Uusperhe, mies ikävöi lapsiaan (viikko viikko) niin että vaikuttaa kaikkeen

Tottakai mies ikävöi lapsiaan. Olisi outoa jos hän ei niin tekisi. Toivottavasti sinä et yritä sanoa mitään typerää muka lohduttavaa siihen väliin.

Ja yhteen piti muuttaa välittömästi?

Meillä ikävöimme miehen lapsia molemmat, kun ovat vain 6vrk /kk meillä. :(

Min ikäisiä lapset ovat? Onko teillä omia rakkauden hedelmiä jo? Kuinka kauan miehen erosta on ja kuinka kaunis ero oli?

Ei olla heti muutettu, vuosi seurustelun jälkeen. Ei meillä muuten ongelmia ole, puhutaan paljon asiasta ja mies tiedostaa asian. Ei vaan kestä ajatusta ettei nää lapsia viikkoon.ap

Meillä ei ole yhteisiä, minulla yksi ja miehellä 2. Mietimme yhtä yhteistä. Ovat olleet 1.5v eri osoitteissa, eli aikaa jo kulunut ja kaikki ollasn väleissä, ero siisti. Ap

Miksi ei voi nähdä lapsia useammin? Kai nyt voi kuvapuheluita tai vaikka harrastuskyydityksiä järkätä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi nähdä lapsia useammin? Kai nyt voi kuvapuheluita tai vaikka harrastuskyydityksiä järkätä?

Harrastuskyyditykset voisivat olla hyvät, mutta en sotkisi mitään kuvapuheluita äitiviikkoon ellei tilanne olisi isäviikolla sama toiseen suuntaan.

Ei muuta kuin viestiä ja soittoa lapsille päivittäin, niin ikävä helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei muuta kuin viestiä ja soittoa lapsille päivittäin, niin ikävä helpottaa.

Jos äiti soittelee lapsilleen joka päivä myös, niin se on ehkä ok, mutta muuten aika kauheaa äitiviikon häirintää. Ihan kuin isän pitäisi kyylätä ja vakoilla koko ajan mitä lapset ja ex tekevät. Mies saa nyt vain tottua ajatukseen, että lapset ovat äidillään ja hän ei ole heidän kanssaan. Mitäs erosi, oma vika.

Jos mies alkaa vinkumaan jo ennen kuin lapset lähtevät, niin hänellä on joku ahdistuneisuushäiriö.

Lapsilla pitäisi olla oikeus olla äidillään ilman että joutuvat tukemaan isänsä separaatioahdistusta.

Joka päivä soittelu menee häirinnän puolelle, sekä lasten että äidin.

Heillä siellä oma perhe-elämä.

Miehesi kuulostaa tunne ongelmaiselle. Aluksi tuo ok mutta siihen pitäisi kyllä tottua.

Vetääkö mies lapsetkin mukaan tuohon ikäväitkuunsa?

Ymmärrän ikävöinnin siihen saakka, että lapsia miettii säännöllisesti ja kantaa pientä huolta heistä, mutta liioittelua en katsoisi. Jos tuo ikävä näkyy koko viikon apatiana ja masennuksena, niin mies tarvitsee ammattiauttajaa.

Onko hänen lapsuudessaan ollut jotakin hylkäämiskokemuksia tai muita draamoja? Onko mies muutenkin draamaan taipuvainen? Miten hän haluaa itseään kohdeltavan, kun hänelle iskeevä ikävä? Pitääkö häntä ymmärtää, lohduttaa tai jopa hyvitellä, että hän olisi paremmalla mielellä?

Mitä hän itse ajattelee ratkaista ongelmansa? Luottaako mies ex-vaimoonsa? Onko exällä jo uusi mies?

Mitä pahaa siinä on, että vanhempi soittaa joka päivä lapsilleen ja kysyy kuulumisia? Miten tämä on häirintää? Tai miten eroaa siitä, että toinen vanhemmista on se esim. reissuhommissa ja illalla soittaa lapsille ja vaihtaa kuulumiset ja toivottaa hyvät yöt?

Mulla ei erokuvioista ole kokemusta, mutta mies soittaa työreissuilta joka ilta lapsille. Me ei välttämättä jutella, jos ei ole erityistä asiaa, mutta lapsille soittaa aina. Olen kuvitellut, että tottakai eroperheissäkin etävanhempi tai vuoroviikkovanhempi on päivittäin yhteydessä lapsiin! Eihän siinä puhelimessa tarvitse lapsille ikävää vonkua, mutta kyllä kai sille toisellekin kuuluu, miten lapsen päivä on mennyt, vaikka olisikin toisensa vanhemman viikko?

Kyllä mun vanhemmat soitti mulle aina hyvänyön puhelun kun olin toisella vanhemmalla. Ei mitään maratoonipuhelua tietenkään. Ei olisi tullut mieleenkään että tässä voisi jonkun mielestä olla jotain väärää.