Lue keskustelun säännöt.
Miksi minimalismi ärsyttää niin monia?
01.06.2019 |
Tämä herättää lähes aina paljon negatiivisia kommentteja, jos vaikka somessa joku esittelee minimalistista kotiaan. Omalla kohdalla olen huomannut että se ärsyttää sukulaisia, tai sitten he eivät vain kertakaikkiaan ymmärrä _miksi_ en halua meille kotiin yhtää turhaa tavaraa.
Itse en pyri minimalismiin siksi että se olisi trendikästä. Vaan siksi että olen lopen uupunut siihen vaivaan, mitä aiheutuu tavaroista ja niiden säilömiseen tarvittavista suurista neliöistä. En vaan jaksa pitää huolta siisteydestä ja järjestyksestä jos tavaraa on paljon. Ja luonteeltani olen sellainen etten pysty rentoutumaan (tai edes elämään) sekasotkussa. Ja lasten kanssa sitä tavaraa vaan on, paljon, siitäkin huolimatta että olen pyrkinyt sen määrää karsimaan minimiin.
Nimimerkillä. puolipäivää käyttänyt energiaa siihen mihin lykkäisi lahjoituksena saatuja, kolme numeroa liian isoja vaatteita ja sisustukseen sopimattomia tavaroita. Kun olen sanonut että emme mitään tarvitse, KIITOS, mutta sukulaiset tuo silti, ja loukkaantuvat jos ja kun lahjoituksista kieltäydyn. :/
Kommentit (35)
Nämä kermaperseet eivät kykene hillitsemään impulssejaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos lapsella on tavaroita niin eikös se on kasvatuksellisesti tärkeää että oppii pitämään ne järjestyksessä.
Sen oppii ihan vähemmälläkin tavaramäärällä.
Ap
En laskisi lisääntynyttä henkilöä minimalistiksi. Kuten itsekin sanoit, "Ja lasten kanssa sitä tavaraa vaan on, paljon".
Voi olla että haluaisit kyllä olla minimalisti, mutta lisääntyminen kumoaa käytännössä kaiken minimalismin. Älä siis väärinkäyta termiä kiitos.
Vierailija kirjoitti:
En laskisi lisääntynyttä henkilöä minimalistiksi. Kuten itsekin sanoit, "Ja lasten kanssa sitä tavaraa vaan on, paljon".
Voi olla että haluaisit kyllä olla minimalisti, mutta lisääntyminen kumoaa käytännössä kaiken minimalismin. Älä siis väärinkäyta termiä kiitos.
*kakkaemoji*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erilaisuus, erilainen tapa toimia kuin itsellä. Ja ikävä kyllä myös se, että moni minimalismista innostunut huomaamattaan hypettää asiaa todella rasittavasti joka käänteessä. En minäkään jaksaisi sellaista kuunnella, ja itse olen ollut ns. minimalisti reilusti yli kaksikymmentä vuotta, silloin aikanaan tuollaista termiä ei ollut, puhuttiin askeettisuudesta enintään.
Mä olen läpikäymättä vienyt sukulaisille takaisin kaikki tavarapussit ja nyssäkät mitä meille on tuotu kierrätyksen nimissä ja " jos tarvitsette kuitenkin" -kommenteilla. Sanonut nätisti, ettei tarvita eikä meille mahdu, kiitos kauniista ajatuksesta mutta ei kiitos. Tämän joutui toistamaan jonkun kerran ja sitten loppui. Kukaan ei suuttunut iäksi ja paljon ollaan tekemisissä, kierrätystavaransa hoitavat muuten kuin meille tuputtamalla. Suosittelen. Ja ei, en saarnaa tai edes puhu minimalismista heille, kukin tavallaan ja ei minun tapani elää kaikille sovi.
Minimalistit ovat vähän kuin juuri uskoon hurahtaneita. Samalla tavalla paasaavia parempia ihmisiä. Ei jaksais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu no en todellakaan saarnaa elämäntyylistäni. OIen vain esittänyt toiveen ettei meille tavaraa tuoda.
Ap
Itse olen kasvanut minimalistisessa (lue köyhässä) kodissa. Aikanaan, kun muutin omilleni oli mukavaa hankkia tavaroita - tarpeettomiakin sellaisia. Nykyään kutsuisin itseäni maksimalistiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, en siis ap sua tarkoittanut tuolla vastauksellani, kunhan yleisemmin pohdiskelin. Ja siis, kun yleisesti on ärsyyntynyt minimalistien hehkutukseen, voi nekin ärsyttää jotka sitä ei edes hehkuta.
Meillekin siis sukulaiset toi tavaraa toiveista huolimatta, ja sanoin nätisti ja tiukemminkin. Vasta se, että vein kaiken seuraavalla kerralla sinnepäin kyläilessä takaisin avaamattomana samoissa pusseissa, useamman kerran, tehosi. Sitä siis suosittelen!
-vastaaja nro 7
Itse pyrin siinä mielessä minimaalisuuteen, että heitän pois tavarat, joita en käytä enkä halua ylimääräistä tavaraa, koska inhoan siivoamista. Siivoaminen on kauhea työmaa. On täällä siltikin tavaraa, mutta ei juurikaan ylimääräistä. Tai on nyt jotain, mutta aion myydä kirpparilla. Ylimääräiset vaatteet myyn surutta kirpparilla, mitä sitä vuositolkulla säilyttää vaatteita, joita ei edes pidä...
Sitäpaitsi menee paremmin kaupaksi vaatteet jotka ovat tätä päivää eikä 80-luvulta.
Ja vie tilaa, jos et ole käyttänyt vaatetta aikoihin, tuskin tulet jatkossakaan käyttämään. Sama myös muissa tavaroissa.
Ei, et tule tarvitsemana, vaikka sanot että tät voi tarvita vielä joskus.
Hamstraamalla tavaraa joutuu ostaa enemmän säilytysilaa, joten sitten varsinkin kertyy lipastoihin ja kaappeihin kamaa, kun ensin on puolityhjänä kaapit.
Ei ihminen tarvitse sataa vaatetta tai kymmeniä astioita ja muuta keittiöhärpäkettä, joita ei kerkeä edes käyttämään.
Tai monet ostaa jotain hittituotteita, kuten sodastream ja hetken sitä innostuu käyttämään, kunnes jää kaapin päälle pölyttymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kolmen hengen perhe asuu 30m2 yksiössä.
Tämä tuntuu olevan kovin monelle hyvinkin suuri ongelma ja/tai kauhistuksen aihe.
Omasta mielestämme pärjäämme mainiosti.
Ylimääräistä tavaraa ei ole ja vietämme perheenä paljon aikaa yhdessä.
Erilainen elämäntapa ärsyttää. Ihminen laumautuu parhaiten itsensä kaltaisten kanssa ja kokee uhkaksi erilaiset. Näin on ollut aina ihmiskunnan historiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen aina pitänyt melko selkeälinjaisista vaatteista ja esineistä. En myöskään pidä siitä, että seinät on täynnä tauluja, tosin aivan tyhjätkin seinät ahdistaa enkä halua, että hyllyjen ja lipastojen päällä on vieri vieressä koriste-esine toisensa perään. Selkeämpi sisustus on mua varten, mutta kodikasta pitää kuitenkin olla. Kirjoja saa olla edes jonkun verran hyllyssä, sohvan päällä sohvatyynyjä ja vaikka joku viltti, lattialla mattoja, ikkunoissa verhot, pöydällä pöytäliina, saa olla pöytä-ja jalkalamppuja ja tuikkuja palamassa tuikkukipoissa ja maljakossa voi olla joskus kukkia. Modernia taidegalleriaa tai tyhjää hallia muistuttava tilakaan ei viehätä mua.
Olen myös ajatellut vähentää mun lautasia ja aterimia, koska en ihan aina jaksais tiskata. Välillä tiskit saattaa olla tiskialtaassa ja tiskipöydällä useitakin päiviä ennen kuin tiskaan ne. Ehkä vähempi astiamäärä auttais tiskaamaan astiat nopeammin.
En kuitenkaan määritä itseäni minalistiksi. Olen ehkä enemmän jotain minimalistin ja maksimalistin väliltä mitä tulee esim. sisustukseen. Vaatteita voisin ostaa ehkä astetta tai paria enemmän kuin nyt, mutta silloinkin sen ajatuksen kanssa sopikoo jo olemassaoleviin, onko mun tyylistä, onko helposti yhdisteltäviä sekä aina mahdollisuuksien mukaan laatu myös edellä. Nytkin yritän toimia näin aina kun jotain ostan (ostan paljon vaatteita kirpputoreilta, mutta haluaisin joskus myös joistain pienemmistä putiikeista ja esim. erilaisilta käsityömarkkinoilta ja vintageliikkeistä.).
Minimalismista on tullut nyt 2000-luvulla jonkinlainen trendi (samoin myös esim. kotoilusta, ekologisuudesta ja hitaammasta elämästä). Itselle tarpeettomien tavaroiden vähentäminen voi tuoda helpotusta esim. siivoamiseen ja toisaalta ehkä lievittää ahdistusta, koska liika tavaramäärä ahdistaa. Liiallisuuksiin en kuitenkaan karsimisessa mene (jotkut minimalistiksi itseään kutsuvat tuntuvat karsivan koko ajan tavaroita, jopa vähäisestäkin määrästä karsitaan vielä vähäisempään, karsiminen tuntuu välillä kuin kilpailulta, kuka saa eniten karsittua ja kuka pärjää vähemmällä), liian vähäinenkin tavaramäärä voi ahdistaa, esim. jos ei ole tarpeeksi vaatteita joita pitää (vaikka helteellä hellevaatteita tai ei voi lähteä metsäretkelle koska ei ole sinne sopivia vaatteita). Myös hitaampi elämänrytmi on mulle sopivampi kuin liian kiireinen, koska liika kiire saattaa uuvuttaa ja kotoilemista olen "harrastanut" aina, jo ennen kuin siitä tuli trendi.
Ehkä liika minimalismi häiritsee joitakin, ei ole mitään sisustusta tai tunnelmaa, on vain harmaa seinä ja tyhjä tila. Nuorena moni on pitkään minimalisti tai kuin "munkin luostariasunnossa". Ellei ole vannoutunut pitkän linjan minimalisti. Silti jokaisen oma valinta miten tekee, paitsi pienituloisten vaikea uusia edes verhoja.
Jotkut minimalistit eivät keskity puhumaan vain omista tavaroistaan. He käyttävät sanoja kuten "roina" tai "krääsä" puhuessaan myös muiden ihan tavallisista tavaroista (esim. kysymykset "miksi haluat säilyttää krääsää?"). Heille ei jotenkin riitä se oman kotinsa minimalismi vaan he haluavat osoittaa muille, että nämä ovat huonompia ihmisiä, koska heillä on "turhaa tavaraa", ja he itse tietenkin haluavat määritellä, mikä asia on turhaa.
Ole hyvä. Siinä sinulle vastaus. Tämä ei ole mutuilua, vaan lukuisista av:n ketjuista luettua minimalistien omaa totuutta.
Perhe43 kirjoitti:
Meidän kolmen hengen perhe asuu 30m2 yksiössä.
Oletko sitä mieltä, että jos teillä olisi 100 neliötä ja siellä vain sängyt ja kolme tuolia, se ei olisi minimalismia? Ei asunnon koko kerro minimalismista mitään. 30 neliön asunto voi ihan hyvin olla täyteen pakattu, lattiasta kattoon tavaraa.
Koska nyky yhteiskunnassa ylikuluttaminen on in,kaiken maailman vaikuttajattumppaavat päivästä toiseen alekoodeja milloin mihinkin roinaan.
Itse en osta vahingossakaan mitään mitä noi perseilijät tyrkyttää.
Vähempi on parempi niin monessa asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Koska nyky yhteiskunnassa ylikuluttaminen on in,kaiken maailman vaikuttajattumppaavat päivästä toiseen alekoodeja milloin mihinkin roinaan.
Itse en osta vahingossakaan mitään mitä noi perseilijät tyrkyttää.
Vähempi on parempi niin monessa asiassa.
Kaikki ei voi olla kunnalla tai valtiolla töissä, tai olla miljonääri. Aika moni joutuu olemaan töissä firmoissa, jotka myyvät tuotteita. Jos tuotteita ei osteta, ei ole työpaikkojakaan.
Mutta jos lapsella on tavaroita niin eikös se on kasvatuksellisesti tärkeää että oppii pitämään ne järjestyksessä.