onko muita joka ei kadehdi ketaan?mulla tasapainoinen elama,puoliso,koti,tyo,lapset jo muualla ja enenkaikkea terveytta kaikilla,mokki metsassa ja kesaloma heinakuussa...

On aika harvinaista nykyisin, että ihminen osaa olla onnellinen.

Rahaton kotiäiti olen ja mies töissä pienellä palkalla. Vuokralla asutaan ja toimeen tullaan. Nautin elämästä ja lapsistani, jotka ovat terveitä. Viimeiset 2 vuotta ovat olleet elämässäni parasta aikaa. Tiedän mitä on olla kateellinen ja olen ollutkin. Enää vain ei ole syytä.

Tuntuu että olen tosi helposti kateellinen toisille..Etenkin toisten työpaikoista; itse olen huonosti palkatussa töissä ja ketuttaa kun huonommin koulutetut saa paremman työn paremmalla palkalla ja paremmilla työeduilla. Nyt sitten viime aikoina olen miettinyt että miten voisin olla tuntematta kateutta (ymmärrän ihan hyvin että oman pääni sisällä tämä ongelma on), ei ole kiva kadehtia kavereita/ystäviä...

mutta pääsääntöisesti mottoni on: keskity elämässäsi siihen, mitä sinulla on, älä siihen, mitä sinulla ei ole!

Elämä on juuri nyt aika epävakaata, omaa kotia ei ole, eikä vakituista työtä kummallakaan, lapsia ei olla saatu, terveys reistailee ja kesälomaa tuskin tänä vuonna vietetään lainkaan.

Ja silti en kadehdi. En usko, että kateuden syynä on se, mitä ihmisellä on tai ei ole. Luulen, että sitä voi omistaa kaiken mahdollisen ja asiat olla vaikka kuinka hyvin, ja silti voi keksiä kadehdittavaa naapurissa, jos sattuu olemaan sellainen ihminen, että on joku tarve kadehtia.

Siis totta kai minä itse

tahtoisin

kaikkia noita mukavia asioita. Se on kuitenkin eri asia kuin se, että tuntisin mitään varsinaista kateutta niitä kohtaan, jotka jo ovat ne saavuttaneet.

elämä näyttää periaatteessa hyvältä: toinen lapsi tulossa ja minulla työkuviot näyttävät hyviltä.. nämä ovat enemmän stressanneet ja aiheuttaneet kateuttakin viimeisen vuoden aikana



muutoin on kaikkea mitä " tarvitsen" : kesä tulossa ja kasvimaa kylvetty, miehen kanssa menee hyvin ja lapsikin on tyytyväinen

Joskus tietysti ajattelen että onpa upea vartalo tai ihana koti tai komea auto jne.

Mutta katson voivani saavuttaa tuollaiset asiat itsekin. Eli en kadehdi, vaan toimin.



Ja kieltämättä minulla menee nyt varsin hyvin :)

Että ainakaan sillä tasolla en kadehdi.

Mulla on ok työ (vaikka tulot eivät päätä huimaa), ihana mies ja lapsi, kesälomaa jopa kaksi viikkoa putkeen (yrittäjälle erikoista), terveys kaikilla kunnossa. Voisin sanoa, että olen elämääni tyytyväinen ja tosi onnellinen! Ja ehkä ensi viikolla lyödään tonttikaupat lukkoon.. :-)