Onko täällä ketään, jolla on iso suku, mutta et silti

Hep! Toinen vanhemmista etäännytti kaikista sukulaisista muuttamalla toiselle puolelle Suomea. Vanhemmiten muutti itse takaisin kotikonnuilleen ja ihmettelee miksen käy tai tunne suku-/kotiseuturakkautta. No miksihän en.

Minulla on iso suku, mutta en ole kenenkään kanssa tekemisissä. En siis ole riidoissa heidän kanssaan ja pidänkin monista, mutta en vain juurikaan jaksa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Sukulaiset tuntuvat ymmärtävän ja hyväksyvän tämän piirteeni. Aikuiset lapseni kyllä ovat tekemisissä sukulaisten kanssa, joten toisten kuulumiset kyllä kantautuvat sitä kautta korviini. En siis ole aivan pimennossa sen suhteen, mitä sukulaisten elämään kuuluu.

On. Mulla on hullu narsisti isä joka on kääntänyt ”kostoksi” suvun minua vastaan. Ihan vain siksi, etten alistunut enää ja nostin äläkän kun isäni pahoinpiteli minut.

Koko muu suku PELKÄÄ isääni ja mielistelee ja yrittää olla suututtamatta. Isäni asuu siis samassa kunnassa sukulaisten kanssa, mun oli pakko muuttaa 300km päähän turvaan.

Isäni on pahoinpidellyt lapsiaan koko lapsuuden/nuoruuden ja muutaman kerran aikuisuudessakin.

Nyt ollaan ilman sukua, surettaa ja ahdistaa mutta en itse pysty muuttamaan tilannetta.

Mä en ole tekemisissä kuin aikuisen lapsen, vanhojen vanhempieni ja satunnaisesti, ehkä kerran vuoteen veljeni kanssa. Serkkujen laskemisen lopetin aikanaan 33 jälkeen, hautajaisissa olen käynyt jos on kutsuttu, muista juhlista ei ole tietoa. Muun suvun kanssa ei vaan ole yhteistä, ei ole kyse riidoista tms. Enkä mäkään jaksa ihmisiä.

Iso suku, ympäri maailmaa. En edes tunne kaikkia. Pariin pidän yhteyttä.