Lue keskustelun säännöt.
9 -vuotiaan rajojen koettelu
16.06.2019 |
Mitkä keinot avuksi, kun 9v poika kokeilee jatkuvasti rajojaan. Esim eilen palasi kotiin vasta kello kymmeneltä illalla, kun kotiintuloaika on hänellä klo 20! Tänään onkin ollut sitten vain kotona, eikä ole ollut asiaa ulos eikä kavereille.
Poika on ollut aina todella temperamenttinen ja pettymysten sieto on ollut vaikeaa. Tätä ollaan työstetty yhdessä koulun kanssa kaksi ensimmäistä vuotta koulussa, ja juuri päättyneen tokaluokan aikana kehittyikin tuossa paljon. Välillä kuitenkin tuntuu, että kotona asuu murrosikäinen, kun paiskoo ovia, kiukuttelee ja hakee rajoja. Härnää myös siskoja tahallaan.
Koulun aikana pysyi paremmin rutiineissa, mutta nyt kesän aikana huomaa selkeästi muutoksen. Isommat lapset ovat päivät keskenään, kun aikuiset töissä ja nuorimmainen päiväkodissa.
Ollaan yritetty palkkiota (toimi koulun aikana), eli tarrojen keryytä ja 10 palkkio. Rangaistusta esim kotiarestia. Keskustelua, kuinka olitiin huolissaan siitä, kun ei vastaa puhelimeen ja kotiintuloaika on ylittynyt, mutta tuntuu ettei vastaanota huolta kunnolla. Alkaa olla sekä pojan, että minun hermot koetuksella ja joka päivä on jotain vääntöä. Mikä auttaisi?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
9v:n paikka on kotona klo 20! Oli kesä tai talvi.
Jos on kotona vasta klo 22, niin lapselle kerrotaan, että vaihtoehtoja on nyt kaksi. Joko hän noudattaa kodin sääntöjä tai sitten mietitään muuttoa pois ja lastensuojelu etsii sijaisperheen. Valinta on lapsen.
Seuraavasta kerrasta tehdään itse perheestä lasu ja osoitetaan lapselle konkreettisesti, että hänestä ollaan huolissaan. Jos koti ei ole lapsen mielestä hyvä paikka ja säännöt ovat huonot, niin sitten etsitään se paikka, jossa asiat on paremmin.
Toivottavasti et oo kenenkään äiti.
Olen neljän lapsen äiti. Yksikään lapsista ei ole 9v iässä toiminut noin ja jos olisi tehnyt tuon, niin silloin kodissa olisi ollut ainakin sen lapsen kannalta joku vika. Silloin on parasta etsiä lapselle koti, jossa on parempi olla! Jos 9v ikäinen ei tajua, miksi kotiintuloajat ovat olemassa tai miksi kodin säännöt ovat olemassa, niin sen lapsen tulevaisuuden kannalta on parempi, että varttuu yhteisössä, jossa säännöt ovat selkeämmät ja hänkin voi kasvaa yhteiskuntakelpoiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovemmat rangaistukset niin lähtee uhmaamishalut pois. Rangaistuksen pitää olla sellainen, että rangaistuksen kärsittyään lapsi on suurin piirtein valmis lupaamaan mitä vaan jotta rangaistus ei uusiudu.
Eipä 9v:hen voi kovin kovia rangaistuksia käyttää. Tällä hetkellä kotiaresti on kovin, mikä on käytössä. Aresti sisältää myös pelikiellon.
-ap
Mikä estää käyttämästä kovia rangaistuksia?
Ap,sama ongelma.Netti pois kesän,pelikielto,..mikään ei tepsi!!Ja vietetään perheaikaakin enemmän kuin kenenkään kommentoijan perheessä.Joka päivä.Monta tuntia.Ja ei ole mitään pakko pullaa,vaan mielekästä ja mukavaa yhdessä oloa,aidosti.Vaan ei se silti hetkauta kun kavereiden kanssa mennään johonkin puistoon notkumaan,eikä tulla kotiin.klo20.00 myös meillä 9v kotiintuloaika,eikä siitä neuvotella!
Vierailija kirjoitti:
Ap,sama ongelma.Netti pois kesän,pelikielto,..mikään ei tepsi!!Ja vietetään perheaikaakin enemmän kuin kenenkään kommentoijan perheessä.Joka päivä.Monta tuntia.Ja ei ole mitään pakko pullaa,vaan mielekästä ja mukavaa yhdessä oloa,aidosti.Vaan ei se silti hetkauta kun kavereiden kanssa mennään johonkin puistoon notkumaan,eikä tulla kotiin.klo20.00 myös meillä 9v kotiintuloaika,eikä siitä neuvotella!
Vanha kunnon selkäsauna tepsii melkein aina. Tai jos ei halua ruumiillisesti kurittaa, niin laittaa vaikka tunniksi nurkkaan seisomaan käsiä pään päällä pitäen.
Vierailija kirjoitti:
Ap,sama ongelma.Netti pois kesän,pelikielto,..mikään ei tepsi!!Ja vietetään perheaikaakin enemmän kuin kenenkään kommentoijan perheessä.Joka päivä.Monta tuntia.Ja ei ole mitään pakko pullaa,vaan mielekästä ja mukavaa yhdessä oloa,aidosti.Vaan ei se silti hetkauta kun kavereiden kanssa mennään johonkin puistoon notkumaan,eikä tulla kotiin.klo20.00 myös meillä 9v kotiintuloaika,eikä siitä neuvotella!
Helpottavaa kuulla, että muillakin painitaan samojen ongelmien kanssa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tehnyt työtä kohta pari vuosikymmentä erilaisten nuorten ja aikuisten kanssa. Jos jotakin on käteen työstä jäänyt niin se on se, että lapset haluavat että kotona katsotaan perään ja laitetaan rajoja. Tuohon kommenttiin että yhdeksän vuotias ei ole enää pieni haluan vaan sanoa että koita ajatella missä ympäristössä lapsesi liikkuu. Maailma on muuttunut parinkymmenen vuoden takaisesta paljon. Ja huonompaan suuntaan.
Mun lapsuudessa oli Jammu Siltavuori ja puistor*nkkareita.
Että ei se maailma ole miksikään mennyt. Jokainen lapsi tarvitsee ne aikuiset jotka hänestä välittävät, rajoja, rakkautta ja myös realistisia varoituksia siitä että jos toikkaroi tuolla yhtään varomatta niin voi käydä huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap,sama ongelma.Netti pois kesän,pelikielto,..mikään ei tepsi!!Ja vietetään perheaikaakin enemmän kuin kenenkään kommentoijan perheessä.Joka päivä.Monta tuntia.Ja ei ole mitään pakko pullaa,vaan mielekästä ja mukavaa yhdessä oloa,aidosti.Vaan ei se silti hetkauta kun kavereiden kanssa mennään johonkin puistoon notkumaan,eikä tulla kotiin.klo20.00 myös meillä 9v kotiintuloaika,eikä siitä neuvotella!
Vanha kunnon selkäsauna tepsii melkein aina. Tai jos ei halua ruumiillisesti kurittaa, niin laittaa vaikka tunniksi nurkkaan seisomaan käsiä pään päällä pitäen.
Järkeviä sääntöjä uhmaavalle lapselle järjetöntä, fyysisesti tuskallista kohtelua.
Jepujep, varmasti kunnioittaa vanhempiaan tuon jälkeen ihan toiseen malliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekavaa sakkia täällä.
9-vuotiaalla ei välttämättä ole mikään kovin hyvä ajantaju, illat ovat nyt valoisia ja kavereiden kanssa puuhatessa aika lentää siivillä.
Tällaisesta lapsuksesta sitten leppäkeihäänä hylkäyskokemus oikein Pohjanmaan kautta: ei kun sijoitukseen?
1) Kenen kanssa oli liikenteessä? Mitä teki? Miten kavereiden vanhemmat reagoivat?
Jos kaivoi ojaa tai zombeili somessa, niin mikäpä tuossa: sääntöjen kertaus, sääntöjen perustelujen kertaus ja hetkeksi aikaistettu kotiinpaluuaika. Jos lotrasi päihteillä isojen poikien kanssa on sitten eri asia ja peiliin katsomisen paikka myös vanhemmalle.
Se peiliin tuijottelu tosin ei lasta jeesaa: oikeasti vakavien ongelmien kohdalla pitää miettiä tarkkaan sitä lapsen parasta, mutta vaikuttaa siltä että hyvin harvoin esimerkiksi laitossijoitus ainakaan parantaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap,sama ongelma.Netti pois kesän,pelikielto,..mikään ei tepsi!!Ja vietetään perheaikaakin enemmän kuin kenenkään kommentoijan perheessä.Joka päivä.Monta tuntia.Ja ei ole mitään pakko pullaa,vaan mielekästä ja mukavaa yhdessä oloa,aidosti.Vaan ei se silti hetkauta kun kavereiden kanssa mennään johonkin puistoon notkumaan,eikä tulla kotiin.klo20.00 myös meillä 9v kotiintuloaika,eikä siitä neuvotella!
Vanha kunnon selkäsauna tepsii melkein aina. Tai jos ei halua ruumiillisesti kurittaa, niin laittaa vaikka tunniksi nurkkaan seisomaan käsiä pään päällä pitäen.
Järkeviä sääntöjä uhmaavalle lapselle järjetöntä, fyysisesti tuskallista kohtelua.
Jepujep, varmasti kunnioittaa vanhempiaan tuon jälkeen ihan toiseen malliin.
Miten sinä toimisit sellaisen järkeviä sääntöjä uhmaavan lapsen kanssa, joka jatkaa sääntöjen uhmaamista vaikka sääntöjen perusteista on kerrottu hänelle ja hän taatusti tietää ne? Jatkaisit sitä kertomista siltä varalta, että se tuhannennen tms. rikkomuksen jälkeen ehkä lopulta toimisikin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että yhdeksän vuotiaalla vois olla kotiintuloaika myöhemmin? Ette kai voi olla tosissanne? Sen ikäiset on vielä ihan pikku pentuja ja illalla heidän paikkansa on kotona eikä missään kylillä tai kaupungilla pyörimässä. Tästäkin kommentista joku vetää herneet nenään koska antaa lastensa olla ulkona miten haluavat ja itse vaan kotona somettelevat ja istuskelevat. Olkaa niiden lastenne kanssa.
9v ei ole mikään pieni penikka enää ja aivan hyvin voi kotiintuloaika olla vaikka 21.30.
NO EI VOI!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap,sama ongelma.Netti pois kesän,pelikielto,..mikään ei tepsi!!Ja vietetään perheaikaakin enemmän kuin kenenkään kommentoijan perheessä.Joka päivä.Monta tuntia.Ja ei ole mitään pakko pullaa,vaan mielekästä ja mukavaa yhdessä oloa,aidosti.Vaan ei se silti hetkauta kun kavereiden kanssa mennään johonkin puistoon notkumaan,eikä tulla kotiin.klo20.00 myös meillä 9v kotiintuloaika,eikä siitä neuvotella!
Vanha kunnon selkäsauna tepsii melkein aina. Tai jos ei halua ruumiillisesti kurittaa, niin laittaa vaikka tunniksi nurkkaan seisomaan käsiä pään päällä pitäen.
Järkeviä sääntöjä uhmaavalle lapselle järjetöntä, fyysisesti tuskallista kohtelua.
Jepujep, varmasti kunnioittaa vanhempiaan tuon jälkeen ihan toiseen malliin.
Kurinpidossa on ennen kaikkea kyse valtataistelusta, niin epämuodikkaalta kuin se kuulostaakin.
Lapsi ei kunnioita heikkoa vanhempaa joka vain halaa ja lässyttää, vaan pompottelee tätä miten haluaa ja "puree ruokkivaa kättä" ihan vaan koska voi niin tehdä.
Kunnioitus syntyy siitä, että lapsi tietää vanhemman voivan hänet tarvittaessa "jyrätä" jos tahtojen taisteluun päädytään. Viime kädessä voima takaa kunnioituksen ja estää anarkian synnyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, että onnistuisiko sellainen, että teette yhdessä jotain mieluista tekemistä, jos kotiintulo onnistuu xx ajan teidän asettamilla säännöillä? Kannustin siis, johon tähdätä.
Olen ehdottomasti kannustamisen kautta kasvattamisen kannattaja, mutta tämän suhteen olen epävarma. On asioita joissa vanhempi voi toivoa ja odottaa yhteistyötä ja sitten on niitä tilanteita joissa kyseessä ei ole toive tai harjoittelu vaan ehdoton sääntö. Olisin tosi tarkka, ettei lapselle synny tuossa mielikuvaa että häntä _pyydetään_ tulemaan ajoissa kotiin ja hän _voi valita_ onko palkinto sen arvoinen. Kotiin tullaan ajallaan ja piste, tämä ei ole samanlainen kaupankäyntitilanne kuin se että jos siivoustehtävä x hoidetaan y kertaa niin pääsee uimaan. Positiivista palautetta tietysti kuuluu antaa kun homma toimii, vaikka palkintojakin, mutta tämä on minusta niitä harvoja tilanteita joissa kannattaa käyttää auktoriteettia yhteistyön sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Sekavaa sakkia täällä.
9-vuotiaalla ei välttämättä ole mikään kovin hyvä ajantaju, illat ovat nyt valoisia ja kavereiden kanssa puuhatessa aika lentää siivillä.
Tällaisesta lapsuksesta sitten leppäkeihäänä hylkäyskokemus oikein Pohjanmaan kautta: ei kun sijoitukseen?
1) Kenen kanssa oli liikenteessä? Mitä teki? Miten kavereiden vanhemmat reagoivat?
Jos kaivoi ojaa tai zombeili somessa, niin mikäpä tuossa: sääntöjen kertaus, sääntöjen perustelujen kertaus ja hetkeksi aikaistettu kotiinpaluuaika. Jos lotrasi päihteillä isojen poikien kanssa on sitten eri asia ja peiliin katsomisen paikka myös vanhemmalle.
Se peiliin tuijottelu tosin ei lasta jeesaa: oikeasti vakavien ongelmien kohdalla pitää miettiä tarkkaan sitä lapsen parasta, mutta vaikuttaa siltä että hyvin harvoin esimerkiksi laitossijoitus ainakaan parantaa tilannetta.
Taidat kyllä olla aivan oikeassa,että tämä öiden valoisuus sekoittaa lasten päät vielä ysivuotiaanakin.Ja kun tiedostaa,että aamulla saa nukkua pitkään niin ei ole niin kiire nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekavaa sakkia täällä.
9-vuotiaalla ei välttämättä ole mikään kovin hyvä ajantaju, illat ovat nyt valoisia ja kavereiden kanssa puuhatessa aika lentää siivillä.
Tällaisesta lapsuksesta sitten leppäkeihäänä hylkäyskokemus oikein Pohjanmaan kautta: ei kun sijoitukseen?
1) Kenen kanssa oli liikenteessä? Mitä teki? Miten kavereiden vanhemmat reagoivat?
Jos kaivoi ojaa tai zombeili somessa, niin mikäpä tuossa: sääntöjen kertaus, sääntöjen perustelujen kertaus ja hetkeksi aikaistettu kotiinpaluuaika. Jos lotrasi päihteillä isojen poikien kanssa on sitten eri asia ja peiliin katsomisen paikka myös vanhemmalle.
Se peiliin tuijottelu tosin ei lasta jeesaa: oikeasti vakavien ongelmien kohdalla pitää miettiä tarkkaan sitä lapsen parasta, mutta vaikuttaa siltä että hyvin harvoin esimerkiksi laitossijoitus ainakaan parantaa tilannetta.
Lapsi oli pyörällä liikenteessä ikäistensensä kavereiden kanssa. Ilmeisesti melko pitkällä omilta kotikulmilta. Mitään päihteitä eivät käytä mutta ovat esimerkiksi kiipeilleet koulun ja päiväkodin katoilla.
Tuo klo 20 kotiintuloaika ei ole mikään vapaaehtoinen vaan silloin pitää olla kotona. Nyt lapsi ei vastannut puheluihin eikä viesteihin ja lopulta koko puhelin oli kiinni.
Säännöt on käyty läpi ja perusteellisesti.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia kotiinpaluu aika on jo klo 20? Kesällä kun ei ole edes koulua?
Minusta ei tuon ikäisten tarvitse hillua ulkona illalla. Omani eivät hillu, vaan ovat kotona iltapalan kanssa rauhoittumassa jo sänkyyn menemiseksi. Ysin kieppeillä sänkyyn lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Sekavaa sakkia täällä.
9-vuotiaalla ei välttämättä ole mikään kovin hyvä ajantaju, illat ovat nyt valoisia ja kavereiden kanssa puuhatessa aika lentää siivillä.
Tällaisesta lapsuksesta sitten leppäkeihäänä hylkäyskokemus oikein Pohjanmaan kautta: ei kun sijoitukseen?
1) Kenen kanssa oli liikenteessä? Mitä teki? Miten kavereiden vanhemmat reagoivat?
Jos kaivoi ojaa tai zombeili somessa, niin mikäpä tuossa: sääntöjen kertaus, sääntöjen perustelujen kertaus ja hetkeksi aikaistettu kotiinpaluuaika. Jos lotrasi päihteillä isojen poikien kanssa on sitten eri asia ja peiliin katsomisen paikka myös vanhemmalle.
Se peiliin tuijottelu tosin ei lasta jeesaa: oikeasti vakavien ongelmien kohdalla pitää miettiä tarkkaan sitä lapsen parasta, mutta vaikuttaa siltä että hyvin harvoin esimerkiksi laitossijoitus ainakaan parantaa tilannetta.
Lapsen kanssa kannattaa käydä läpi se, mikä on vaihtoehtona rajojen rikkomiselle. Jos puhelin on pois päältä, voidaan myöhästymistä pitää tahallisena ETENKIN KUN taustalla on jo pari vuotta jatkuneet ongelmat. Kyse ei siis ole yhdestä myöhästelykerrasta vaan vuosia jatkuneesta ongelmakierteestä, johon on haettu kaikesta päätelleen turhaan apua yhteistyössä koulun kanssa.
Jossain vaiheessa vanhempien tulee laittaa asioille piste ja nostaa kädet ylös: me emme voi tälle mitään, tämä vain pahenee. Ap:n kertoman mukaan siskokin on jo joutunut mukaan kiusattuna, joten jos haluaa pelastaa edes yhden lapsen, on valmis hakemaan toiselle apua. Sijaisperhe rutiineineen saattaa olla se ratkaisu, jolla jo ainakin neljäsosan elämästään kipuillut lapsi saa elämän syrjästä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Hassua, kun aina sanotaan että lapset koettelevat rajoja. En muista omasta lapsuudesta mitään sellaista, että olisin ainakaan tietoisesti halunnut koetella rajoja. Jos olin eri mieltä vanhempien kanssa, niin se johtui aivan muista syistä.
Hyvä huomio.
Omasta lapsuudestani muistan "rajojen kokeilun" johtuneen lähinnä siitä, että kotona oli syystä tai toisesta ahdistavaa tai muuten jotain ongelmaa. En mitenkään tietoisesti silloin kokeillut rajoja, vaan oireilin kodin ongelmia.
Rangaistukset niissä tilanteissa vaan syvensivät ahdistusta ja lisäsivät sitä oireilua, joka tulkittiin rajojen kokeiluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekavaa sakkia täällä.
9-vuotiaalla ei välttämättä ole mikään kovin hyvä ajantaju, illat ovat nyt valoisia ja kavereiden kanssa puuhatessa aika lentää siivillä.
Tällaisesta lapsuksesta sitten leppäkeihäänä hylkäyskokemus oikein Pohjanmaan kautta: ei kun sijoitukseen?
1) Kenen kanssa oli liikenteessä? Mitä teki? Miten kavereiden vanhemmat reagoivat?
Jos kaivoi ojaa tai zombeili somessa, niin mikäpä tuossa: sääntöjen kertaus, sääntöjen perustelujen kertaus ja hetkeksi aikaistettu kotiinpaluuaika. Jos lotrasi päihteillä isojen poikien kanssa on sitten eri asia ja peiliin katsomisen paikka myös vanhemmalle.
Se peiliin tuijottelu tosin ei lasta jeesaa: oikeasti vakavien ongelmien kohdalla pitää miettiä tarkkaan sitä lapsen parasta, mutta vaikuttaa siltä että hyvin harvoin esimerkiksi laitossijoitus ainakaan parantaa tilannetta.
Lapsen kanssa kannattaa käydä läpi se, mikä on vaihtoehtona rajojen rikkomiselle. Jos puhelin on pois päältä, voidaan myöhästymistä pitää tahallisena ETENKIN KUN taustalla on jo pari vuotta jatkuneet ongelmat. Kyse ei siis ole yhdestä myöhästelykerrasta vaan vuosia jatkuneesta ongelmakierteestä, johon on haettu kaikesta päätelleen turhaan apua yhteistyössä koulun kanssa.
Jossain vaiheessa vanhempien tulee laittaa asioille piste ja nostaa kädet ylös: me emme voi tälle mitään, tämä vain pahenee. Ap:n kertoman mukaan siskokin on jo joutunut mukaan kiusattuna, joten jos haluaa pelastaa edes yhden lapsen, on valmis hakemaan toiselle apua. Sijaisperhe rutiineineen saattaa olla se ratkaisu, jolla jo ainakin neljäsosan elämästään kipuillut lapsi saa elämän syrjästä kiinni.
En näe tuon kaltaista ratkaisua järkevänä. Se mitä kouluun tulee, niin koulu tuki hyvin kotia ja poika selvästi kehittyi sietämään paremmin pettymyksiä, mutta sen eteen tehtiin todella paljon töitä. Sen lisäksi jaksoi keskittyä koulussa huomattavasti paremmin ensimmäiseen vuoteen verrattuna. Kääntöpuolena oli toki se, että kun oli skarpannut päivän, niin se purkautui kotona kiukutteluna ja raivoamisella.
Meilläkin on selkät ja määrätietoiset rutiinit, mutta selkeästi niitä rajoja haetaan ja koetellaan, vaikka ne ovat selkeät.
Olen samaa mieltä, että puhelimen sulkeminen on ollut tietoinen teko, kuten myös liian myöhäinen kotiintulo.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia kotiinpaluu aika on jo klo 20? Kesällä kun ei ole edes koulua?
Minusta ei tuon ikäisten tarvitse hillua ulkona illalla. Omani eivät hillu, vaan ovat kotona iltapalan kanssa rauhoittumassa jo sänkyyn menemiseksi. Ysin kieppeillä sänkyyn lukemaan.
Olen samaa mieltä. Kolmannelle menevä 9v on vielä oikeasti tosi pieni, eikä sen ikäisen paikka ole noin myöhään ulkona.
Eipä 9v:hen voi kovin kovia rangaistuksia käyttää. Tällä hetkellä kotiaresti on kovin, mikä on käytössä. Aresti sisältää myös pelikiellon.
-ap