Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Masennus, ahdistus. Vertaistukea, ja apua.

14v oonvarmaantyhminihminenikinä
16.06.2019 |

Moi! Edellinen keskusteluni poistettiin, vaika tein asiallisen ja sain asiallisia vastauksia. En siis ymmärrä miksi se poistettiin. Yritön nyt kirjoittaa lyhyemmin, ja tiivistää enemmän asiaa uudestaan: olen köyhässä yh-perheessä. Asun yksin äitini, ja 2 lemmikin kanssa. N. Vuosi sitten tein masennustwstin, koska huomasin selviä sen oireita mussa. Vakva masennus oli vastaus. Olen 9-vuotiaana menettänyt toisen vanhempani, ja sen jälkeen alkoi tapahtumja tulla. Muumjuassa yhden rakkaan lemmikin kuolema, äidin leikkaus, sukulaisiin menneet välit joita olemme yrittäneet selvitellä jutta luovuttaneet, kun he eivät ole halukkaita siihen. Ja olen ollut monia vuosia ollut kiusattu. Opettajat, kuraattori, rehtori ovat antaneet sen käsityksen, että kiusaajaa taputellaan päähän ja danotaan sille, tyylillä hyvä tyttö tee lisää. Olen vaihtamassa pääkoulun puolelle nyt syksyllä. Mulla on suurin osa tunneista siellä, ja oma ope ja rehtori vaihtuu. En halua kenellekkäön siellä puhua mitään. Kävin kyllä syksyllä kuraattroin luona juttelemassa, ja totesi testin kautta myös vakvaa masennusta. Mulla on myös lievää ahdistuneisuutta. eniten korkeissa ja ahtaissa paikoissa, mutta tuntuu myös vaikealta mennä yksin missään kaupungilla. Eniten pelkään sitä, että kun olen yksin missä vaan, niin joku tulee ja hyökkää mun kimppuun. Nään 1-3 krt kk, tai jopa parissa viikossa joskus niin painajaisia. Useimmiten joku tekee mulle jotain pahas. Välillä taad stressaannun niin, että en pysty hallitsemaan tunteitani. En osaa selittää. Se vaan tuntuu, kuin yhtäkkiä kasa kiviä putoaisi niskaani.
Mutta siis, viime kesussa joku sanoikin, että sossusta saa myös apua ja että psyykalle pöösee ilmaiseksi. Sanoin myös, että juutenkin meillä ei ole paljoa rahaa, joten olisi mieluiten edullista ja ilmaista.
Olemme säästeliäs, ja hyvinvoiva perhe köyhyydestä huolimatta. Pysty,me juttelemaan kaikesta, jne.

+olen kuitenkin alkanut epäillä, että kerronko kaikkea enää. Hyvät välit tietysti on meillä, mutta siis välillä tuntuu että tässä on ihan tarpeeksi kaikkea, ja että hänkään ei jaksa. Aikanusein alkaa jo tuntua, että tässä on niin paljon kaikkee ettei jaksa vaan. En halua isolle ihmiselle ehdottaa, että hanki apua. Olenhan itsekkin vasta 14v, ja muahan tässä myös pitäs auttaa.

En tosiaankaan tiiä mitä tässä pitöisi. Tuntuu, ja niin se onkin, että täällä missä asun ei ole hyväö terveydenhuoltoa, ei hyvää lastensuojelua, ei mitään. En hakua kertoa paikkakuntanai missä asun, mutta yhdessä pienessä juitenkin. Siis seurakuntakin on niin pihi kaikesta, ja sielläkin on niin erinomaista sakkia, etä huhhuh. Ei oikeesti vaan jaksa, että tän paikkakunnan jutut voi olla näin huonosti vaikka helsinki on todella paljon isompi kaupunki. Ja sielläkin varmasti menee paremmin, kuin tälläisessä pikkukaupingin osassa.

Okei, tässä kakki sitte.

Moderaattori(t): älkää poistako näit mun kesuja. Tarviin oikeadti apua, ja vertaistukea. En oo mikäö trolli tai provo. Poistaisitte sellasii joita on syytä poistaa.

Ps. Hyvää yötä!

Kommentit (22)

Vierailija
21/22 |
17.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

14v oonvarmaantyhminihminenikinä kirjoitti:

Nro 13.

En oke väittänyt, etät kaikki vovat samanlaisia. Se vaan, että olen niin epävarma kehen voin enää luottaa. Se tuntuu vaikealta. Kiitos kuitenkin

Nro 14.

Kiitos.

Joo, tiiän että oon lapsi, mutnhaluan toipua tästä yli. En halua olla enää masentunut, ja ahdistunut. Tää vaikuttaa aika paljon muhun. Pitääkin jossain viaheessa sinne soittaa.

Nro 15.

Joo, ok.

14 täällä taas. Oon nukkunut vähän huonosti (itsekin pahasti ahdistunut), ja luin aloituksen vähän huolimattomasti. Mulle tuli aloitusta väsyneenä ja adrenaliinissa uitetuin aivoin lukiessa jotenkin sellainen kuva, että koet että sun pitäisi ottaa perheessä enemmän vastuuta ja ajatella enemmän vanhempasi tarpeita, mistä syystä esitin tämän lapsi-kommentin. 🙈 Nyt luin sen uudestaan ajatuksen kanssa ja huomasin, että olit itse samoilla linjoilla kuin minä, että jo ihan ikäsi vuoksi tarvitsisit tehokkaampaa apua. 

Tulin itse juuri tk:sta, jossa kävin oman ahdistukseni vuoksi. Asun suuressa kaupungissa, ja täälläkin tuntuu välillä, että systeemi on aika painajaismainen. Pallotellaan lääkäriltä ja hoitajalta toiselle, sanotaan että soita sinne ja sinne, sieltä ohjataan taas johonkin muualle ja sitten saa hyvällä tuurilla ajan jonnekin viikkojen päähän. Voin hyvinkin kuvitella, että pienemmässä kaupungissa vähemmillä resursseilla tuntuu siltä, että seinä tulee vastaan nopeammin. Varsinkin, jos kokee että ne ammattilaiset joiden pitäisi auttaa eivät olekaan ihan tehtäviensä tasalla. Masentuneena ja ahdistuneena sitä touhua tuntuu vieläpä paljon vaikeammalta sietää, kun voimavarat ovat muutenkin vähissä.

Ymmärrän, ettet halua kertoa täällä avoimesti kotikuntaasi, mikä onkin aivan fiksusti tehty. Jos haluat keskustella vaitiolovelvollisen asiantuntijan kanssa ja kysyä tarkempia neuvoja siitä, mitä juuri sinä voisit omassa tilanteessasi tehdä, niin aikaisemmin neuvomani valtakunnallisen kriisipuhelimen lisäksi täältä: https://www.nuortenelama.fi/tuki-ja-kriisipalvelut löytyy numeroita, joissa voidaan osata neuvoa asiantuntevammin ja yksityiskohtaisemmin. Noista ainakin Lasten ja nuorten puhelin voisi olla sinulle hyödyksi, se näyttää juuri auenneen tälle päivää klo 14. 

Vertaistukena: ymmärrän tuon tunteen, että tulee kuin "kasa kiviä niskaan". Välillä omakin ahdistukseni kasvaa niin suureksi, että tuntuu ettei sitä kestä. Joskus jopa oksennan sen takia. Pää on usein kipeä ja niskat aivan jumissa. Yksinoloa on myös vaikeaa sietää, tuntuu että olen jotenkin uhattuna tai vaarassa, jos en ole jonkun seurassa. Olen venkoillut itse pitkään avun vastaanottamisen kanssa ja ajatellut, että pärjään koska on pakko pärjätä. Nyt olen lähtenyt itsekin hakemaan apua. 

Sanon vielä kerran, että tsemppiä kovasti! <3

Ei se mitään. Ymmärsin heti, että mitä tarkoitat. Kiitos kuitenkin viestistäsi vielä.

Samoin sulle.ä, tsemppiä. Ymmärrän, että jokainen on joskus aika väsynyt ja varsinkin aika paljon tälläisissä tilanteissa.

Vierailija
22/22 |
17.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Maailmalla on erityinen kyky tunnistaa uhrit ja ahkeroida heidän kiusaamisessaan.

Mutta Jumalalle olet tärkeä ja arvokas. Kannattaisi etsiä siltä suunnalta elämälle sisältöä ja tarkoitusta.

Eli olet kiusaamisen puolella?

+ oon syntynyt tähän kristinuskoon, mutta en usko tähän uskoon. Uskon buddhaan, ja kuulun kuuluvani enemmän buddhaan. Ja mitä se elämän sisällön, ja tarkoituksen ettiminen hyödyttää mitään, kun ihminen on siinä tilanteessa että tarvitsee muiden apua? Et kyllä nyt ihan tajunnut tätä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kaksi kuusi