Yksi ystävä oli tolkuttoman rakastunut minuun ja vaikka en häntä halunnut, niin se ihailu tuntui hyvältä. Se ajatus siitä, että saisin hänet sormeani naksauttamalla, jos haluaisin hiveli itsetuntoa.

Kun hän sitten alkoi seurustelemaan, olin alkuun mustasukkainen, vaikka en edelleenkään häntä itselleni halunnut.

En ole tästä vaiheesta mitenkään ylpeä ja onneksi lopulta tajusin olla onnellinen hänen onnestaan. Tänä päivänä olen hyvä ystävä hänen vaimonsa kanssa.

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu