Elämässäni ei ole mitään

No mulla muuten sama, mutta kavereita riittää, kaikki tosin juoppopummeja.

Mene kouluun tai hanki töitä. Siitä se alkaa ratkeamaan.

Ota nenästä kiinni ja sukella uusiin kuvoihin. Koulusta olis hyvä aloittaa.

Kerroppas mitä sinä olet yrittänyt. Miksi et opiskele tai mene työhön ,johon kelpaat ehkä ilman opiskelua.

Mitä olet itse tehnyt asioiden eteen, jotta elämäsi olisi mielekästä.

Aina voi purkautua anonyyminä näille nettipalstoille.

Jos on sitä mieltä ettei elämässä ole mitään, niin silloin ei myöskään ole rajoja tai muita estämässä. Tekojensa seurauksilla ei ole merkitystä, kun ei ole menetettävää, ja on vapaa tekemään niin kuin itse kokee parhaaksi.

Harvat tosin ovat oikeasti ilman mitään menetettävää.

Hanki ihan noin ekana työttömyystukea. Sitten on omaa rahaa millä hankkia liikkumavaraa eämään. 

Olin joskus aika samanlaisessa tilassa plus alku invailusta päälle :p

Tilanteesi paranee heti merkittävästi jos saat jostain jotain pikkuhommia vaikka 300e/kk jostain 20 tunnista duunia kuussa. Ensinnäkin te-keskus lakkaa vainoamasta, toiseksi liikkumavara suunnilleen tuplaantui.

Sitten alat miettimään ulospääsyä joka ei rakennu työpaikan saantiin koska se on liian epätodennäköistä. Yks kaveri aikoinaan teki bisnestä elisan puhelintodistuksilla. Toinen osasi ennustaa hopean hintoja jotenkin. Mä vaan oon ostellu matalen p/e:n osakkeita hyvällä vakaalla osingolla.

Suurin ongelma ei ole itse fyysinen käyhyys vaan henkinen köyhyys. Ja sitä voittaakseen on oltava joku oma mestarisuunnitelma. Ja mitä mukautuvampi mestarisuunnitelma sen parempi koska kaikki liikkuu ja muuttuu ja suunnitelmaa pitää pystyä muuttamaan jatkuvasti samalla.

Mutta joo ihan ekana dokailut ja vstaavat pois, ei sitä sillai etene koskaan. Keksi parempia harrastuksia onko se sitten painojen nostelu, lukeminen tai joku muu. Koska tässä hommassa pelataan ennenkaikkea aikaa.

No niin ,kyllä olet luuseri, et saa aikaseksi vastata edes kysymyksiin.

Hitsit, mä kyllä vähän samaistun suhun, vaikka kotoa pois olenkin päässyt... Ois kiva keksiä jotain helpotusta tilanteeseesi, jos siihen muutosta haluat ja jos haluaisit meidän kanssa asiaa tarkemmin käydä läpi... 😊❤️

Täällä melko sama tilanne. Elättelen toivoa, että olisin päässyt opiskelemaan, mutta uskon huonosti käyneen. Lukio ollut viimeinen saavutus. Töitä ei ole ollut ja työkkärin kursseilla olen käynyt. Nyt ei mitään pitkään aikaan.Minuakin on paljon kiusattu. Tämänkään takia ei ole kavereita menneiltä vuosilta jäänyt. Ymmärrän kyllä sinua. Ei näitä juttuja ole helppo ratkaista. Itsekin olisin tahtonut opiskelemaan, mutta en vaan pääse. Kaikkiin ammatteihin minusta ei ole ja todistus parin aineen osalta heikompi. Oikeastaan työkkärin tavallaan nosti kädet pystyyn kanssani. Heille on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa eli käyn työkokeiluita edelleen tai sitten menen johonkin amikseen. En ole vielä suostunut toteuttamaan heidän toiveitaan ja amiksessa ei ole sellaisia linjoja joista pitäisin ja joihin edes sopisin. Haaveita kyllä on, mutta elämä ei etene. 

Valittajat ja itsesäälijät on 👎

Luin juuri jostain tällaisen, suurin piirtein meni näin:

Jos sinulla ei ole mitään etkä ole kenenkään tuntema, juuri silloin voit aloittaa ja tehdä mitä ikinä haluat, koska ei ole mokaamisen riskiä. Jos mokaat, suuri yleisö ei sitä saa tietää. Tunnetulla ihmisellä on paljon korkeampi kynnys aloittaa ja tehdä mitään, koska suuri joukko ihmisiä saa tietää miten yritys onnistuu.

Eli aloittajalla on mahdollisuus ottaa riskejä ja tehdä mitä vaan, että pääsee elämässä eteenpäin. Tietty vastuu siitä että aloittaa ja viitsii tehdä jää kuitenkin hänelle.