Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi miehet tulkitsee iloisuuden ja ystävällisyyden kiinnostukseksi?
Kommentit (60)
Samasta syystä kun naiset kuvittelevat ystävällisyyden ja kohteliaisuuden tarkoittavan sitä, että mies haluaa pöksyihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä hirveää siinä on jos joku esittääkin treffipyynnön. Kohtelias kieltäytyminen vain.
Aivan, ja sitten jos kyseessä on työkaveri (niinkuin usein on) jolle annat asialliset ja ystävälliset pakit niin alkaa mustamaalaus työtaidoista tai vaihtoehtoisesti juorut että jaan kaikille. Yhteisissä projekteissa olo todella hankalaa, pakit saanut mies osoittaa mieltään joko ihan avoimesti tai piilovittuilee ja panttaa projektin tietoja.
Parempi näytellä sitruunan syönyttä kaikille miehille ja hymyillä ainoastaan naispuolisille kollegoille.
Todella helppoa olla miesten märkä päiväuni työpaikalla.
Hauskaa kun jollain on vähän liian suuret luulot itsestään
Vaihtaisin osat koska tahansa jonkin sinun kaltaisesi kanssa, jota ei ole kukaan koskaan pokannut.
Koska miehet jotka eivät ole naamasta mallin näköisiä ja pitkiä statusmiehiä eivät saa melkein ikinä naisten todellista kiinnostusta osakseen joten miehet alkavat ylitulkitsemaan mahdollisia merkkejä.
Voiko heitä tästä moittia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Koitan olla onnettoman näköinen ja tyly, valitettavasti ei aina jaksa ja siitähän se lähentely alkaa. Miehelle ei ikinä pidä olla ystävällinen ja hymyillä. Avarilla heti vaan päin taulua ja sylkäisee kasvoille, että ei ala heti luulla suhteen alkaneen. Tosin onhan noita kosijoita ollut rankankin tylytyksen jälkeen.
Ei toimi. Mua sanottiin nuorena jääkuningattareksi, ja kolmekymppisenä olin jo toista kertaa naimisissakin. Hyvä suoritus tyypille, joka ei pidä ihmisistä. Miehiä ei ole koskaan häirinnyt.
En minäkään pidä ihmisistä. Myönnän myös ihan avoimesti olevani miestenvihaaja. Sekään ei haittaa miehiä. Päinvastoin. Sekös kiihottaa ja on mielenkiintoista. Kai ne nauttii minun kärsimisen katsomisesta kun en pääse limaisista pörriäisistä eroon tai luulevat että lasken leikkiä.
Mielenkiintoista. Tässäpä olisi pohdittavaa sille yhdelle, joka aina jaksaa äimistellä sitä iloisesti kikattelevien ja tissivakoa näyttävien (tjsp) korkkaritytsyjen pariutumismenestystä.
Kyllä, patologiseen valehtelijaan voi luottaa anonyymillä internetin keskustelupalstalla.
Ota yhteyttä, minulla on sinulle good business proposal: nigerian.prince(at)gmail-dot-com
Tätä on seurailtu jo parikymmentä vuotta, alusta saakka. Tuttua huttua.
Minä olen iloinen ja hymyilevä kaikille eikä kukaan ole uskaltanut pyytää treffeille. Olen siis naimisissa. Tosin mieheni on tosi suosittu ja käynyt työpaikallani tietenkin ja työkaverini ovat tainneet ihastua häneen... :D Tai ehkä työkavereilleni on niin selviö, että olen onnellinen mieheni kanssa kun ovat hänet näheet. Voisihan se periaatteessa olla erilailla jos olisin joka toinen aamu huonolla tuulella. Voisivat olettaa, että kotona menee huonommin ja olisi mahkuja. TAI eivät vaan lähesty rengastettua naista.
Eipä työpaikallani olekaan kuin neljä ikäistäni miestä, varastossa enemmän. Asiakkailtakaan en ole saanut treffipyyntöjä, harva mies on niin rohkea, että kysyisi ulos omalla tai toisen työpaikalla varsinkaan jos naisella on sormus sormessa. Se on totta, että esim. harrastusporukoissa joillekin hymyilemisestä seuraa vaivaantunut tunnelma. Ei kuitenkaan ole toistaiseksi tarvinnut hätistellä kilpakosijoita.
Mikähän mussa on kun en miehille kelpaa vaikka olen nuori, kaunis ja työelämässä? Mitä teen oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Koitan olla onnettoman näköinen ja tyly, valitettavasti ei aina jaksa ja siitähän se lähentely alkaa. Miehelle ei ikinä pidä olla ystävällinen ja hymyillä. Avarilla heti vaan päin taulua ja sylkäisee kasvoille, että ei ala heti luulla suhteen alkaneen. Tosin onhan noita kosijoita ollut rankankin tylytyksen jälkeen.
Ei toimi. Mua sanottiin nuorena jääkuningattareksi, ja kolmekymppisenä olin jo toista kertaa naimisissakin. Hyvä suoritus tyypille, joka ei pidä ihmisistä. Miehiä ei ole koskaan häirinnyt.
En minäkään pidä ihmisistä. Myönnän myös ihan avoimesti olevani miestenvihaaja. Sekään ei haittaa miehiä. Päinvastoin. Sekös kiihottaa ja on mielenkiintoista. Kai ne nauttii minun kärsimisen katsomisesta kun en pääse limaisista pörriäisistä eroon tai luulevat että lasken leikkiä.
Exä väitti, että nyrpeä prinsessa on jokaisen unelma.
Koska suomalaisen naisen stereotypia vastaa Handmaid’s Talen pääosan esittäjän hahmoa. Passiivis-aggressiivinen raivoaja aina valmiina tuikkaamaan veitsen kylkeen kun kääntää katseen muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen iloinen ja hymyilevä kaikille eikä kukaan ole uskaltanut pyytää treffeille. Olen siis naimisissa. Tosin mieheni on tosi suosittu ja käynyt työpaikallani tietenkin ja työkaverini ovat tainneet ihastua häneen... :D Tai ehkä työkavereilleni on niin selviö, että olen onnellinen mieheni kanssa kun ovat hänet näheet. Voisihan se periaatteessa olla erilailla jos olisin joka toinen aamu huonolla tuulella. Voisivat olettaa, että kotona menee huonommin ja olisi mahkuja. TAI eivät vaan lähesty rengastettua naista.
Eipä työpaikallani olekaan kuin neljä ikäistäni miestä, varastossa enemmän. Asiakkailtakaan en ole saanut treffipyyntöjä, harva mies on niin rohkea, että kysyisi ulos omalla tai toisen työpaikalla varsinkaan jos naisella on sormus sormessa. Se on totta, että esim. harrastusporukoissa joillekin hymyilemisestä seuraa vaivaantunut tunnelma. Ei kuitenkaan ole toistaiseksi tarvinnut hätistellä kilpakosijoita.
Mikähän mussa on kun en miehille kelpaa vaikka olen nuori, kaunis ja työelämässä? Mitä teen oikein?
Ehkä yksi tai useampi näistä listaamistasi ominaisuuksista eivät pidä paikkaansa? Kaksi ensimmäistä ehkä?
Epäily on perusteltu koska niitä saa kokea naisilta vain poikkeustapauksissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kilttimiehenä on hymyilty usein kassalla ja olen aina jäänyt seuraamaan hymyileekö kassa seuraavallekin miehelle samalla tavalla. Jos ei, niin olen ymmärtänyt asian niin, että nainen on minustakiinnostunut ja olenkin sitten etsinyt naisen facebookista. Mutta koskaan eivät ole vastanneet lähettämiini viesteihin mitään. Ehkä pitäisi lähestyä kasvotusten kaupassa.
Monelle miehelle naiset ovat harvoin iloisia ja ystävällisiä. Tottakai toisesta kiinnostuu ja toivo saattaa herätä. Mikäs ihme se on? Luulen, että iloisuus ja ystävällisyys tehoaa miehiin paljon paremmin kuin surullisuus ja epäystävällisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ei tajua, että olet iloinen ja ystävällinen kaikille, vaan luulevat että osoitat näin kiinnostusta. Toki iloista ja ystävällistä on helpompi lähestyä. Tästä syystä itse olen tylyn ja veetuutuneen näköinen kokoajan. Vähentää ei toivottuja kontakteja. Ikävä kyllä asiakaspalvelutilanteissa pitää olla ystävällinen. Eikä tämäkään tarkoita yhtään enempää.
Keskiverto mies on tottunut saamaan naisilta kylmää kohtelua niin onko yllätys, että ihastuu siihen yhteen joka hänelle edes hymyilee?
Hummustypy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen iloinen ja hymyilevä kaikille eikä kukaan ole uskaltanut pyytää treffeille. Olen siis naimisissa. Tosin mieheni on tosi suosittu ja käynyt työpaikallani tietenkin ja työkaverini ovat tainneet ihastua häneen... :D Tai ehkä työkavereilleni on niin selviö, että olen onnellinen mieheni kanssa kun ovat hänet näheet. Voisihan se periaatteessa olla erilailla jos olisin joka toinen aamu huonolla tuulella. Voisivat olettaa, että kotona menee huonommin ja olisi mahkuja. TAI eivät vaan lähesty rengastettua naista.
Eipä työpaikallani olekaan kuin neljä ikäistäni miestä, varastossa enemmän. Asiakkailtakaan en ole saanut treffipyyntöjä, harva mies on niin rohkea, että kysyisi ulos omalla tai toisen työpaikalla varsinkaan jos naisella on sormus sormessa. Se on totta, että esim. harrastusporukoissa joillekin hymyilemisestä seuraa vaivaantunut tunnelma. Ei kuitenkaan ole toistaiseksi tarvinnut hätistellä kilpakosijoita.
Mikähän mussa on kun en miehille kelpaa vaikka olen nuori, kaunis ja työelämässä? Mitä teen oikein?
Ehkä yksi tai useampi näistä listaamistasi ominaisuuksista eivät pidä paikkaansa? Kaksi ensimmäistä ehkä?
Sehän onkin täysin mahdotonta, että nuori ja kaunis (26 v, 165/52, aina luokan kaunein tai toiseksi kaunein. Täyttyykö kriteerit? Ei? :/...) saa olla miehiltä rauhassa....
Yksi vaihtoehtohan on, että a) osaan pitää miehet loitolla poikkeuksellisen hyvin tai b) olen niin tyytyväinen suhteessani, etten ehdi syväanalysoimaan työkavereiden suhtautumista ilmeisiini ja muodosta läheisyydenkaipuussani niistä "ongelmaa".
Ongelmaa, että "olen jumalan lahja miehille voi kun saisin olla rauhassa miehiltä." Paras ratkaisu tähän: lopeta vieraiden miesten ajattelun, et kiinnitä ylimääräistä huomiota ja ongelmasi on poissa.
Eikun humble bragging on ainoa iloni koska mieheni ei koskaan kehu minua? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan tulkitse iloisuutta ja ystävällisyyttä kiinnostukseksi, mutta ne ovat kiinnostavia piirteitä naisessa joten sellaisiin naisiin sitä myös pyrkii tutustumaan. Jotenkin hupaisalla tavalla nurinkurinen ajatus tuo - "nyt se pyysi mua ulos, se varmaan luulee että olen kiinnostunut", no ei luule vaan on itse kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Koitan olla onnettoman näköinen ja tyly, valitettavasti ei aina jaksa ja siitähän se lähentely alkaa. Miehelle ei ikinä pidä olla ystävällinen ja hymyillä. Avarilla heti vaan päin taulua ja sylkäisee kasvoille, että ei ala heti luulla suhteen alkaneen. Tosin onhan noita kosijoita ollut rankankin tylytyksen jälkeen.
Ei toimi. Mua sanottiin nuorena jääkuningattareksi, ja kolmekymppisenä olin jo toista kertaa naimisissakin. Hyvä suoritus tyypille, joka ei pidä ihmisistä. Miehiä ei ole koskaan häirinnyt.
Johtunee siitä että olet pitkä, hoikka ja kaunis, vai kuinka? Silloin voi luonne olla ihan millainen vain.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan tulkitse iloisuutta ja ystävällisyyttä kiinnostukseksi, mutta ne ovat kiinnostavia piirteitä naisessa joten sellaisiin naisiin sitä myös pyrkii tutustumaan. Jotenkin hupaisalla tavalla nurinkurinen ajatus tuo - "nyt se pyysi mua ulos, se varmaan luulee että olen kiinnostunut", no ei luule vaan on itse kiinnostunut.
Miten usein sinä pyydät ulos naisia, joista jo päälle päin näkee ettet kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Koitan olla onnettoman näköinen ja tyly, valitettavasti ei aina jaksa ja siitähän se lähentely alkaa. Miehelle ei ikinä pidä olla ystävällinen ja hymyillä. Avarilla heti vaan päin taulua ja sylkäisee kasvoille, että ei ala heti luulla suhteen alkaneen. Tosin onhan noita kosijoita ollut rankankin tylytyksen jälkeen.
Ei toimi. Mua sanottiin nuorena jääkuningattareksi, ja kolmekymppisenä olin jo toista kertaa naimisissakin. Hyvä suoritus tyypille, joka ei pidä ihmisistä. Miehiä ei ole koskaan häirinnyt.
Johtunee siitä että olet pitkä, hoikka ja kaunis, vai kuinka? Silloin voi luonne olla ihan millainen vain.
En mitään noista.
Vierailija kirjoitti:
Samasta syystä kun naiset kuvittelevat ystävällisyyden ja kohteliaisuuden tarkoittavan sitä, että mies haluaa pöksyihin
Monessa tapauksessa näin onkin. Epäluulolle on ihan hyvät perusteet.
Vierailija kirjoitti:
No arvaapa kun oot kaupassa töissä.
Juu, kysyvät treffeille baariin vaikka siinä kassalla istuu lapsi mahassa (ja se näkyy selvästi). Tyyppi oli sitä mieltä ettei haittaa.
Alue: Aihe vapaa
Hauskaa kun jollain on vähän liian suuret luulot itsestään