Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olipa ahdistavaa seurata, miten inhottavasti äiti kohteli tytärtään tänään rannalla :(
16.06.2019 |
En tahallani urkkinut enkä salakuunnellut, mutten voinut olla kuulematta, kun siinä vieressä olivat. Toivoin, että olisin muistanut ottaa kuulokkeet mukaan, ettei olisi tarvinnut kuunnella ja tulla pahalle mielelle.
Oli äiti, ilmeisesti äidin uusi kumppani ja kaksi tyttölasta, tuskin menee ikäarvaukset kauhean pieleen kun sanon että nuorempi oli suunnilleen eka-tokaluokkalainen ja vanhempi kolmos-nelosluokkalainen. Tämä vanhempi tyttö oli jostain syystä pahalla mielellä ja vähän valitti sitä sun tätä, mutta äidin reaktiot olivat mun mielestä aivan suhteettomia ja todella epäasiallisia.
Äiti sanoi tytölle, että "vien sut isälles, kun en jaksa sua enää yhtään". Äiti myös sanoi, että "no v*ttu lähde kotiin sitten, en jaksa kuunnella sua" ja kun tyttö itkien sanoi ettei hänellä ole kotiavaimia, niin äiti vastasi siihen, että "se ei kiinnosta mua p*skan vertaa". Nuoremman tyttärensä äiti otti tässä vaiheessa syliin ja halittavaksi, tuntui siltä, että ihan korostaakseen sille isommalle, että hänen asiat ei yhtään kiinnosta, mutta tämä nuorempi tässä on ihana ja rakas. Äiti kiroili ihan estotta lapselle ja korotti lukuisia kertoja ääntään myös sen jälkeen, kun lapsi purskahti tuosta kotiin lähettämisestä itkemään. Mitenkään äiti ei yrittänyt lasta lohduttaa eikä sanonut mun kuullen tytölle yhtään kivaa sanaa koko sinä aikana kun siinä oltiin.
Menin jotenkin ihan lukkoon siinä tilanteessa, kun itse kahden lapsen äitinä en mitenkään voi hyväksyä sitä, että omalle lapselle puhutaan noin. En kuitenkaan tehnyt mitään. Nyt jäi mietityttämään, että olisiko pitänyt? Tytölle olisi varmasti ollut hirveän tärkeä kokemus, että joku vieras aikuinen olisi puolustanut ja sanonut äidille, että tämä kohtelee lasta asiattomasti.
Ja siis kuten tuolla ylempänä kirjoitin, niin kyllä, lapsi oli pahantuulinen itsekin, muttei mikään oikeuta aikuista käyttäytymään lasta kohtaan noin.
Kommentit (65)
Mitä ihmettä, todellakin olisi pitänyt tehdä jotain.
Ihan hyvä trolli, kun vastasin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että. Itkettää lapsen puolesta kyllä. Toivottavasti äiti sentään myöntää lapselle aikanaan että on tämän mielipahan syy.
t.kristallikissa
Ja uusi kumppani tietenkin miettii vieressä vttuuntuneena, kun ei saa huomiota :/
t.kristallikissa
Siinä sitä taas rikotaan ihmisalkua.
Mitta voi vaan arvailla kuinka se riivinrauta olis tullut sun naamalle kun olisit mennyt huomauttamaan..
Jos nainen aikanaan myöntää, että hän on lapsensa pahan olon syypää, niin lapsi voi päästä elämässä eteenpäin. Mutta jos on kuten minun äitini, että laittaa oman käytöksensä lapsen syyksi ("käyttäydyit huonosti") niin silloin voi olla, ettei lasta auta oikein mikään. Ellei saa isältään ja esim. isän äidiltä tai siskoilta varauksetonta hyväksyntää.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä sitä taas rikotaan ihmisalkua.
Mitta voi vaan arvailla kuinka se riivinrauta olis tullut sun naamalle kun olisit mennyt huomauttamaan..
Niin ja vaikkei ois tullut naamalle, niin MITÄ MERKITYSTÄ SILLÄ SANOMISELLA on niin kauan kun se ei palvele lasta?
t.kristallikissa
Lpsen äidille olii voinut kyllä sanoa teoriassa (en siis patista, että käytännössä nyt ois kantsinut sanoa), että mietipä saatko anteeksi lapseltasi koskaan? Oletko ikinä hetkeäkään miettinyt sitä? Sinä pahoitat lapsen mieltä varmaan muuallakin ja tuntikausien ajan, mieti, miten pahan olon aikaansaat LAPSELLE. Mieti. Mieti onko sulla perusteita käytöksellesi.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun exkäly on just tuollainen äiti. Vanhin lapsi hakeutui itse psykiatriselle osastolle ja huostaanottoon teininä. Toiseksi vanhin on koulukodissa. Veljeni kanssa on sitten vielä kaksi lasta, toisella selektiivinen mutismi ja vaikea masennus. Nuorin on vielä kunnossa, mutta hänpä ei ole juuri äitinsä kanssa elänyt.
Uskon että tuo pitää paikkansa, koska oma äitini kohteli samalla tavalla. Sanoi myös riippakiveksi sen jälkeen kun erosi isäni kanssa. Oli ilmeisesti kova kaipuu päästä rauhassa jännä miesten kanssa hommailemaan. Uuden miesystävän ja velipuoleni kanssa matkustelivat kolmistaan ulkomailla ja minut jätettiin yksin kotiin. Olisin kuulemma pilannut ne matkat. Olen syrjäytynyt nyt aikuisena ja en luota ihmisiin.
Olen kuitenkin melko onnellinen kunhan saan olla rauhassa ihmisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä sitä taas rikotaan ihmisalkua.
Mitta voi vaan arvailla kuinka se riivinrauta olis tullut sun naamalle kun olisit mennyt huomauttamaan..Niin ja vaikkei ois tullut naamalle, niin MITÄ MERKITYSTÄ SILLÄ SANOMISELLA on niin kauan kun se ei palvele lasta?
t.kristallikissa
Ei sillä olekaan mitään merkistystä, koska eihän ne nämä ohjeita ota vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä sitä taas rikotaan ihmisalkua.
Mitta voi vaan arvailla kuinka se riivinrauta olis tullut sun naamalle kun olisit mennyt huomauttamaan..Niin ja vaikkei ois tullut naamalle, niin MITÄ MERKITYSTÄ SILLÄ SANOMISELLA on niin kauan kun se ei palvele lasta?
t.kristallikissaEi sillä olekaan mitään merkistystä, koska eihän ne nämä ohjeita ota vastaan.
Niin ja ei siinä millään ohjeilla ole mitään merkitystä, tomppeli. Tuollalailla käyttäytyvää äitiä on itseäänkin satutettu, kuvitteletko sä, että se joillain ohjeilla ratkeaisi? Haluat antaa ohjeita vain, jotta voit tuntea itsesi ylemmäksi tätä naista kohtaan. Hänelle pitäisi saada herätys ja ajattelmaan asioita muuta kautta, kuin syyllistämällä ja mollaamalla. Tai antamalla ohjeita, jotka eivät ole sitä, mitä hän on vailla. En tiedä, mitä tuollainen ihminen on vailla. Rakkautta?
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä sitä taas rikotaan ihmisalkua.
Mitta voi vaan arvailla kuinka se riivinrauta olis tullut sun naamalle kun olisit mennyt huomauttamaan..
No se siinä varmaan huolettikin... En nyt sinänsä täydellä rannalla mitään fyysistä väkivaltaa pelkää, mutta rauhaisa rantapäivä olisi kyllä ollut sitten siinä, jos tuolle naiselle olisi jotakin sanonut. Tosin eipä se minulle kiva päivä muutenkaan ollut, kun tuota joutui seuraamaan, suretti se lapsi niin kauheasti.
Vierailija kirjoitti:
Uskon että tuo pitää paikkansa, koska oma äitini kohteli samalla tavalla. Sanoi myös riippakiveksi sen jälkeen kun erosi isäni kanssa. Oli ilmeisesti kova kaipuu päästä rauhassa jännä miesten kanssa hommailemaan. Uuden miesystävän ja velipuoleni kanssa matkustelivat kolmistaan ulkomailla ja minut jätettiin yksin kotiin. Olisin kuulemma pilannut ne matkat. Olen syrjäytynyt nyt aikuisena ja en luota ihmisiin.
Olen kuitenkin melko onnellinen kunhan saan olla rauhassa ihmisiltä.
Epäilen, että osa tämäntyyppisistä äideistä tieostaa huonoutensa äiteinä lapsille, mutta eivät koskaan tavoita sitä, että he saisivat lapsiltaan anteeksi, jos haluaisivat. Oma häpeä siitä, että ei toimi aina oikein lasta kohtaan etäännyttää heidät lapsistaan. Lapselle se näyttäystyy sellaisena, että tulin vain hylätyksi, koska minua ei rakastettu.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että tuo pitää paikkansa, koska oma äitini kohteli samalla tavalla. Sanoi myös riippakiveksi sen jälkeen kun erosi isäni kanssa. Oli ilmeisesti kova kaipuu päästä rauhassa jännä miesten kanssa hommailemaan. Uuden miesystävän ja velipuoleni kanssa matkustelivat kolmistaan ulkomailla ja minut jätettiin yksin kotiin. Olisin kuulemma pilannut ne matkat. Olen syrjäytynyt nyt aikuisena ja en luota ihmisiin.
Olen kuitenkin melko onnellinen kunhan saan olla rauhassa ihmisiltä.
Epäilen, että osa tämäntyyppisistä äideistä tieostaa huonoutensa äiteinä lapsille, mutta eivät koskaan tavoita sitä, että he saisivat lapsiltaan anteeksi, jos haluaisivat. Oma häpeä siitä, että ei toimi aina oikein lasta kohtaan etäännyttää heidät lapsistaan. Lapselle se näyttäystyy sellaisena, että tulin vain hylätyksi, koska minua ei rakastettu.
t.kristallikissa
Eli näiden äitien pitäisi jotenkin päästä työstämään sitä, ttä he ovat tehneet väärin lapsiaan kohtaan, mutta sen voi saada anteeksi. Moni ei varmaan käsitä tätä asiaa, ja sitten vain hylkää koko tilanteen. Se on kauhean traagista ja surullista. Eri asia tietenkin aivan tunnevammaiset narsistit ja psykopaatit, mutta esim. narsistivanhemman lapsi on uhri, jolle voi käydä aikanaan oman lapsen kanssa noin, kun ei saa sen oman narsistivanhemman taakkaa pois itsestään.
t.kristallikissa
Minulla oli juuri tuollainen äiti, ja sama dynamiikka pikkuveljeä kohtaan. Minä sain haukkuja ja huutoja, veli haleja ja kehuja. Kuulin äidiltäni kaikenlaista "voisko sut jälkiabortoida", "mitä sun kanssa tekis kun ei voi tap.paakaan", juuri noita ihan sama vastauksia jne normaaliin esiteinin uhmaan. Jos en halunnut syödä vastaus oli "no näänny nälkään sitten ei mua kiinnosta". Pärjäsin koulussa loistavasti ja olin muuten kiltti, mutta äidin kanssa sukset meni pahasti ristiin.
Tästä ja muista asioista johtuen sairastuin 11-vuotiaana masennukseen ja anoreksiaan. Jouduin monesti sairaalaan kun laihduin luurangoksi. Vasta sitten äiti havahtui käytökseensä ja paransi tapansa. Paranin kaikesta vasta vuosien terapian ja oman lapsen saamisen jälkeen. Oman lapsen kanssa tunsi äidinrakkauden mitä vaille aina jäi.
Äidit, älkää kohdelko lapsianne tällä tavalla. Vaikka ette tarkoittaisi sanomianne asiota, lapsi ei sitä ymmärrä. Jos olette uupuneita, hankkiika apua ja tukea. Yksin ei tarvitse pärjätä. Oma elämäni olisi ihan erilainen, jos äitini olisi saanut apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että tuo pitää paikkansa, koska oma äitini kohteli samalla tavalla. Sanoi myös riippakiveksi sen jälkeen kun erosi isäni kanssa. Oli ilmeisesti kova kaipuu päästä rauhassa jännä miesten kanssa hommailemaan. Uuden miesystävän ja velipuoleni kanssa matkustelivat kolmistaan ulkomailla ja minut jätettiin yksin kotiin. Olisin kuulemma pilannut ne matkat. Olen syrjäytynyt nyt aikuisena ja en luota ihmisiin.
Olen kuitenkin melko onnellinen kunhan saan olla rauhassa ihmisiltä.
Epäilen, että osa tämäntyyppisistä äideistä tieostaa huonoutensa äiteinä lapsille, mutta eivät koskaan tavoita sitä, että he saisivat lapsiltaan anteeksi, jos haluaisivat. Oma häpeä siitä, että ei toimi aina oikein lasta kohtaan etäännyttää heidät lapsistaan. Lapselle se näyttäystyy sellaisena, että tulin vain hylätyksi, koska minua ei rakastettu.
t.kristallikissaEli näiden äitien pitäisi jotenkin päästä työstämään sitä, ttä he ovat tehneet väärin lapsiaan kohtaan, mutta sen voi saada anteeksi. Moni ei varmaan käsitä tätä asiaa, ja sitten vain hylkää koko tilanteen. Se on kauhean traagista ja surullista. Eri asia tietenkin aivan tunnevammaiset narsistit ja psykopaatit, mutta esim. narsistivanhemman lapsi on uhri, jolle voi käydä aikanaan oman lapsen kanssa noin, kun ei saa sen oman narsistivanhemman taakkaa pois itsestään.
t.kristallikissa
Koska heitä itseäänkin kohtaan on tehty väärin, eikä monenkaan kohdalla asiaa ole ikinä työstetty eikä käsitelty. Se sitten vain siirtyy omiin lapsiin. Mutta koska itsekin toimii uhrin asemasta, saa anteeksi, kun vain oivaltaa että omia vikoja ei tarvitse hävetä eikä pelätä, ne syntyivät itsen väärinkohtelusta.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että tuo pitää paikkansa, koska oma äitini kohteli samalla tavalla. Sanoi myös riippakiveksi sen jälkeen kun erosi isäni kanssa. Oli ilmeisesti kova kaipuu päästä rauhassa jännä miesten kanssa hommailemaan. Uuden miesystävän ja velipuoleni kanssa matkustelivat kolmistaan ulkomailla ja minut jätettiin yksin kotiin. Olisin kuulemma pilannut ne matkat. Olen syrjäytynyt nyt aikuisena ja en luota ihmisiin.
Olen kuitenkin melko onnellinen kunhan saan olla rauhassa ihmisiltä.
Epäilen, että osa tämäntyyppisistä äideistä tieostaa huonoutensa äiteinä lapsille, mutta eivät koskaan tavoita sitä, että he saisivat lapsiltaan anteeksi, jos haluaisivat. Oma häpeä siitä, että ei toimi aina oikein lasta kohtaan etäännyttää heidät lapsistaan. Lapselle se näyttäystyy sellaisena, että tulin vain hylätyksi, koska minua ei rakastettu.
t.kristallikissaEli näiden äitien pitäisi jotenkin päästä työstämään sitä, ttä he ovat tehneet väärin lapsiaan kohtaan, mutta sen voi saada anteeksi. Moni ei varmaan käsitä tätä asiaa, ja sitten vain hylkää koko tilanteen. Se on kauhean traagista ja surullista. Eri asia tietenkin aivan tunnevammaiset narsistit ja psykopaatit, mutta esim. narsistivanhemman lapsi on uhri, jolle voi käydä aikanaan oman lapsen kanssa noin, kun ei saa sen oman narsistivanhemman taakkaa pois itsestään.
t.kristallikissaKoska heitä itseäänkin kohtaan on tehty väärin, eikä monenkaan kohdalla asiaa ole ikinä työstetty eikä käsitelty. Se sitten vain siirtyy omiin lapsiin. Mutta koska itsekin toimii uhrin asemasta, saa anteeksi, kun vain oivaltaa että omia vikoja ei tarvitse hävetä eikä pelätä, ne syntyivät itsen väärinkohtelusta.
t.kristallikissa
Tämänkin takia juuri on niin vahingollista, kun ympäristö riemumielin juoksee tuomitsemaan tuollaisen äidin. Tekoja ei tarvitse hyväksyä, mutta lasta ei voi auttaa sillä, että tuomitsee äidin. Tällaisia äitejä pitäisi ennen kaikkea rohkaista oivaltamaan, että heidän vikojaan ei pidä hävetä, eivätkä ne ole heidän syytään. Ja että he saavat anteeksi, jos he tajuavat, että pitää muuttua ja miettivät, ja toimivat sen suhteen myös, että miten saisivat lapselta anteeksi.
t.kristallikissa
Oma äiti oli itselle ihan samanlainen. Isä vain oli väkivaltainen ja alkoholisoitunut hullu, jolla ei edes ollut huoltajuutta enää. Äiti uhkaili tuon tuosta ihan huvikseen kuinka lähettää minut sinne tapettavaksi.
Niin surullista kuulla näitä tarinoita, joissa äidin lapsi, joka on syntynyt edellisessä suhteessa, joutuu kestämään tuollaista. Aivan kuin olisi lapsen syytä, kun vanhemmat eivät pysyneet yhdessä tai on olemassa... Sitten kun löytyy uusi mies ja tehdään lapsi tämänkin kanssa, niin omalla esikoisella ei ole enää merkitystä. Ei oteta vastuuta siitä, mitä on maailmaan tuonut. Ollaan ns. sen paremman suhteen pauloissa. Muistan kuulleeni kuitenkin tapauksesta, missä uusi isäpuoli huomioi enemmän lasta kuin lapsen oma äiti. Oli jopa sanonut, että hei, onko lastasi kohtaan reilua tämmöinen (muistaakseni mies itsekin oli isä ja eksän kanssa oli välit hyvät, mikä ärsytti vähän uutta naista). Erosivat kuitenkin, koska nainen oli aika mustasukkaista sorttia kuulemma. Olen itsekin monesti nähtyt perheiden kaikenlaisia tapauksia (lapsi kiukuttelee pahasti ja äiti ei tee mitään jne.) En oikein uskalla kommentoida aina, koska minulla ei ole lapsia eli ehkä tiedä sen paremmin. Joskus kuitenkin jotkut tilanteet ovat sellaisia, joissa uskaltaa olla mieltä (fyysinen kuritus on ehdoton ei, kuten lapsen haukkuminenkin inhottavasti tai moittiminen kirosanoilla). Kerran kummilapseni äiti ei mielestäni hoitanut lasta kohtaan yhtä asiaa sopivasti ja kun koitin neuvoa (uskalsin, koska olin nähnyt vastaavan tilanteen hoituvan hyvin toisella äidillä ja ajattelin ehdottaa, että kokeilisi keinoa, jonka olin nähnyt toimivan) hän oli heti että: "Mitä sä tiiät? Sä et ole mun lapsen äiti!" Että näin...
Alue: Aihe vapaa
Oli varmaan wahwa mamma.