Onko täällä muita, joiden äiti ei ole koskaan sanonut pitävänsä tai rakastavansa

Ei sanonut eikä halannut. Tiesin silti.

Ei sanonut. Halasi lähinnä jossain yo-juhlissa. Ei olla koskaan oltu läheisiä, nykyisin soitellaan ehkä joka toinen kuukausi.

On muitakin.

Lapsena vanhemmat oikein ylpeilivät muille miten inhoavat meitä pentuja ja kersoja.

Varmaan meni leveily läpi.. Vaikuttivat lähinnä säälittäville.

Kyllä on, eipä paljon halailtu, eikä pussattu. Tunnekylmä lapsuus oli.

Ei ollut tapana puhua mistään tykkäämisistä, eikä perheessämme halailtu. Tiesin silti olevani rakas ja tärkeä. Kyllä sen näki siitä miten paljon vanhemmat eteeni tekivät.

Minua ei ole äitini koskaan koskenut tai halannut sen enempää kuin sanonut minusta mitään positiivista. Negatiivista sanoo jatkuvasti edelleen kun tilaisuuden saa, eli jos tapaamme. Hän on varma että vielä minä saan elämäni umpisolmuun ja talouteni konkurssiin. Olen lähes 50-vuotias. :(

Ei sanonut sellaista kohtaan. On koko ikänsä käyttäytynyt siten kuin tuntisi jotain isoa kaunaa minua, ainoaa lastaan kohtaan... Olen tulkinnut sen johtuvan äitini omasta lapsuudesta. Varmaan jollain tasolla välittää, mutta kyllä itselleni on traumat jäänyt.

Ollaan varsin harvoin tekemisissä. V ..ttaa jo ajatuskin että pitäisi äitiä häneen vanhuudenpäivillään hoitaa ja hoivata.

En muista, äitini jätti minut asumaan isän kanssa kun olin ihan pieni.

Vierailija kirjoitti:

Ei sanonut sellaista kohtaan. On koko ikänsä käyttäytynyt siten kuin tuntisi jotain isoa kaunaa minua, ainoaa lastaan kohtaan... Olen tulkinnut sen johtuvan äitini omasta lapsuudesta. Varmaan jollain tasolla välittää, mutta kyllä itselleni on traumat jäänyt.

Ollaan varsin harvoin tekemisissä. V ..ttaa jo ajatuskin että pitäisi äitiä häneen vanhuudenpäivillään hoitaa ja hoivata.

Ei sinun tarvitse

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut tapana puhua mistään tykkäämisistä, eikä perheessämme halailtu. Tiesin silti olevani rakas ja tärkeä. Kyllä sen näki siitä miten paljon vanhemmat eteeni tekivät.

Niin meilläkin. En koskaan muista istuneeni esim. isäni sylissä.  Mutta silti minulla oli erittäin hyvät vanhemmat.  Ei ole koskaan tullut mieleenkään etteivätkö olisi rakastaneet minua. No meitä lapsia oli monta.

Joo tunnevamma paskaäiti löytyy. Oli lapsuudessa välinpitämätön ja helposti hermostuva, ja hermon pertäessä väkivaltainen. Ei nyrkkihakkaamista mutta risua, remmiä, mattopiiskaa, harjanvartta ym.

Aina ivasi ja pilkkasi ja nauroi kaikelle kiinnostuksen kohteelle, hoki että ei sinusta mitään tule (vaikka lopulta tulikin!).

Ikinä ei hellinyt tai halinut tai silittänyt, ainoa kosketus joko äkäinen riuhtominen ja väkivalts.

Ei ikinä sanonut että olisin tärkeä, rakas, hyvä, kaunis tms mutta senkin edestä aina nälvii ja arvostelee.

Olen 45 ja yhä äiti vain haukkuu ja sättii.

Ja mua ahdistaa ihan hemmetisti jos äitiä on pakko auttaa vanhana. Ilkeä ja kylmä pahansuopa ihminen, en tajua mistä kaivan auttamishalua (tässä tapauksessa auttamispakkoa...).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sanonut sellaista kohtaan. On koko ikänsä käyttäytynyt siten kuin tuntisi jotain isoa kaunaa minua, ainoaa lastaan kohtaan... Olen tulkinnut sen johtuvan äitini omasta lapsuudesta. Varmaan jollain tasolla välittää, mutta kyllä itselleni on traumat jäänyt.

Ollaan varsin harvoin tekemisissä. V ..ttaa jo ajatuskin että pitäisi äitiä häneen vanhuudenpäivillään hoitaa ja hoivata.

Ei sinun tarvitse

Mulla sama. Ei halattu tai sanottu että rakastetaan. Samankaltainen käytös hänelläkin mua kohtaan, kuin olisin jokin kilpailija tai pahantekijä. Meitä on yhteensä 3, mutta muita arvostetaan. Olen sittemmin katkaissut välit, koska en enää jaksanut sitä teatteria ja tietyntyyppistä kiusaamista. En osannut sitten luottaa edes oikein kehenkään aikuisuudessa, koska olin vähän irrallaan kaikesta.

Omille lapsilleni kerroin tunteeni heitä kohtaan sanoin ja edelleenkin lähetellään sydämiä viesteissä.

Ei sanonut, mutta halasi kyllä usein ja osoitti rakkautta monin eri tavoin. Äitini oli syntynyt 1932, minä 1955. Omille lapsilleni kerron usein heitä rakastavani, osoitan rakkauttani myös teoilla, lapseni ovat syntyneet 1979 ja 1981.

Ei kuulu meidän suvun tapoihin.