Huikkaatko metrokuskille kiitoksen kun poistut vaunusta?

Tapanani on kiittää taksinkuljettajia suutelemalla heidän kättään. Samalla kumarran syvään.

Moukka ei kiitä bussinkuljettajaa matkasta. Olen havainnut, että kuljettaja huomaa kiitokseni paremmin, kun kajautan sen megafonilla. Samalla muut huomaavat, miten kaupungissa kuuluu käyttäytyä.

Pääkaupunkiseudulla asioidessani kiitän kohteliaasti kuljettajaa kyydistä kummallakin kotimaisella kielellä. Viime aikoina olen lisännyt repertoaariini myös kiitokset myös muutamalla muulla kielellä, sillä moni kuljettaja näkyy olevan ulkomaalaistaustainen. Kiitoslitaniani kestää vajaan minuutin. Se saattaa ehkä hieman hidastaa bussin tai ratikan kulkua, mutta kohteliaisuus on tietenkin sen arvoista.

Menen aina ratikkaan etuovesta sisään, että pääsen vaihtamaan kuljettajan kanssa muutaman ystävällisen sanan. Pikku small talk on luonnollinen ele, jolla pystyy osoittamaan kuljettajalle sen, miten häntä arvostaa. Parin minuutin rupattelun jälkeen onkin kaikkien mielestä hauskempaa jatkaa matkaa. Ja toki taas ratikasta lähtiessäni poikkean etuovella kiittämässä kuljettajan.

Uhrilahja kiskoille työnnettynä on kaunein kiitos.