Mitä tekisit jos nyt saisit tietää sairastavasi syöpää joka on levinnyt
Eikä mitään ole enää tehtävissä? Elinaikaa max 6 kk. Olisit kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa vielä vähän aikaa.
Kommentit (14)
Todennäköisesti ottaisin avioeron, yrittäisin saada lainaa ja pikavippejä jokaikisestä paikasta josta rahaa voisi saada, siirtäisin ne paikkaan jemma (en tiedä vielä mikä olisi oikea paikka) ja antaisin vaimolleni koordinaatit missä rahat ovat.
Ehkä sitä saisi kerättyä sellaisen potin, että vaimo pystyisi jatkamaan elämäänsä ainakin muutaman vuoden hieman laadukkaammin (ainakin pienessä mittakaavassa :-)
Jatkaisin elämääni entiseen malliin, sillä tiedän kokemuksen kautta ettei agressiivinen syöpädiagnoosi aiheuta muutakuin pään sisäisiä muutoksia, ainakaan omalla kohdallani.
Itsekin valitsisin eutanasian.
Olisihan se ihan p&/seestä. Juuri on elämä alkanut maistua elämälle.
En tiedä. Luottokortilla olisi 5000 vinkuvaraa jolla pääsisi matkustamaan johonkin. Sitten kuitenkin asunnossa on vakuutus joka korvaa puolet kuolemantapauksessa eli lapsille jäisi tapeltavaa siitä jo pelkästään + se luottokortti luotto. Konkkaan menisi tämä kuolinpesä mitä todennäköisesti sitten kyllä joo. Millä ne hautajaiset kustantaisi? Toivon vain lähipiirin eli omat lapseni. Puolisoa ei ole.
Hrr, kamala ajatus.
Realisoisin omaisuuteni tavalla tai toisella. Sulkisin muut pankkitilit paitsi yhden. Tekisin kaiken byrokratian niin helpoksi kuin mahdollisga.
Olisi ihanaa. Pääsin rakkaiden luokse, odotan.
Mitäpä siinä tekisi.
Valmistautuisi tulevaan poismenoon, jollain tavoin.
No sit varmaan olisi aika tehdä se kuolinsiivous. :-\
Alkaisin ryyppäämään. Kerrankin pitäisin hauskaa ja ajattelisin vain itseäni, en perhettä.
Viettäisin kaiken ajan lapsieni kanssa ja valmistaisin heitä tulevaan.
Maailman ympäri reppureissaten mieheni kanssa.
Matkustaisin ja lopussa alkaisin käyttämään huumeita. Yliannostuskaan ei haittaisi.
Yrittäisin jatkaa normaalia elämää niin pitkälle kuin mahdollista.
Laittaisin lasten asiat kuntoon (asuminen ym.) Irtisanoutuisin töistäni (jos en saa sairaslomaa). Myisin asuntoni jotta perikunta ei tarvitse sitä tehdä ja luovutus olisi kalustettuna kuolemani jälkeen. Kaikki tavarat roskiin millä ei ole arvoa jollekin toiselle. Hyvin todennäköisesti kun kunto alkaa hiipumaan tekisin itsemurhan. En halua tuskissani kuolla.
Yrittäisin elää mahdollisimman hyvin. Matkustelisin, nauttisin elämästä, ehkä avautuisin tilanteestani.
Tekisin siis kaikkea sitä mikä olisi jäänyt tekemättä jotta voisin kuolla mahdollisimman onnellisena.
Alkaisin tutkimaan, miten päättää elämäni nopeasti ja kivuttomasti, ennen tuskallista syöpään kuolemista.