Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi sekin poistettiin?

Vierailija
03.06.2019 |

Äitini oikeasti pyysi minua tappamaan itseni. Minuun sattuu ja tarvitsen oikeasti tukea nyt. Älkää poistako! Vastauksena siihen, että ei tarkoittanut niin:
Nimenomaan tarkoitti. Perheemme ei ole koskaan ollut mikään kiiltokuvaperhe eikä olla eletty mitään perheunelmaa. Kaikesta kaltoinkohtelusta huolimatta hän silti aina pysyi kuitenkin vierelläni, vaikka uhkasikin poislähdöllä tai minun lähettämiselläni pois. Rkastankin häntä aivan älyttömän paljon, että hän huolehti minusta vaikka vihasikin minua niin syvästi. Ja nyt hän sanoi noin! Minussa meni jotain todella syvältä rikki.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
03.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen pahoillani. En tiedä onko tästä ollenkaan helpotusta sun oloon, mutta silloin kun mä olin 14v ja juuri aikomassa tehdä i*sarin (poliisit puuttui asiaan.) niin n. pari päivää myöhemmin äiti sanoi kännissä, että ”olisit tehny sen i*sarin” ja en vieläkään ole päässyt kokonaan tosta kommentista yli. Olin silloin niin haavoittuvainen ja hajalla. Kerroin tämän siksi, koska et ole kokemuksesi kanssa täysin yksin.

Vierailija
2/5 |
03.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani. En tiedä onko tästä ollenkaan helpotusta sun oloon, mutta silloin kun mä olin 14v ja juuri aikomassa tehdä i*sarin (poliisit puuttui asiaan.) niin n. pari päivää myöhemmin äiti sanoi kännissä, että ”olisit tehny sen i*sarin” ja en vieläkään ole päässyt kokonaan tosta kommentista yli. Olin silloin niin haavoittuvainen ja hajalla. Kerroin tämän siksi, koska et ole kokemuksesi kanssa täysin yksin.

Jatkan: ja luulin aina, että äiti rakastaa mua, mutta kukaan, joka rakastaa lastaan ei ikinä sano noin. Ei koskaan. Jotain musta puuttuu vieläkin ton kommentin jälkeen. Että voi pari sanaa murskata.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
03.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani. En tiedä onko tästä ollenkaan helpotusta sun oloon, mutta silloin kun mä olin 14v ja juuri aikomassa tehdä i*sarin (poliisit puuttui asiaan.) niin n. pari päivää myöhemmin äiti sanoi kännissä, että ”olisit tehny sen i*sarin” ja en vieläkään ole päässyt kokonaan tosta kommentista yli. Olin silloin niin haavoittuvainen ja hajalla. Kerroin tämän siksi, koska et ole kokemuksesi kanssa täysin yksin.

Mikään ei koskaan paranna tuon kommentin aiheuttamaa haavaa. Hän on ainut ihminen, jonka ajattelin koskaan välittäneen minusta. Mutta hän on vain toivonut kuolemaani koko tämän ajan. Miten minä voin olla niin arvoton ihminen? Mikä minussa on vikana, että kukaan ei voi rakastaa? Tai jos ei edes rakastaa niin onko pakko vihata niin syvästi...

Vierailija
4/5 |
03.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani. En tiedä onko tästä ollenkaan helpotusta sun oloon, mutta silloin kun mä olin 14v ja juuri aikomassa tehdä i*sarin (poliisit puuttui asiaan.) niin n. pari päivää myöhemmin äiti sanoi kännissä, että ”olisit tehny sen i*sarin” ja en vieläkään ole päässyt kokonaan tosta kommentista yli. Olin silloin niin haavoittuvainen ja hajalla. Kerroin tämän siksi, koska et ole kokemuksesi kanssa täysin yksin.

Jatkan: ja luulin aina, että äiti rakastaa mua, mutta kukaan, joka rakastaa lastaan ei ikinä sano noin. Ei koskaan. Jotain musta puuttuu vieläkin ton kommentin jälkeen. Että voi pari sanaa murskata.

Ymmärrän sinua kyllä. Minustakin tuntuu, että jokin minussa meni rikki. Olen sentään aikuinen ja kaikesta pahuudesta on jo vuosia. Miten syvältä voikaan viiltää edes koskematta.

Vierailija
5/5 |
03.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko vaikeassa elämäntilanteessa tai kokenut järkyttävän tapahtuman? Onko elämäsi juuri muuttunut ja tuntuuko se ylivoimaiselta? Koetko, ettet jaksa enää yksin huolen tai murheen kanssa? Onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia?

Valtakunnallinen kriisipuhelin tarjoaa keskusteluapua kriisissä oleville ja heidän läheisilleen. Kriisipuhelin-keskustelun tavoitteena on helpottaa henkistä hätää sekä ehkäistä itsemurhia. Päivystäjä auttaa soittajaa pohtimaan keinoja tilanteen helpottamiseksi, omien voimavarojen löytämiseksi ja ongelmien ratkaisemiseksi. 

Krii­si­pu­he­lin päi­vys­tää suo­men kie­lel­lä

nu­me­ros­sa 09 2525 0111

vuo­den jo­kai­nen päi­vä ja yö.

Au­kio­loa­jat:

ar­ki­sin klo 09.00–07.00

vii­kon­lop­pui­sin ja juh­la­py­hi­nä klo 15.00–07.00

Kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömänä ja luottamuksellisesti. Puhelimessa vastaavat kriisityön ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset ympäri Suomea. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kahdeksan viisi