Tiedättekö sen tunteen, kun hyvästelee jonkun ja tietää, ettei tule enää koskaan näkemään tätä

No joskushan tunne on erittäin helpottava. Ei enää ikinä tarvitse nähdä tätä ihmistä.

Joskus jopa jonkun ihmisen kuolema on helpotus. Minulle oli oman vanhemman kuolema tälläinen. Poisti monta ikävää asiaa elämästäni ja toi myös taloudellisen helpotuksen.

Kommentoijat 1 ja 2 eivät puhu ihan samasta asiasta kuin mistä minä aloituksessa. Ap

Tiedän.

Mitä sanot siskolle, jonka tiedät kuolevan ennen kuin seuraavan kerran tulet sairaalaan? Sanotko heippa vai hyvästi vai nähdään taas?

Joo. Kävin katsomassa mummoani sairaalassa kun hän oli saattohoidossa. Juteltiin pitkään, sitten tuli hoitajat kierrolleen ja muutenkin mummoni alkoi olla siinä kohtaa väsynyt. Tiedettiin molemmat kun siinä sanottiin heipat ettei enää nähdä, vaikkei sitä ääneen sanottukaan, niin kuin kävikin. Seuraavan kerran kun näin hänet oli syöpä jo niin edennyt että hän oli tajuton. Juteltiin hänelle kuitenkin kun vierellä valvottiin kun ei koskaan tiedä miten aistit toimivat. Mutta kuitenkin se edellinen kerta oli viimeinen kun hänen kanssaan juttelin tässä maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sanot siskolle, jonka tiedät kuolevan ennen kuin seuraavan kerran tulet sairaalaan? Sanotko heippa vai hyvästi vai nähdään taas?

Niinpä. Siinä kohtaa ei tiedä, mitä sanoa.

Minusta silloinkin on vaikea tietää mitä sanoa, kun hyvästelee jonkun esim. matkoilla ollessa ja tietää ettei tulla enää näkemään. "No... hyvää loppuelämää sitten?" Jenkit ja britit sanovat monesti "See you later", vaikka molemmat tietäisivät ettei niin tule tapahtumaan. Kai sillä vältetään tilanteen haikeutta tai vaikeutta.

Taitaa mennä vähän ot:ks. Mutta luin vuosia takaperin yhden kirjan joka oli osittain elämänkerrallinen muistelma ja kertomus eräästä tyypistä, joka oli tehnyt naisten ja miesten viettelystä taitolajin.

Yksi hänen avaintekniikoitaan oli juuri tämä " only for you and only for this time"... Eli kun hän näki haluamansa "uhrin", hän käveli muka kauheassa kiireessä tämän ohi. Sitten hän pysähtyi ja katsoi uhria hämmentyneenä, kuin "salama olisi iskenyt häneen", palasi uhrin luo ja kertoi, että hänen lentonsa lähtee kohta, hänellä ei ole kuin tunti aikaa ja sitten hänen on pakko lähteä ikuisiksi ajoiksi. Hänellä olisi vielä muita kiireellisiä asioita hoidettavanaan, mutta sinussa on jotain niin kiehtovaa, että hän haluaisi viettää viimeisen tuokionsa täällä sinun kanssasi ja viedä sen muiston mukanaan merien taa...

Tässä oli monta koukuttavaa faktaa: me haluamme enemmän sitä mitä meillä ei ole kuin sitä mitä meillä jo on. Se mikä on meiltä saavuttamattomissa on aina arvokkaampaa ja kiehtovampaa kuin se mitä meillä jo on.

Sitten on myös tietoisuus tilanteen ainutkertaisuudesta. Sinun ei tarvitse pelätä, että tuo kiireinen tyyppi jää roikkumaan pöytäseuraksesi jos hän paljastuu rasittavaksi mäntiksi. Voit siis hyvin ottaa riskin. Voit puhua hänelle avoimesti ja aidosti, vilpittömämmin kuin koskaan ikinä, sillä hän ei ole kohta enää maisemissa. Voit jatkaa luontevaa tutustumista "vällyjen välissä", sillä hän on mysteerimies, jolla on aikaa vain rajallisesti ja te ette enää kohtaan. Jälkikäteen vannot, että se oli syvin ja intiimein ihmissuhde joka sinulla on ikinä ollut.

Ex miehesi, joka oli rasittava, epätoivoinen roikkuja, muuttuu kerralla arvoasteikossasi, kun hän löytää uuden parisuhteen ja menee naimisiin tai muuttaa kauas pois. Hän on silloin sinulle saavuttamaton ja alat jopa vertailla nykyistä miestäsi häneen, että teitköhän sittenkin väärän valinnan. Siinä vaiheessa muistat exästäsi vain hyviä puolia.

Kirjan mies käytti myös tekniikkaa, jossa uhri muuttui huomaamattaan aktiiviseksi saalistajaksi. Hän jutteli rennon rauhallisesti uhrin kanssa, mutta kuin vaivihkaa vaihtoi jalkaterien asentoa eli siirsi toista jalkaterää osoittamaan hienoisesti sivulle ja huomaamatta vilkaisi sivulleen. Uhri tajusi merkit alitajuisesti, vaikka ei tietoisesti. Eleitä tutkivien psykologien mukaan nuo ovat ihmisen tiedostamattomia eleitä joita hän tekee kun haluaa pois tilanteesta. Uhri menee paniikkiin koska ei halua tulla hylätyksi ja torjutuksi vaikka ei edes ymmärrä miksi tuntematon, ehkä jopa mitäänsanomaton tyyppi saa aikaan nämä reaktiot. Joka tapauksessa tyypin huomio ja Seura alkaa kiinnostamaan kerta heitolla enemmän.

Minä en tiedä tuota tunnetta. En ole koskaan hyvästellyt ketään minulle merkityksellistä tietäen, etten koskaan tule tapaamaan häntä enää. Koitin oikein miettiä, ettenkö todella ole, mutten muista kertaakaan niin tapahtuneen. Moni tapaaminen on tietysti jäänyt viimeiseksi, mutten ole sitä silloin vielä tiennyt.

Kyllä. Rakastettuni. Hän katsoi minua hämmästyneenä ja ymmärtämättä, miksi itkin ja miksi lähdin. Hänellä oli seksisuhde, jossa oli tunteita, toisen naisen kanssa, eikä hän enää rakastanut eikä halunnut minua, näin hän oli juuri sanonut. Katsoin häntä, halusin painaa hänen kasvonsa mieleeni, tiesin, ettemme koskaan enää tapaa. Hän näytti oikeasti hämmentyneeltä. Kaipaus on hirveä.

Ei koskaan enää.

Tiedän. Olin monta vuotta erään miehen kakkosnainen. Sitten kerran kun saatoin hänet autolleen ja hän ojensi autosta kätensä kuten aina, tartuin siihen ja sanoimme heipat. Ja samalla hetkellä tunsin, ettei enää tavata. Vaikkei mitään lopettamisesta oltu puhuttu koko tapaamisen aikana. Hän ei enää soittanuf, eikä tullut käymään. Stalkkasin sen verran somesta, että mies vaimoineen oli muuttanut n 200km päähän. Saisinpa etiäisiä lottonumeroista.

Sanat syntyy tilanteessa. Kun omaiseni oli kuolinvuoteellaan. Pidin vain häntä kädestä kiinni, silitin hänen poskea ja hiuksia. Puhuin, että rakastan häntä ja kuinka hän on ollut mulle niin tärkeä ja maaiĺman paras yms. En muistaakseni sanonut mitään tyyliin: hyvästi, heippa... vasta kun hän veti viimeisen korahduksen ja hoitsu sanoi että nyt se on ohi, taisin sanoa että hyvää matkaa.

Siihen tilanteeseen on vähän vaikea etukäteen mitään puhetta valmistella ja sanat taitaa olla aika turhia ja "vääriä". läsnäolo on usein tärkeämpää kuin "oikeat sanat".

Rakas työtoverini tuli viimeisillä voimillaan mukaan tapahtumaan, joka oli minulle tärkeä. Se oli ihana ele. Halasin häntä ja sanoin, että olen kiitollinen että hän jaksoi tulla ja että tämä merkitsee minulle paljon. Pari päivää tapahtuman jälkeen hän kuolikin. Onneksi jäi niin ihana muisto!

Poikaystäväni oli jo tajuton kun näin hänet viimeisen kerran elossa. Koneet pitivät hengitystä yllä, mutta meille annettiin mahdollisuus hyvästellä ennen kuin koneet suljettiin. Istuin hänen vieressään ja kuiskasin korvaan hyvää matkaa ja että tavataan sitten kun minäkin tulen toiselle puolelle. Tästä on nyt jo viisitoista vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Joskus jopa jonkun ihmisen kuolema on helpotus. Minulle oli oman vanhemman kuolema tälläinen. Poisti monta ikävää asiaa elämästäni ja toi myös taloudellisen helpotuksen.

Kauheaa, odotit vain perintöä.

Ajattele, että hän oli säästänyt sitä sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Olin monta vuotta erään miehen kakkosnainen. Sitten kerran kun saatoin hänet autolleen ja hän ojensi autosta kätensä kuten aina, tartuin siihen ja sanoimme heipat. Ja samalla hetkellä tunsin, ettei enää tavata. Vaikkei mitään lopettamisesta oltu puhuttu koko tapaamisen aikana. Hän ei enää soittanuf, eikä tullut käymään. Stalkkasin sen verran somesta, että mies vaimoineen oli muuttanut n 200km päähän. Saisinpa etiäisiä lottonumeroista.

L*mppu. Hän halusi pelastaa avioliittonsa. Arvostan.

Mieheni uusi nainen tiesi myös, että hän on varattu. Piti vain päästä väkisin p*nemaan.

No, saa pitää hyvänään petturin - kunnes mies löytää taas uuden.

Kävin kylässä mummollani ja kävin vielä läpi lapsuudenaikaiset paikat. He asuivat samalla paikalla koko sen ajan kun olen ollut olemassa. Kiersin siis kaikki paikat ja muistelin. Kun lähdin, halasin mummoa ja tiesin etten enää näe häntä enkä tule enää näkemään mummonsakaan.

Seuraavan kerran kävin hautajaisissaan mutta muistotilaisuus oli muualla. Nyt paikka on jo myyty. Kuolema oli helpotus, koska mummo sairasti pitkään.

Kuolinvuoteella on erilaista, koska teoreettinenkin mahdollisuus jälleennäkemiseen tässä ajassa puuttuu. Toki kolme rakasta läheistä olen kuolinvuoteellakin hyvästellyt. 

Ensirakkaus jäi ulkomaille. Siihen aikaan matkustaminen ja yhteydenpito oli aivan erilaista kuin nyt. Se eron tunne raastoi sydäntä todella kovaa ja pala taisi jäädä sinne pysyvästi. 

Rakas läheinen on erakoitunut. Näin hänet yhden kerran vuosikymmenten tauon jälkeen ja tuli sellainen olo, että tämä on tässä ja toivominen on parasta jättää. Hän ei tule koskaan poistumaan kuplastaan emmekä tule näkemään enää vaan seuraava kerta on se, kun jompi kumpi on toisen hautajaisissa. 

Joo oli hieno tunne kun sanoin ex anopille Hei. Hän ei tiennyt, että näkee minut viimeisen kerran, mutta itse tiesin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Olin monta vuotta erään miehen kakkosnainen. Sitten kerran kun saatoin hänet autolleen ja hän ojensi autosta kätensä kuten aina, tartuin siihen ja sanoimme heipat. Ja samalla hetkellä tunsin, ettei enää tavata. Vaikkei mitään lopettamisesta oltu puhuttu koko tapaamisen aikana. Hän ei enää soittanuf, eikä tullut käymään. Stalkkasin sen verran somesta, että mies vaimoineen oli muuttanut n 200km päähän. Saisinpa etiäisiä lottonumeroista.

Mulle kävi samalla tavalla. Tosi itse olin teini ja suhde kesti vain muutaman kuukauden. Olin "mielettömän rakastunut" vanhempaan mieheen kesätyöpaikallani. Oltiin oltu ihastuneita toisiimme jo pidempään. Kaikki pitivät meitä "vakiparina". Sitten koulu alkoi ja jäin "onneksi" töistä pois. Eräänä yönä näin unta että tämä mies jätti minut. Aamulla heräsin kauhuissani ja sekaisin. Odotin koulun jälkeen, että mies tulisi käymään tai ottaisi yhteyttä. En enää kuullut hänestä. Myöhemmin kuulin, että hän oli muuttanut toiselle paikkakunnalle, missä hänellä oli vaimo ja lapsi.

Muistan sen unen voimakkuuden ja jotenkin vain alitajuisesti tiesin, että se oli siinä.

Toinen esim oli kun näin unta että olin mummoni hautajaisissa. Soitin aamulla hädissäni mummolle, mutta hän ei vastannut. Pian minulle soitettiin suruviesti. Oli koko ajan outo tyhjyydentunne ja selkeä varmuus että mummo on Poissa.

Olen muutenkin saanut ikäviä viestejä unissa ja etiäisinä ja sitä olen myös kiroillut, että miksi en saa ikinä etukäteistietoa esim. Juurikin lottonumeroista...