Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä mitä ihmiset tarkoittavat sanalla "yksinäisyys"
07.06.2019 |
Minä olen käsittääkseni yksinäinen. Ihan koko elämäni olen kaivannut jonkun syliin, melkein kenen hyvänsä syliin mutta mieluiten mahdollisimman äitimäisen henkilön syliin. Niin kauan kuin muistan olen kaivannut syliin, siis ihan pikkulapsesta asti. Tuo syliinkaipuu ei väisty tai heikkene hetkeksikään, se on aina läsnä, mikään ei tuohon kaipuuseen auta, ei myöskään se jos syliin pääsen. Vissiin niinkuin sanotaan että epätoivoisen janoinen ihminen saattaa juoda jopa merivettä mutta ei se janoa vähennä. Syliinpääsy ei vähennä sylikaipuutani. Muuta minun elämässäni tai sisälläni ei sitten olekaan, ei muuta kuin syliinkaipuu. Minulla ei ole iloja, nautintoja, haluja, mielenkiintoja, arvoja, toiveita, suunnitelmia, ei mitään. Millään ei ole mitään merkitystä, en välitä mistään, en välitä edes itsestäni. Mikään ei muuta mitään, mikään ei vaikuta mihinkään, kaikki on yhdentekevää. Vain syliinkaipuu on olemassa. Syliinkaipuu joka ei ikinä lopu.
Muistan että kun olin päiväkodissa ja muut lapset leikkivät niin en mennyt mukaan leikkiin. Aikuiset yrittivät rohkaista minua mukaan leikkimään, mutta en minä rohkaisua kaivannut, en ollut arka, kyllä minä olisin voinut mennä leikkimään ihan milloin vain jos olisin tahtonut, mutta ei minulla ollut mitään syytä leikkiä koska en minä saanut leikkimisestä mitään iloa.
Tuota käsittääkseni on yksinäisyys. Siis syliinkaipuuta johon mikään ei auta, syliinkaipuuta joka peittää ja tuhoaa kaiken muun, tuhoaa kaikki muut tunteet ja elämänhalun ja koko elämän.
Mutta ilmeisesti muut ihmiset tarkoittavat yksinäisyydellä jotain muuta. Kun kerron muille että olen yksinäinen niin he alkavat neuvoa että "harrasta sosiaalisia harrastuksia, mene enemmän ihmisten pariin, lähesty ihmisiä" jne. Mutta nuohan ovat aivan turhia neuvoja koska eivät muut ihmiset vaikuta syliinkaipuuseeni, joten aivan turhaan minä muita ihmisiä lähestyisin.
Enkä ymmärrä miksi ihmiset kysyvät minun kuulumisiani. Mun kuulumisethan on aina samat, koko elämäni ajan samat: kaipaan syliin. Siinä se, siinä kaikki mitä elämäni on koskaan sisältänyt, siinä ainoa kuulumiseni. Toki olen kyllä tehnyt kaikenlaista muutakin, siis olen opiskellut ja työskennellyt ja seurustellut ym, mutta millään tuollaisella ei ole mitään merkitystä koska mikään ei ole vaikuttanut syliinkaipuuseeni, joten aivan turha tuollaisista opinnoista ja töistä ym on kenellekään kertoa.
Joten ilmeisesti ihmiset tarkoittavat yksinäisyydellä jotain muuta kuin kaiken tuhoavaa loppumatonta syliinkaipuuta. Mitä he yksinäisyydellä tarkoittavat? Mitä sinä yksinäisyydellä tarkoitat?
Kommentit (31)
Ei ap. Sylinkaipuu joka estää kaiken miellyttävän ja kiinnostavan kokemisen elämässä ei ole yksinäisyyttä. Se on jotain ihan muuta ja mielenterveydellinen ongelma/häiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki opittuja käyttäytymismalleja joilla oli joskus jonkinlainen fiksukin tavoite mutta jotka sittemmin muuttuneet haitoiksi kuten hulluus.
Tai keskosena syntyneen vimma syödä usein ja paljon a sillä tosin kasvaa usein muut nopeasti kiinni ja ohikin... mutta sitten pitäisi oppia lopettamaan ellei halua parisataakiloiseksi läskiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ap. Sylinkaipuu joka estää kaiken miellyttävän ja kiinnostavan kokemisen elämässä ei ole yksinäisyyttä. Se on jotain ihan muuta ja mielenterveydellinen ongelma/häiriö.
Mikä häiriö tämä voisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap. Sylinkaipuu joka estää kaiken miellyttävän ja kiinnostavan kokemisen elämässä ei ole yksinäisyyttä. Se on jotain ihan muuta ja mielenterveydellinen ongelma/häiriö.
Mikä häiriö tämä voisi olla?
Riippuvainen persoonallisuushäiriö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap. Sylinkaipuu joka estää kaiken miellyttävän ja kiinnostavan kokemisen elämässä ei ole yksinäisyyttä. Se on jotain ihan muuta ja mielenterveydellinen ongelma/häiriö.
Mikä häiriö tämä voisi olla?
Riippuvainen persoonallisuushäiriö
Mistä siihen saa apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh. Yksinäisyys on sitä että perjantaina illalla ei ole parempaa tekemistä kuin av. Jos olisi vähemmän yksinäinen niin vamraan olisi joku jonka kanssa viihtyä, viettää iltaa, tehdä jotain, mennä jonnekin. Olisi joku seuralainen ja jotain tekemistä. Ei olisi yksin tietokoneen ääressä. Kyllä se elämänlaatuun ja hyvinvointiin vaikuttaa.
Minulle ei taas kelpaa kuka tahansa seuralainen vaan olen mieluiten omassa seurassani. Tyhmien mielipiteiden kuuleminen on kärsimystä ja monien käsitys viihteestä samoin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ap. Sylinkaipuu joka estää kaiken miellyttävän ja kiinnostavan kokemisen elämässä ei ole yksinäisyyttä. Se on jotain ihan muuta ja mielenterveydellinen ongelma/häiriö.
Mielestäni tuo nimenomaan on yksinäisyyttä. Yksinäisyyttä puhtaimmillaan. Jätä vauva pitkäksi aikaa yksin. Se tulee yksinäiseksi ja alkaa kaivata syliin. Ja jos se aiemmin oli luonnostaan iloinen niin ei kyllä ole enää. Kaikki muu yksinäisyys, aikuisempi kehittyneempi yksinäisyys, on myöhemmin opittua.
Jos joku on vauvasta asti ollut puhtaasti yksinäinen ja kasvanut aikuiseksi ja pysynyt siinä puhtaasti yksinäisessä tilassa niin se on yhä yksinäisyyttä. Toki se on myös kehityshäiriö koska ei aikuisen tulisi olla samassa tilassa kuin vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon täytyy olla geneettinen piirre, koska itse en kaipaa syliin ollenkaan, ja tiedän, ettei minua ole lapsena juurikaan pidelty sylissä. Omista lapsistani huomaa saman, kaikilla lapsilla sylintarve ei todellakaan ole samanlainen. Se lapsistamme, joka on eniten tullut minuun ei ole kaipaillut juurikaan syliin laillani. Hän tykkää sen sijaan halauksista ja pitää kädestäni kiinni jopa julkisilla paikoilla, vaikka on 11-vuotias poika :) Toinen lapsista taas oli rasittavuuteen saakka sylissäviihtyjä, eli edelleen hakeutuu syliin, vaikka on 9v. Koitan hänelle syliä antaa, että saisi tankattua sitä lapsena, vaikka ei kiinnostakaan se sylissä istuva lapsi. Painava ja tiellä.
En usko että voit varmasti tietää minkä verran sinua on pidetty sylissä kun olit pieni vauva.
Vierailija kirjoitti:
MInä en ole yksinäinen vaikka ison osan ajasta olen ja elän yksin.
Viihdyn omassa seurassa.
Oletko orpo tms? Ja käynyt tuon asian kanssa terapiassa.
Oli mulla vanhemmat, mutta ehkä olin ns. emotionaalisesti orpo, koska en koskaan kokenut että vanhempani olisivat välittäneet minusta. Onhan se mahdollista että monikin ihminen on välittänyt minusta paljonkin, mutta sylinkaipuuni on estänyt minua kokemasta sitä, peittänyt välitetyksi tulemisen kokemisen. Sylinkaipuuni on peittänyt kaikki kokemukset koko elämäni ajan.
Miksi kysyt olenko orpo? Onko tuo sylinkaipuu jotenkin erityisen orpomainen juttu? On mulla muitakin orpomaisia piirteitä. Istuessani usein huojun ees-taas, niinkuin esim Romanian orpolapset tällä videolla:
Tuo video näyttää melkolailla lapsuudeltani, paitsi että minä olin ypöyksin, minulla ei ollut muita lapsia huojumassa vierellä. Toisinaan myös silitän käsivarttani, siis vähän niinkuin silittäisin kissaa. Jostain kuulin joskus että sekin on orpomainen tapa, mutta en ole varma.
Tuo terapiakysymyksesi. Kävin lääkärillä. Hän sanoi että yksinäisyys ei ole terveysongelma ja vain kehotti minua hakeutumaan enemmän ihmisten seuraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kaipuu syliin, jota ei mikään tässä maailmassa voi täyttää – ei edes se, että pääsee jonkun ihmisen syliin, voi olla Jumalan kaipuuta.
Tässä ajallisessa, maallisessa elämässä tietää, että ihmisen sylistä joutuu aina ennen pitkää lähtemään tai viimeistään kuolema erottaa. Samoin täällä tietää, että toisen hyvyyteen ei voi täydellisesti luottaa, koska olemme kaikki virheellisiä, sen takia se ajallinen syliin pääseminen ei välttämättä auta. Kaipaa täydellistä rakkautta.
Se on ehkä ikuisuuden kaipuuta. Jumalan kaipuuta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Alue: Aihe vapaa
Kunnon luuserien kokoontumiset menossa täällä :D