Kaduttaako ketään miestä koskaan että suhde lapsiin jäi syntymättä eron jälkeen, kun ei tavannut heitä riittävästi?

Vierailija kirjoitti:

En ole katunut. Huorrrr hoiteli lapset. Itse lähdin ulkomaille ja jätin elatusmaksut maksamatta. Hieman toista kokoluokkaa oli palkkashekki yhdysvalloissa normaalille korkeakolutetulle, kun ei tarvinnut olla vasemmistolaisloisia elättämässä. Palasin suomeen viettämään aikaistettuja eläkepäiviä näin vajaana viiskymppisenä. Kakarat ovat kasvaneet jo isoiksi, emmekä ole missään tekemisissä. Ja ihan hyvä näin.

Ihan kuin minun eksäni 😅 lienet tyytyväinen elämääsi.

Kumma aloitus. Eikö 'suhde lapsiin' pitäisi kehittyä lasten syntymästä lähtien eikä vasta eron jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Katuvat, mutta harvemmin osaavat käsitellä asiaa järkevästi, vaan päätyvät syyttämään naisia ja feminismiä.

Ei sille oikein voi mitään jos vaimo ottaa lapset.

Vierailija kirjoitti:

Kumma aloitus. Eikö 'suhde lapsiin' pitäisi kehittyä lasten syntymästä lähtien eikä vasta eron jälkeen?

Lasten kanssa pitää olla tekemissä tai suhdetta ei pian ole.

Ap vastaa:

Mieheni lähti jo kun lapset olivat aivan pieniä. Mutta muissakaan tapauksissa suhde ei pysy itsestään yllä, jos sitä on ollut aiemmin.

Olen seurannut nelikymppisiä, menestyviä pareja.

Kun se ero tulee niin isä ei halua sitä lasta, paitsi kiusatakseen exäänsä. Toki sanoo haluavansa, mutta kun äidillä on ohituskaista tässä yhteiskunnassa. Siis puhuu tämmöisiä pehmeitä.

Ei isä halua maksaa kuin minimin, koska raha päätyy kuitenkin exän hyväksi.

Ja sitten kun se oma hoitovuoro alkaa, niin sitten viedään mummolle eli omalle äidille. Säälipisteitä keräten. Mutta mistään omasta eivät luovu oman lapsensakaan hyväksi. Ei harrastuksista, ei ostoista ei mistään.

Omalle äidille ei makseta ruokarahaa, äitihän tykkää ruuanlaitosta ja siitä että saa pukea (lue ostaa vaatteita)  lapsenlastaan. Ja ottaa häntä yökylään. Hups, menipäs isä-viikonloppu äkkiä ohi. Sitten kun ei ole lasta niin ei näy isää äidin luona, ei ruohoa leikkaamassa ei tarjoamassa kauppareissukyytiä. Silloin isät nauttivat vapaasta viikonvaihteestaan, joka on niiiiin anasaittu.

Isä ottaa lapsen vain ja ainoastaan pakon edessä. Mutta siihen hän vaatii kannustusta ja tukea kaikilta ystäväpiiri ja sukulaiset mukaan lukien. Koulutustasolla ei merkitystä, näin toimii nelikymppinen suomalainen isä.  Varokaa heitä!

Tosi surullista! Oma isä kuoli syöpään ja pelkään pahoin, että kaikki vanhemmat eivät ymmärrä rajallista aikaansa lapsiensa kanssa. Meillä oli läheiset välit viimeisinä vuosina, mutta uskon että monen isä lähtee ennen kuin tilanne saadaan korjattua. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katuvat, mutta harvemmin osaavat käsitellä asiaa järkevästi, vaan päätyvät syyttämään naisia ja feminismiä.

Ei sille oikein voi mitään jos vaimo ottaa lapset.

Ei voi, jos on täysin avuton ja kyvytön tekemään itse mitään. Jos on aikuinen ja asiansa hoitava ihminen, ei kukaan pysty lapsia sinulta ottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut nelikymppisiä, menestyviä pareja.

Kun se ero tulee niin isä ei halua sitä lasta, paitsi kiusatakseen exäänsä. Toki sanoo haluavansa, mutta kun äidillä on ohituskaista tässä yhteiskunnassa. Siis puhuu tämmöisiä pehmeitä.

Ei isä halua maksaa kuin minimin, koska raha päätyy kuitenkin exän hyväksi.

Ja sitten kun se oma hoitovuoro alkaa, niin sitten viedään mummolle eli omalle äidille. Säälipisteitä keräten. Mutta mistään omasta eivät luovu oman lapsensakaan hyväksi. Ei harrastuksista, ei ostoista ei mistään.

Omalle äidille ei makseta ruokarahaa, äitihän tykkää ruuanlaitosta ja siitä että saa pukea (lue ostaa vaatteita)  lapsenlastaan. Ja ottaa häntä yökylään. Hups, menipäs isä-viikonloppu äkkiä ohi. Sitten kun ei ole lasta niin ei näy isää äidin luona, ei ruohoa leikkaamassa ei tarjoamassa kauppareissukyytiä. Silloin isät nauttivat vapaasta viikonvaihteestaan, joka on niiiiin anasaittu.

Isä ottaa lapsen vain ja ainoastaan pakon edessä. Mutta siihen hän vaatii kannustusta ja tukea kaikilta ystäväpiiri ja sukulaiset mukaan lukien. Koulutustasolla ei merkitystä, näin toimii nelikymppinen suomalainen isä.  Varokaa heitä!

Mies ei halua nähdä lapsia kuin eksän kiusaksi? Juupa juu ei taida kovin usein tapahtua. Elarit on parempi maksaa tavaralla kuin rahalla, koska naisella ei varmaan riitä kantti lapsen polkupyörän myymisen saadakeen itselleen vaatteita, mutta pankkikortilla elarit menee tuosta noin vain.

Vierailija kirjoitti:

Katuvat. Tutkitusti miehet katuvat kuolinvuoteellaan eniten sitä, että viettivät liian vähän aikaa lastensa kanssa. Naiset katuvat eniten sitä, että tuhlasivat koko elämänsä lasten ja miesten palvelemiseen.

Loppulause sun mielipide, ei tutkittua faktaa. KAIKKI katuivat sitä että eivät olleet tarpeeksi läheistensä kanssa, vaan asettivat työn tai muun ihmissuhteiden ja perheen edelle!

Useat eroisät on paljon läheisempiä lastensa kanssa kuin ydinperheisät.

Moni ydinperheisä ei edes tunne lapsiaan. Eroisä taas oikeesti tutustuu lapsiinsa ja on niiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katuvat, mutta harvemmin osaavat käsitellä asiaa järkevästi, vaan päätyvät syyttämään naisia ja feminismiä.

Ei sille oikein voi mitään jos vaimo ottaa lapset.

Ei voi, jos on täysin avuton ja kyvytön tekemään itse mitään. Jos on aikuinen ja asiansa hoitava ihminen, ei kukaan pysty lapsia sinulta ottamaan.

Oikeudessa on jo päätetty, että joka toinen viikonloppu riittää. Jos eksäni kohdalle satu tapaturmaista kuolemaa tuohon pitää tyytyä.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut nelikymppisiä, menestyviä pareja.

Kun se ero tulee niin isä ei halua sitä lasta, paitsi kiusatakseen exäänsä. Toki sanoo haluavansa, mutta kun äidillä on ohituskaista tässä yhteiskunnassa. Siis puhuu tämmöisiä pehmeitä.

Ei isä halua maksaa kuin minimin, koska raha päätyy kuitenkin exän hyväksi.

Ja sitten kun se oma hoitovuoro alkaa, niin sitten viedään mummolle eli omalle äidille. Säälipisteitä keräten. Mutta mistään omasta eivät luovu oman lapsensakaan hyväksi. Ei harrastuksista, ei ostoista ei mistään.

Omalle äidille ei makseta ruokarahaa, äitihän tykkää ruuanlaitosta ja siitä että saa pukea (lue ostaa vaatteita)  lapsenlastaan. Ja ottaa häntä yökylään. Hups, menipäs isä-viikonloppu äkkiä ohi. Sitten kun ei ole lasta niin ei näy isää äidin luona, ei ruohoa leikkaamassa ei tarjoamassa kauppareissukyytiä. Silloin isät nauttivat vapaasta viikonvaihteestaan, joka on niiiiin anasaittu.

Isä ottaa lapsen vain ja ainoastaan pakon edessä. Mutta siihen hän vaatii kannustusta ja tukea kaikilta ystäväpiiri ja sukulaiset mukaan lukien. Koulutustasolla ei merkitystä, näin toimii nelikymppinen suomalainen isä.  Varokaa heitä!

Onneksi kolmekymppiset ovat jo toisenlaisia. Jäävät isävuodeksi hoitamaan lasta ja vaativat täyden tasa-arvon kaikessa. Ainakin minun tuntemani yh-isät!

Eli kannattaa varmaan ottaa ruotsalainen mies jos haluaa lapsilleen isän. :(

N24

Monesko nyksä menossa? Kuinka monen kanssa on lapsia.

mutu kirjoitti:

Useat eroisät on paljon läheisempiä lastensa kanssa kuin ydinperheisät.

Moni ydinperheisä ei edes tunne lapsiaan. Eroisä taas oikeesti tutustuu lapsiinsa ja on niiden kanssa.

Kyllä. Opettajana olen tämän huomannut. Eroisät ovat paremmin selvillä lapsensa elämästä ja haluavat tulla koululle paljon mieluummin kuin ydinperheisät, jotka jättävät useimmin kaiken äidin hoidettavaksi.

mutu kirjoitti:

Useat eroisät on paljon läheisempiä lastensa kanssa kuin ydinperheisät.

Moni ydinperheisä ei edes tunne lapsiaan. Eroisä taas oikeesti tutustuu lapsiinsa ja on niiden kanssa.

Minulle on käynyt juuri näin. Eron jälkeen olen paljon läheisempi lapseni kanssa. Tehdään yhdessä juttuja. Hoito 50/50. Avioliitossa en pystynyt olemaan lapsen kanssa niin kuin tahdoin. Vaimollani oli niin erilainen käsitys ”oikeasta tavasta” hoitaa lasta ja hän oli henkisesti niskan päälle. Uskon, että ero oli helpotus kaikille.

Jos kysymys lasten isistä oli Ap:lle vastaan:

Yhden miehen kanssa lapset. Eron jälkeen 5 vuotta yksin, nyt useamman vuoden parisuhteessa. Lapset tavanneet vain tämän miehen. Kelpaako, vai olenko p*rsettä jakava yh-ho*ro?

Lasten isä ollut jälkeeni jo naimisissakin, tästäkin liitosta lapsia ja ero kun muutti ulkomaille, jossa taas jo uusi avovaimo kierroksessa, kolmas laatuaan jo 12 vuoden aikana. Voisitko arvostella häntäkin?

Vierailija kirjoitti:

Olisi kernaasti 50/50 lasteni kanssa, mutta ex-vaimolleni tämä ei käynyt. En halunnut mennä käräjille asiasta ja odottelen nyt, että lapset vähän kasvavat ja päättävät enemmän itse, kenen luona ovat. Nyt siis 33/66.

Sama täällä. Vanhin lapsi haluaisi viikko-viikko -systeemin ja kun sanoin, että olen nyt valmis siihen (selviteltyäni ensin kaikki eksän aiheuttamat eron jälkeiset sotkut) niin ex-vaimo tyrmäsi ajatuksen. En haluaisi lähteä käräjille.