia, etä huhhuh. Ei oikeesti vaan jaksa, että tän paikkakunnan jutut voi olla näin huonosti vaikka helsinki on todella paljon isompi kaupunki. Ja sielläkin varmasti menee paremmin, kuin tälläisessä pikkukaupingin osassa.
Okei, tässä kakki sitte.
Moderaattori(t): älkää poistako näit mun kesuja. Tarviin oikeadti apua, ja vertaistukea. En oo mikäö trolli tai provo. Poistaisitte sellasii joita on syytä poistaa.
Ps. Hyvää yötä!
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Maailmalla on erityinen kyky tunnistaa uhrit ja ahkeroida heidän kiusaamisessaan.
Mutta Jumalalle olet tärkeä ja arvokas. Kannattaisi etsiä siltä suunnalta elämälle sisältöä ja tarkoitusta.
Eli olet kiusaamisen puolella?
+ oon syntynyt tähän kristinuskoon, mutta en usko tähän uskoon. Uskon buddhaan, ja kuulun kuuluvani enemmän buddhaan. Ja mitä se elämän sisällön, ja tarkoituksen ettiminen hyödyttää mitään, kun ihminen on siinä tilanteessa että tarvitsee muiden apua? Et kyllä nyt ihan tajunnut tätä.
Ei se mitään. Ymmärsin heti, että mitä tarkoitat. Kiitos kuitenkin viestistäsi vielä.
Samoin sulle.ä, tsemppiä. Ymmärrän, että jokainen on joskus aika väsynyt ja varsinkin aika paljon tälläisissä tilanteissa.