Unikoulusta, vaihteeksi :)
Joo, tiedän että täällä on puhuttu varmaan monetkin kerrat unesta ja varsinkin sen puutteesta...mutta suokaa anteeksi, en millään jaksa alkaa plarata kaikkia viestejä läpi :(
Meillä semmonen tilanne, että kohta 1-vuotias vauveli / taapero (kävelee jo) ei milläääääään meinaa pysyä untenmailla.Ihmettelenkin et mitä taikoja teette, joiden lapset ovat oppineet unikoulun avulla nukkumaan läpi yön.Nyt viikon päivät " tassuteltu" ja taas mennään takapakkia...koko elämänsä ajan lapsi ollut ns huono nukkuja ja nyt alkaa jo äidillä voimat loppua kun ei saa riittävästi unta.Ollaan kyllä saatu apua mun vanhemmilta ja väliin miehen kans vuoroyöt hoidettu lasta, mutta oikeasti alan olla loppu tähän tilanteeseen et aina eletään jotain poikkeustilaa :) ois niin ihana kun vois ihan normaalisti mennä nukkumaan ja kohtuupirteänä herätä aamulla.....
Ei anneta maitoa yöllä lapselle ja muuteki rauhoitellaan sänkyyn vaan, tutilla ja taputtelemalla...joskus tepsii ja toisinaan ei.Siis silloin kun ei tepsi, niin pitää vaan kauemmin rauhoitella ja useammin itse nousta sängystä.
Nukkumaan menot kaikkein vaikeimpia....en varmastikaan oo sisäistäny kaikkea asiaan liittyää ja siksipä teiltä vinkkejä kyselisinkin.
Miten ootte toimineet tuossa nukkumaanmenossa?Miten rauhoittelette öisin, annatteko huutaa ollenkaan??
Siksi semmonen olo itellä et teen jotain " väärin" kun kuitenki viikko jo harjoiteltu ja tuntuu että ei paljoakaan olla edistytty.Vai onko meillä jotenkin tahtovaisempi lapsi?!Tiedäppä häntä...
Kyllähän ne lapset on erilaisia...ja oppivat kai nukkumaankin joskus :) mutta mutta.....kiitos jos viitsitte vastailla.
ps. allergioita ja sairauksia ei ole havaittavissa...:)
Meillä on tyttö ollut aina kanssa huono nukkumaan ja nukahtamaan, muutenkin on tosi menevä ja rauhaton ja monet asiat tulevat yöllä uniinkin. Viime aikoina on kyllä onneksi lähinnä nauranut ääneen unissaan:-). Itse en ole ollut valmis huudattamaan ollenkaan, lempeää unikoulun tapaista yritettiin kun tyttö oli 1v4kk, mutta tulokset jäivät tosi lyhytaikaiseksi. Vasta vähän päälle 2-vuotiaana on alkanut nukkua pääosin yönsä läpi, nukuttaminen sujuu erittäin vaihtelevasti. Välillä saattaa nukahtaa pitkän aikaa viidessä-kymmenessä minuutissa ja sitten joskus on vaikeampia kausia, jolloin rauhoittuminen ei jostain syystä onnistu ja nukuttaminen saattaa kestää tunninkin vaikka mielestäni rutiineista ei ole poikettu sen kummemmin. Nukutus meillä tapahtuu pötköttämällä vierekkäin, iltatisua ottaa vielä mutta ei siihen yleensä nukahda.
Itse olen sitä mieltä, että ekat pari vuotta ovat niin kiihkeää aikaa, liikkumisen oppimisen, puheen kehityksen, hampaiden tulon yms. kannalta että ei se ole mikään ihme, jos on vaikea nukkua tai nukahtaa. Toiset lapset ovat vain helpompia ja toiset vaikeampia tämän asian suhteen...Kannustukseksi sanoisin, että kyllä se siitä ajan myötä, ja muutenkin kun tilanne tuntuu väsymyksen vuoksi tosi pahalta ja päivät kuljet ihan puolihorteessa, ajattele että tilanteet muuttuu nopeasti, eli pahin vaihe saattaa taas pian helpottaa. Heräilemättä tuskin oppii olemaan yhtäkkiä, mutta vähitellen ajan myötä ja jossain vaiheessa saat sitten nukkua yösi rauhassa. Meillä on syksymmällä tulossa vauva, joten hiukan lohduttaa että kerkiän välissä vähän nukkua ja muutenkin saa levätä paremmin kun raskaus väsyttää.