Oppivelvollisuuden pidentäminen ei auta!

Jos oppivelvollisuutta pidennetään, niin toivottavasti sitten myös ammattikouluihin palkataan enemmän opettajia. Nythän on tehty suuria leikkauksia ja irtisanottu opettajia niin, että suurin osa koulunkäynnistä on teineilläkin itsenäistä opiskelua, eli "vapaapäiviä". Koulussa ei opi mitään, käytännössä ei tehdä mitään, laitetaan opiskelijat suoraan harjoitteluun joihin kukaan ei heitä halua kun eivät osaa mitään.

Eli jos oppivelvollisuutta pidennetään, niin nostetaanko koulutuksen laatua sitten myös niin, että oppilaat halutaan omille työpaikoille harjoitteluun, ja tutkinnon suoritettuaan he osaavat kaiken mitä koulussa kuuluukin oppia ja heidät halutaan töihin?

Niin no, vaikka oppivelvollisuus kattoi peruskoulun, tiedän silti ihmisen joka ei koskaan päässyt yhdeksänneltä luokalta. Kai noita poikkeuksia tulee silti olemaan.

Mulla tytöt ei päässy mihin ne halus. Mä en itekään päässyt aikana. Pitäis olla nii et jokanen pääsee mihin haluu opiskelee että ei estetä aina. 

Alkaako se koulukiusattu, täysin vailla sosiaalisia kontakteja vailla oleva, paniikkikohtauksista ja masennuksesta kärsivä nuori jaksamaan koulussa, kun vaan tarpeeksi pakotetaan?

Ainoa mikä auttaa on satsaaminen oppilaan ohjaukseen ja sitten kunnon holhous. Oppivaikeuksiset saalistetaan alakoulun ensivuosina ja pistetään ne kunnon tukiopetukseen niin, että takuulla tulee lukutaito ja muut alkeisvalmiudet kuntoon. Sitten viimeistään alakoulun viime vuosina ruvetaan katsomaan, mihin näistä janttereista oikein on. Tutustutaan eri ammatteihin ja opiskeluvaihtoehtoihin, joilla niihin pääsee. Opon kanssa selvitetään, mikä kiinnostaa ja mihin on taipumuksia ja sitten aletaan määrätietoisesti edetä kasvu-uralla. Vanhemmat pidetään tiiviisti mukana kuviossa ja perusteellisella ystävällisellä niskaanhuohotuksella huolehditaan siitä, että vesselit tekevät sen, mitä pitää.

Näin menetellen meidän lasten highschoolin 100 seniorista 98:lla oli selvillä jatko-opintopaikka ja lopuilla kahdella paikka armeijassa jo helmikuussa.

Toisen asteen koulutukseen myös enemmän tukea ja selkeyttä, eli käytännössä resursseja kouluille opetukseen ja opintojen ohjaukseen sekä pois tarpeettomat näennäisopiskelut.

Sekä lukiolaisilla että ammattikoululaisilla on niin paljon valinnanvapautta, monimuotoisuutta, ryhmätyötä jne., että monet enemmän tukea ja selkeää ohjeistusta vaativat, vielä vähän kypsymättömät nuoret ovat ihan hukassa jo opintojen alkuvaiheessa. Opiskelijan pitää heti alussa osata valita kursseja työelämää tai korkeakoulupaikkaa silmällä pitäen ja ennakoida, mitä kursseja ei pysty suorittamaan enää seuraavana vuonna. Tai opiskelijan pitää yrittää itsenäisesti opiskella tarpeellisia asioita jonkin epäselvän tehtävänannon kautta, kun opettajaa ei näe kuin kerran viikossa, jos sitäkään. Kyllä moni varmaan pärjää ihan mainiosti ja iloitsee näistä kaikista mahdollisuuksista, mutta on iso joukko nuoria, jotka putoavat kyydistä.

Muutenkin nykypäivän "elä työelämää varten" -meininki on ahdistavaa, miksei lukiossa voisi vain keskittyä siihen yleissivistyksen lisäämiseen ja ammattikoulussa ammatin perustaitojen oppimiseen? Ja kun se homma on hoidettu, niin sitten voisi siirtyä seuraavaan vaiheeseen, korkeakoulupaikan tai ammatillisen erikoistumisen miettimiseen ja sitä kautta myöhemmin työelämään.

Parempi oli pelkästään oppioikeus ilman pakkoa. Siten, että olisi opiskellessa oikeus mm. ilmaiseen opetukseen, ruokailuun, oppimateriaaleihin, opiskelijaterveydenhuoltoon ja

-asumiseen tai koulukuljetukseen.

Jos opiskelu ei nappaa tai muita syitä, niin voisi mennä töihin tai jäädä vaikka omaishoitajaksi tai lisääntyä. Myös oppisopimuskoulutusta tulusi lisätä ja kehittää

Taas yksi osoitus hömppämediasta! 

Ehkä niiden "toimittajat" ovat itsekin niitä, joita koulunkäynti ei kiinnostanut ja siksi puolustelevat muitakin.

Oppivelvollisuuden pidentäminen tarkoittaisi sitä, että KOKO KANSAN VOIMAVAROJA EI TUHLATA SIKSI, ETTÄ KAIKILLA EI OLE TALOUDELLISIA MAHDOLLISUUKSIA OPISKELLA edes toisella asteella.

Se tarkoittaisi sitä, että vähävarainen nuori voisi valita mieleisensä ja kykyjensä mukaisen koulutuspaikan ilman taloudellisia rajoituksia.