Totuuksia verkostomarkkinoinnissa mukana olleelta

Ajattelin kertoa muutamia totuuksia aiheeseen liittyen. Yleensä väitetään, että alaa kritisoivat ovat kateellisia ihmisiä, jotka eivät ole olleet mukana ja kokeneet sen mahtavuutta.
 

Minulla ei ollut enää sydäntä väittää mahdollisille uusille myyjäehdokkaille, että sillä tienaa, jos vain työskentelee. En ehkä ollut riittävän ”bisneshenkinen” puhuakseni p****a. Uusien kontaktien luomiseen ohjeistettiin ottamaan yhteyttä vanhoihin tuttuihin esittämällä kiinnostunutta heidän kuulumisiinsa. Tai luomaan uusia ihmissuhteita pelkän bisneksen takia. Minulle myös vihjattiin, ettei kukaan tarvitse ympärilleen ihmisiä, jotka eivät jaksa jatkuvaa hehkutusta verkostomarkkinointiin liittyvistä asioista. Onneksi en sotkenut omia ihmissuhteitani tämän takia.
 

Maanantaipäivien hehkuttaminen on jokin markkinointikikka. Olen nähnyt eri verkostomarkkinoinneissa muiden hehkuttavan maanantain olevan uusi lempipäivä juuri bisneksen ja siihen liittyvien tuotteiden ansiosta. 

Normaali palkkatyö demonisoidaan ja verkostomarkkinoijat ovat niitä ainoita vapaita ja onnellisia ihmisiä. Tavallista palkkatyötä tekevästä ihmisestä puhutaan, kuin hyväksikäytetystä idiootista, joka ei ymmärrä omaa parastaan. Vedotaan passiivisen tulon saamiseen ja omista työajoista päättämiseen ja sitä kautta vapauden saavuttamiseen.
 

Totuus on se, että saadakseen passiivista tuloa tai pelkkää tuloa on tehtävä töitä paljon enemmän, kuin muissa töissä ja työasioita ei voi unohtaa hetkeksikään. On oltava tavoitettavissa koko ajan muiden myyjien yhteydenottoja varten tai kytätä mahdollisia hetkiä tarjotakseen tuotteita tai omaa bisnestään jollekin. Kuitenkin halutaan luoda sellaista mielikuvaa, että aikaa ei tarvitsisi olla niin paljon, kuin sitä on todellisuudessa oltava, jos haluaa tienata yhtään mitään. Ja sittenkin liian harvat tienaavat. Todellisuudessa normaalissa päivätyössä pääsee helpommalla ja saa varmasti palkan tehdystä työstä.

Koulutuksiksi kutsutut tilaisuudet eivät ole varsinaisesti koulutusta, vaan niissä yritetään pitää motivaatiota yllä, ettei kukaan vaan luovuttaisi, kun märkää rättiä tulee naamaan toistuvasti ja ihan syystä. Puhutaan myös aktiivisesti omista unelmista, jotka olisi sitten saavutettavissa parhaiten olemalla mukana. Mielellä on uskomaton voima jaksamiseen ja motivaatioon, mutta tässä se on eräänlaista manipulointia olla lopettamatta, koska se tietää tappiota jollekin toiselle.

Onnistujien kohdalla puhutaan suotuisista henkilökohtaisista ominaisuuksista ja vähemmän onnistuneet leimataan negatiivisiksi ihmisiksi, jotka eivät olleet valmiita työskentelemään. Konseptissa, tuotteissa tai niiden hinnoittelussa ja verkostomarkkinoinnissa alana ei ole ikinä vikaa. Ja tuotteita pitää pystyä myymään, vaikka jokainen työikäinen ihminen Suomessa myisi niitä. Monessakin asiassa ratkaisee oma tahtotila, mutta alana verkostomarkkinointi on niin oma lukunsa, että siinä vaikuttaa jo monet muut asiat.

Verkostomarkkinointia puolustellaan sillä, että tuotteiden hinta on helpompi pitää edullisempana, koska välikäsiä on vähemmän. Oikeasti jokaisessa verkostomarkkinointiyrityksessä tuotteet ovat kalliimpia, kuin missään muualla. On kuulemma surullista, jos ihmisillä ei ole varaa näihin tuotteisiin, jotka ovat sikahintaisia verrattuna muihin. Ja taloudelliselle tilanteelle pitäisi sitten tehdä jotain. Eli toisin sanoen kohentaa taloudellista tilannetta alkamalla myyjäksi, joka onnistuu vain murto-osalla.

Verkostomarkkinoinnissa on myös tienaavia, mutta aivan törkeän vähän jäsenmäärään nähden. Ne harvat tienaavat laitetaan hehkuttamaan bisnestä ja sen mahdollisuuksia, jolloin tottumattoman silmään näyttää siltä, että tienaamisen mahdollisuus on olemassa huomattavasti useammalla, kuin se todellisuudessa on.