Olenkohan riippuvuussuhteessa mieheeni?

Olen reilu kolmekymppinen nainen ja olen asunut avomieheni kanssa yhdessä kaksi vuotta. Ennen yhteenmuuttoa kaikki sujui hyvin, mutta pian yhteenmuuton jälkeen alkoi esiintyä lieviä henkisen väkivallan merkkejä, jotka ovat pahentuneet ajan kuluessa.

Ensin jäivät harrastukset. Mies on manipuloinut minut ajattelemaan, että harrastukseni ovat typerää ajanvietettä. En näe kavereita enkä oikeastaan lapsuudenperhettänikään, koska olen tavallaan miehen omistuksessa ja kaikki aikani kuuluu miehelle. (Näin ei tietenkään oikeasti ole, mutta niin minut on salakavalasti saatu ajattelemaan.)

Sitten jäi päätöksenteko. En uskalla päättää edes, että mitä syödään, vaan kysyn aina mieheltä ja mies tekee päätöksen. En päätä mistään, vaan olen aina miehen kanssa samaa mieltä. Lomamatkat, vapaa-aika, kaikki tehdään niin kuin mies haluaa, koska en osaa enää sanoa mielipidettäni.

Vaikka emme olekaan koskaan riidelleet paljon, pelkään riitoja. En uskalla esittää vastalauseita, koska välttelen konflikteja viimeiseen asti.

Minusta on tullut hiirulainen, vain varjo omasta itsestäni. En osaa kuitenkaan lähteä, koska rakastan niin paljon, ja se saa minut epäilemään että olen ”riippuvuussuhteessa”. En haluakaan lähteä, vaan korjata tilanteen. Mies on edesauttanut tämän tilan kehittymistä henkisellä väkivallallaan, mutta itse olen alistunut.

Kuinka voin ”nousta ylös”, pois tästä tilanteesta? Onko mies todella väärä minulle, vai voinko vielä korjata tämän suhteen (ja itseni)?