Lue keskustelun säännöt.
Miksi minimalismi ärsyttää niin monia?
01.06.2019 |
Tämä herättää lähes aina paljon negatiivisia kommentteja, jos vaikka somessa joku esittelee minimalistista kotiaan. Omalla kohdalla olen huomannut että se ärsyttää sukulaisia, tai sitten he eivät vain kertakaikkiaan ymmärrä _miksi_ en halua meille kotiin yhtää turhaa tavaraa.
Itse en pyri minimalismiin siksi että se olisi trendikästä. Vaan siksi että olen lopen uupunut siihen vaivaan, mitä aiheutuu tavaroista ja niiden säilömiseen tarvittavista suurista neliöistä. En vaan jaksa pitää huolta siisteydestä ja järjestyksestä jos tavaraa on paljon. Ja luonteeltani olen sellainen etten pysty rentoutumaan (tai edes elämään) sekasotkussa. Ja lasten kanssa sitä tavaraa vaan on, paljon, siitäkin huolimatta että olen pyrkinyt sen määrää karsimaan minimiin.
Nimimerkillä. puolipäivää käyttänyt energiaa siihen mihin lykkäisi lahjoituksena saatuja, kolme numeroa liian isoja vaatteita ja sisustukseen sopimattomia tavaroita. Kun olen sanonut että emme mitään tarvitse, KIITOS, mutta sukulaiset tuo silti, ja loukkaantuvat jos ja kun lahjoituksista kieltäydyn. :/
Kommentit (35)
Minulla on kaunis minimalistinen koti ollut aina. Inhoan krääsää ja pölynkerääjiä. Olen ostanut vain tuotteet mitkä hivelevät silmää ja ovat laadukkaita vuodesta toiseen. Paljon helpompi siivota ja pitää koti kuosissa, kun koti on minimalistinen. En ole koskaan ymmärtänyt miksi kotiin pitää haalia kymmeniä koristetyynyjä, jotain ihme vilttejä sun muuta krääsää hyllyt täyteen. Itse laitan ylimääräiset rahat osakkeisiin, suosittelen. Mielestäni naiset ovat vähän tyhmiä, mä haluun ton koristetyynyn ja ton ihanan viltin ja tietenkin koristekynttilän jne. kannattaa nekin rahat laittaa osakkeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pyrin hävittämän kaiken.Vain pakolinen jää vuode on sata varma.Pari jakaran voisi ostaa tiskiöydänvieren työtasolle. Sama koske vaateet kegät astiat.Helppo siivota ja on avaraa.Pieni koti kun on!
Se ja sama en rahota suomen ryöstövaltiota.
Tuntuu, että jotkut ylpeilee sillä, että on vähän tavaraa ja mitä vähemmän, sen parempi. Jotkut taas ylpeilevät sillä tavaran määrällä. Kaikki eivät kuitenkaan elä omasta tahdostaan pienen tavaramäärän kanssa ja on myös ihmisiä, joita suuri tavaramäärä ahdistaa.
Itse yritän pitää jonkinlaista tasapainoa asioiden välillä. Vaikka liika tavarapaljous ahdistaa, niin en halua mennä liikaa siihenkään suuntaan, että liika tavarattomuus alkaa ahdistaa. Tosin en ole niin kiintynyt materiaan, että surettaisi tai ahdistaisi, jos esim. myisin mun keräilemiä Arabian kahvi-ja teekuppeja kirpputorilla (joitain olen jo myynyt, mutta ihan kaikkea en sentään myy, en ainakaan vielä, koska tykkään joistain) tai vaikka lahjoitan osan kirjoista kierrätyskeskukseen (olen niin tehnyt). Yhtenä päivänä mietin, etten ole kovin moneen mun omistamaan tavaraan niin kiintynyt, että todella paljon surettaisi tai ahdistaisi niiden menetys (esim. valokuvat on mulle tärkeitä ja jotkut yksittäiset esineet ja tavarat).
Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että eivät pysty luopumaan mistään, eivät edes sellaisesta, jota eivät enää edes käytä ja/tai ei ole oman tyylistäkään. Jotkut taas karsisivat myös sellaistakin pois mitä käyttävät ja mistä pitävät.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että jotkut ylpeilee sillä, että on vähän tavaraa ja mitä vähemmän, sen parempi. Jotkut taas ylpeilevät sillä tavaran määrällä. Kaikki eivät kuitenkaan elä omasta tahdostaan pienen tavaramäärän kanssa ja on myös ihmisiä, joita suuri tavaramäärä ahdistaa.
Itse yritän pitää jonkinlaista tasapainoa asioiden välillä. Vaikka liika tavarapaljous ahdistaa, niin en halua mennä liikaa siihenkään suuntaan, että liika tavarattomuus alkaa ahdistaa. Tosin en ole niin kiintynyt materiaan, että surettaisi tai ahdistaisi, jos esim. myisin mun keräilemiä Arabian kahvi-ja teekuppeja kirpputorilla (joitain olen jo myynyt, mutta ihan kaikkea en sentään myy, en ainakaan vielä, koska tykkään joistain) tai vaikka lahjoitan osan kirjoista kierrätyskeskukseen (olen niin tehnyt). Yhtenä päivänä mietin, etten ole kovin moneen mun omistamaan tavaraan niin kiintynyt, että todella paljon surettaisi tai ahdistaisi niiden menetys (esim. valokuvat on mulle tärkeitä ja jotkut yksittäiset esineet ja tavarat).
Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että eivät pysty luopumaan mistään, eivät edes sellaisesta, jota eivät enää edes käytä ja/tai ei ole oman tyylistäkään. Jotkut taas karsisivat myös sellaistakin pois mitä käyttävät ja mistä pitävät.
Tämä teksti on mun eli kirjoituksien 15 ja 21 kirjoittajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minimalistihullu taas vauhdissa :)
Olen itse aina pärjännyt vähällä. Korjannut/ entisöinyt vanhaa ja etsinyt ensin kirpputoreilta. En ole kuullut tuollaisesta reaktiosta. Lähipiirissäni on eri taustaisia ihmisiä niin elintavoiltaan kuin perhesuhteltaan ja en koskaan kuullut tällaista reaktiota. Kuulostaa erikoiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisihan sitä asua vaikka sellissä.
Siellä ei ole mitään turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Minimalistit ovat vähän kuin juuri uskoon hurahtaneita. Samalla tavalla paasaavia parempia ihmisiä. Ei jaksais.
Oleelliseen keskittyminen ja siihen panostaminen on parempi minulle, sinulle ja tälle koko maapallolle. Maailma on täynnä turhaa rojua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus ne minimalistit ärsyttää siksi että kuvittelevat selvästi olevansa parempia ihmisiä koska heillä on kaikki pinnat tyhjiä, kaapissa tyhjiä hyllyjä, eikä mitään muistoesineitä tai tauluja ole näkyvillä missään, asunto on kuin siellä ei asuisi ketään.
Tälläisten ihmisten tapana on sääliä niitä joilla on heidän mielestään liikaa tavaraa, ja jos sanoo että minä tykkään näistä mun tavaroista, ja tunnen oloni kotoisaksi mieluisten tavaroiden ympäröimänä, he ovat säälivinään miten en ymmärrä omaa parastani ja sisäisesti halveksuvat.
Ei varmasti kaikki, mutta joillekin se tavarattomuus on itseisarvo, jolla he yrittävät pönkittää itseään.
Aika outoa jos sulle ap tuodaan vaatteita, kukaan ei koskaan tuo mulle vaatteita, joskus saa lahjaksi jonkun esineen tai kukkia, mutta harvoin niitäkään että niistä nyt mitään kauheaa vaivaa olisi.
On olemassa kahdenlaisia minimalisteja,toiset omistavat vähän ja korjaavat rikkimenneen.Toisille se on vain sisustustrendi,joka ei ole ekologisuutta nähnytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On olemassa kahdenlaisia minimalisteja,toiset omistavat vähän ja korjaavat rikkimenneen.Toisille se on vain sisustustrendi,joka ei ole ekologisuutta nähnytkään.
On mahdollista olla minimalisti ja hamstraaja samaan aikaan, jos tavaraa saa ilmasiksi.
Vierailija kirjoitti:
Juu no en todellakaan saarnaa elämäntyylistäni. OIen vain esittänyt toiveen ettei meille tavaraa tuoda.
Ap
No ei tuossa mitään vikaa ole, vaikka en minimalismia ymmärräkään.
Sinun se on kotisi ja elämäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisiko ne samat. jotka ärsyntyvät kun joku ei syö pullaa, ei juo alkoholia tms eli juuri se erilaisuus "pelottaa" kuten joku aiemmin mainitsikin. Tai sitten he eivät ole kohdanneet murrospistettään tavaramääränsä kanssa. Itse koin sellaisen muuton yhteydessä ihan fyysisenä pahoinvointina ja inhona että miten voi olla näin paljon tavaraa vaikka tavarani mahtuivat huonekaluineen päivineen isoon pakuun. Uskallan, väittää että minulla ei edes ole suhteessa paljon tavaraa, mutta nyt jotakin nytkähti sisälläni lopullisesti eli tavaroiden karsiminen jatkuu tässä uudessa kodissa. Saisin kaiken vaivatta kyllä kaappeihin piiloon, mutta en halua enää sitä fiilistä minkä koin. Enkä ole siirtymässä 1 muki, 1 lautanen ja 1 lusikka akselille ja käsilaukkujakin saan omistaa enemmän kun yhden, mutta en ehkä tarvitse 7 erilaista :) Jotenkin sitä vain sokeutuu omalle tavaramäärälle ja varsinkin kun kaikki mahtuu kivasti kaappeihin. Innolla odotellessa ensi viikolla alkavaa kaaoksen kesyttäjiä, jos sieltä saisi vähän lisää inspista.
Vaikka mun sisustus on aika selkeälinjaista, niin en ajattele minimalismia, kun joskus sisustan tai olen hankkinut vaikka jonkun sisustukseen sopivan jutun kuten verhot tai vaikka jonkun esineen. Inspiraatiota otan esim. 1960-luvusta, jolloin sisustustyyli oli aika selkeälinjaista ja tekstiilit värikkäitä (neutraalejakin oli) ja kuviot graafisia ja myös luonnosta. Näitäkin asioita kuitenkin sovellan mun sisustukseen oman tulkinnan mukaan eli en orjallisesti kopioi tyyliä, vaan käytän sitä inspiraation lähteenä.
Tekstin 15 kirjoittaja.