Miten huonosta lapsuudesta pitäisi kertoa, miten sitä pitäisi käsitellä?
Terapiassa pitäisi käsitellä asiaa, mutta mistä lähdetään. Kirjoitanko pitkän tarinan vai liudan käytännön esimerkkejä että miksi lapsuus oli huono? Miten itse olette käsitelleet, te joilla on ollut huono lapsuus? Todella vaikeaa.
Kommentit (19)
No mikä se huono lapsuus on? Omassa lapsuudessani oli paljon todella huonoa, mutta myös paljon hyvää. En tiedä oliko se sitten huono vai hyvä lapsuus.
Ihan miten haluat. Sehän on SINUN maksamasi terapia eikä mikään opinnäytetyö.
Oliko lapsuudessa huonoa esim. se, että jouduit jakamaan huoneen sisarusten kanssa ja perit vanhempien sisarusten vaatteet ja lelut ettekä päässet lomareissuille vai kohdistuiko sinuun rikoksia? "huono" on niin ympäripyöreä ilmaisu, että hankala antaa vastausta kysymykseesi.
Vierailija kirjoitti:
Oliko lapsuudessa huonoa esim. se, että jouduit jakamaan huoneen sisarusten kanssa ja perit vanhempien sisarusten vaatteet ja lelut ettekä päässet lomareissuille vai kohdistuiko sinuun rikoksia? "huono" on niin ympäripyöreä ilmaisu, että hankala antaa vastausta kysymykseesi.
Muun muassa rikoksia. Huono on huono, ei kukaan mene terapiaan siksi että joutui jakamaan huoneen sisarusten kanssa. Lähinnä mietin heitä keillä on kokemuksia, koska vaikeita juttuja käsitellä ja en tiedä mikä olisi fiksuin tapa, jotta hyödyn saisi parhaiten irti. Ehkä mietin asiaa liikaa. ap
Puhut suoraan asioista. Peittelemällä et hyödy mitään.
Itse en ole käsitellyt mitenkään. Olen jättänyt sen taakseni ja katson eteenpäin. Mutta toisaalta, ei ole koskaan ollut tarvetta terapialle, ehkä sitten jos olisi täytyisi siihen lapsuuteenkin jotenkin palata. Omassa tapauksessa välillä ihmettelen, ettei minulla ole koskaan ollut mitään isoja ongelmia elämässäni, vaikka olen jälkeenjääneen alkoholisti-yksinhuoltajaäidin lapsi joka on käytännössä ollut heitteillä lapsuutensa.
Kai se juttelu etenee omalla painollaan, ilman että etukäteen mietit mitä kertoisit.
Minä en puhunut vuoteen juuri mitään. Kakkosvuonna jonkin verran, kolmosvuonna vastasin ''tajusin'', että lapsuus on ollut oikeasti kaamea ja neljäntenä vuonna käsittelin sen.
Vierailija kirjoitti:
No mikä se huono lapsuus on? Omassa lapsuudessani oli paljon todella huonoa, mutta myös paljon hyvää. En tiedä oliko se sitten huono vai hyvä lapsuus.
Joillakin on oikeasti huono lapsuus, vanhemmissa on ollut vain negatiivista energiaa. Montako Vilja-Eerikaa on säilynyt kiusaamisesta vahingossa hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Kai se juttelu etenee omalla painollaan, ilman että etukäteen mietit mitä kertoisit.
Ei ole mennyt, koska joka kerta kun asiaa on pitänyt alkaa käsittelemään, olen sanonut että joku toinen kerta, on ahdistanut liikaa enkä ole tiennyt mistä aloittaa. No nyt vihdoin kirjoitin esseemuotoisen kuvauksen ja myös listan käytännön esimerkeistä. Sovittiin terapeutin kanssa että etukäteen mietin tai kirjotan, juuri siksi että niistä on niin hankala puhua. Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla, miten huonosta lapsuudesta kärsineet ovat itse puhuneet terapiassa näistä asioista. ap
Kun lapsuudessa joutuu kärsimään monella osa-alueella voi vammautua niin ettei selviydy. Täällä yleensä kommentoi ne jotka ovat selviytyneet, jotkut jopa muuttuneet voittajiksi.
Kaikki ei ole niin onnekkaita.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsuudessa joutuu kärsimään monella osa-alueella voi vammautua niin ettei selviydy. Täällä yleensä kommentoi ne jotka ovat selviytyneet, jotkut jopa muuttuneet voittajiksi.
Kaikki ei ole niin onnekkaita.
Siihen itsekin pyrin, voittajaksi! ap
Jollakulla trauma kun nukke putos lattialle ja syöksyy traumaterapiaan. Pahempaakin on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se juttelu etenee omalla painollaan, ilman että etukäteen mietit mitä kertoisit.
Ei ole mennyt, koska joka kerta kun asiaa on pitänyt alkaa käsittelemään, olen sanonut että joku toinen kerta, on ahdistanut liikaa enkä ole tiennyt mistä aloittaa. No nyt vihdoin kirjoitin esseemuotoisen kuvauksen ja myös listan käytännön esimerkeistä. Sovittiin terapeutin kanssa että etukäteen mietin tai kirjotan, juuri siksi että niistä on niin hankala puhua. Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla, miten huonosta lapsuudesta kärsineet ovat itse puhuneet terapiassa näistä asioista. ap
Itse olen pahimmista asioista tehnyt niin, että olen kirjoittanut tekstin ja lukenut sen suoraan putkeen. En ole edes katsetta tekstistä nostanut terapeuttiin.
Väkivaltaisen alkoholistiperheen lapsena olen vaan päättänyt heti kun kotoa pääsin pois, että itse elän paremman elämän ja niin olen tehnyt. Nuorempana välillä mietti noita asioita, mutta vanhemmiten vaan olen halunnut unohtaa ja elänyt omaa elämääni. Juoppoja en jaksa katsella yhtään ja töitä olen aina paljon tehnyt. Työnteko varmaan toiminut jonain terapiana.
Jos on hakattu ja pieksetty vuosikausia sekä kidutettu, ei siitä unohtamalla parane.
Vierailija kirjoitti:
Jos on hakattu ja pieksetty vuosikausia sekä kidutettu, ei siitä unohtamalla parane.
Tietenkin haavat aina pysyy, mutta asioiden yli voi oppia. Ei ole kiveen kirjoitettu sääntö, etteikö vanhoista pahoista kokemuksista voi päästä yli. Koskaan tuskin 100% unohtuu, mutta jotain asian eteen pystyy tekemään.
En mitenkään. Olen kertonut lyhyesti asioista, joten terapeutti tietää kyllä, mutta en aio palata niihin, ellei terapeutti kysy. Jos ne ovat tärkeitä asioita, terapeutti varmaan ottaisi asian esille? Jos ei ota, en aio minäkään, koska sitten ne varmaan ovat ihan tavallisia asioita.
Up!