Äidin varjossa

Aloitin lomat ja päätin, että en loman alussa tee yhtään mitään, enkä sovi mitään reissua tms. Olen lukenut kirjaa, kuopsutellut puutarhaa ja ottanut päiväunia ja nukkunut aamuisin pitkään. Kotitöitä olen tietoisesti vältellyt, jos ne eivät ole huvittaneet (periaatteella, että parin päivän aikana, mikään ei kaadu ja työt kyllä odottavat)

Olen tosi tyytyväinen, että olen osannut olla "tekemättä mitään" ja antanut itselleni aikaa ja ollut suorittamatta lomaa. Nyt alkaa tuntua, että kiinnostaisi jo tehdä vähän muutakin ja suunnitella jotain reissua tms.

Soitin äidilleni, joka kyseli tekemisiäni ja kun kerroin "tekemättömyydestäni", niin sain osakseni kylmäkiskoista paheksuntaa. Äiti on tosi taitava asettamaan sanansa paheksuvasti kiertoteitse ja niin, että en osaa sanoa mitään nasevaa vastaan. Hänen päivänsä oli kulunut mattolaiturilla, pihapolkua kitkemällä, kasvimaata puunaamalla ja leipomisella (ja höystettynä "kyllä nyt hiki valuu, kun on niin kuuma ilmakin" -kommenteilla)

Olen hänen kanssaan viin vähän tekemisissä, kuin mahdollista ja olen oppinut suodattamaan osan hänen puheistaan "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos"- periaatteella, kun tiedän että hän ei muutu. Mutta miten ihmeessä pääsen eroon näistä inhottavista tunteista, joita hänen kommenttinsa aiheuttavat aina välillä? Miten päästä niistä yli?

Ja mulla ikääkin jo yli 40...