Lue keskustelun säännöt.
Söin juuri 300 g karkkia ja nyt ällöttää. Sorrutko ikinä karkkiövereihin?
09.06.2019 |
Vaikka yritän muuten syödä suhteellisen terveellisesti, helmasyntini on irtokarkkien syöminen. Saatan syödä niitä valtavan pussin krapulassa siitä huolimatta, ettei olo siitä mitenkään parane. Kuulostaako kamalalta määrältä vai vedättekö itsekin satunnaisia karkkiövereitä?
Kommentit (36)
Aina kun on pussi niin menee siltä seisomalta kokonaan, koosta riippumatta. Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina kun on pussi niin menee siltä seisomalta kokonaan, koosta riippumatta. Huh huh.
Juuri tämän takia sitä karkkia ei saisi ikinä ostaa kotiin enempää, kun antaisi itsensä syödä. Ja kaikista pahinta on pitää se KOKO karkkipussi pöydällä samalla kun katselee telkkaria tai lukee. Johonkin ne vaan hupenee!
Joo kerran söin vaahtosieniä niin paljon että oksensin. En ole syönyt sienen muotoisia karkkeja sen jälkeen.
Olen karkkiriippuvainen. Olen harkinnut jo mitä vain keinoja päästäkseni siitä. Hypnoosia jne. Syön iloon ja syön suruun. Ja joka tunteeseen. Karkki huutaa hyllyssä pääsyä luokseni. Kun joku taikoisi minut vapaaksi tästä karkin kirouksesta. Ja se ei ole pientä karkinsyöntiä, kun syön.
Söin juuri liikaa makeaa jätskiä... yyyh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon jotenkin immuuni irtokarkeille. Pystyn nälkäisenäkin kävellä ison marketin karkkihyllyjen ohi ilman minkäänlaisia mielitekoja. Jos jossain kutsuilla on iso kulho, saatan ottaa yhden tai kaksi. Sitten taas hyvää pizzaa tai mehukasta hampurilaista onkin vaikeampi vastustaa. :D
En syö karkkia paljoa. Ruokaövereitä tulee kyllä vedettyyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus saa vetää överiksi.
Mikä nautinto syödä makeaa niin paljon kuin haluaa.
Niitä övereitä kun loppujen lopuksi on vain hyvin harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo kerran söin vaahtosieniä niin paljon että oksensin. En ole syönyt sienen muotoisia karkkeja sen jälkeen.
Mä taas Omareita..
Jos syön karkkia, syön aina överit. Minun överit on kylläkin vain n. 100g. Syön yleensä sokeria vain hedelmän muodossa enkä niitäkään joka päivä. Elimistöni ei vain kestä sitä sokerin määrää ja tulee huono olo.
Silti toistan tämän saman joka kerta kun karkkia tekee mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En syö oikeestaan ikinä övereitä, enää. Joskus tuli syötyä useinkin mutta se tarve on onneksi poistunut. :)
T. Just syön irtiksiiiiiii
No yhdistettynä säännölliseen krapulaan en olisi huolissani makeisista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen karkkiriippuvainen. Olen harkinnut jo mitä vain keinoja päästäkseni siitä. Hypnoosia jne. Syön iloon ja syön suruun. Ja joka tunteeseen. Karkki huutaa hyllyssä pääsyä luokseni. Kun joku taikoisi minut vapaaksi tästä karkin kirouksesta. Ja se ei ole pientä karkinsyöntiä, kun syön.
Mulla sama. Ainoa mikä auttaa on totaalilakko. Mikään vähentely ei tepsi, saatikka ”sallivuus”.
Jos on lakossa, ensimmäiset viikot pitää tsempata. Sitten se karkki unohtuu eikä irttarihyllyjen ohi käveleminen tunnu missään.
Kannattaa aloittaa lakko jonkun kaverin kanssa, ja vaikka sopia tuntuva sakko rikkomisesta. Myös voi sopia palkinnon onnistumisesta.
Muutaman kerran vuodessa tulee vedettyä ja joka kerta periaatteella parempi överit kuin vajarit. Ja joka kerran jälkeen aina vannoo ettei enää ikinä :D
Kovin paljoa en makeita herkkuja muutenkaan kuluta, pakottavaa tarvetta ei tule koskaan.
300g ei tuota minulle vielä övereitä. Puoli kiloa tai enemmän siihen tarvitaan.
En yleensä osta irtokarkkeja, mutta jos ostan, vedän överit. Överien jälkeen tekee ihan sairaasti mieli jotain supersuolaista, kuten silliä tai kananmunaa mätitahnalla.
Teininä saatoin popsia fazerin suklaalevyn päivään. Aloin ymmärtää n. ½ vuoden jälkeen että tämä on oikeasti silkkaa hulluutta. Iho kukki niin hemmetisti ja olin alipainoisenakin vatsamakkaroilla. Aloin rankaista itseä suklaan syönnistä niin, että söin joka rivin jälkeen vatsan täyteen raakoja pestyjä kaalinlehtiä. Kummasti alko suklaansyönti vähentyä kun alkoi olla ihan närästystä kaalista ja loin itselle ajatusmallin siitä, että kaalia on vedettävä jos erehdyn siihen paheeseen. Lopulta se käänty aivoissa niin että suklaa = vatsanväänteitä.
Tosin nykyään käännän herkuttelun niin, että sallin satunnaisen herkuttelun, mutta ostan sen berliininmunkin lisäksi hyvät salaattitarpeet ja esim. kanafileetä proteiiniks ja syön herkun päälle terveellisiä herkkuja välttääkseni huonoa oloa. Ja tästä eteenpäin jos tekee mieli uudestaan munkkia niin ostan ainoastaan tätä terveellisempää vähän parempaa ruokaa. Annan itselle täyden luvan syödä pienen määrän herkkuja, niin kauan kuin jaksan myös ostaa tämän lisäksi jotain mikä on oikeasti hyvää omalle kropalle. Kai tämä on jonkinlaista ruokakarma ajattelua, jotain huonoa ja sitten tuplasti jotain hyvää.
vedän 500g