Miehet + pitkä parisuhde + seksi + muu hyvänä pitäminen

Sitä mieltä, että tuo ei pidä paikkaansa mieheni kohdalta, mutta se ei auttamatta tarkoita etteikö se pitäisi paikkaansa jonkun muun miehen kohdalla. 

Erimieltä.

Pääosin samaa mieltä, mutta ei tuossa mitään uutta ollut. Vastaavia kommentteja olen nähnyt vauva-palstalla lukuisia kertoja.

Valitettavasti piti paikkansa entisen mieheni kohdalla. Muu läheisyys ei ollut hänelle minkään arvoista kuin seksiin johtava. Jos meillä oli kiva perheilta kolmestaan vauvan kanssa mutta en sen päätteeksi halunnut seksiä, olin pilannutkin häneltä yhtäkkiä koko illan ja aivan siis kaiken. Hän ryntäsi sitten baariin juomaan päänsä täyteen, kai kostoksi.

Onneksi on miehiä, jotka osaavat teeskennellä.

Tuo on ihan validi argumentti, jos se on syynä esim omassa suhteessa läheisyyden puutteeseen. Minulle vaan jäi tuosta artikkelista vähän toisenlainen mielikuva tuon miehen suhteesta. Toki hänen puolisonsa kantaa ei saatu, mutta jos mies itse kokee saavansa osakseen ilkeilyä ja jatkuvaa naljailua seksin ja läheisyyden puutteen ohella, niin olisin taipuvainen epäilemään, ettei se vaimokaan ihan parastaan suhteen eteen yritä.

Omasta puolestani olen itse kokenut läheisyyden puutetta suhteessa, jota mies ei itse tunnistanut, koska hänestä hän halusi läheisyyttä enemmän kuin minä. Hänelle seksi ja läheisyys oli sama asia ja luonnollisestikin hän ihmetteli, että kun hän olisi kuitenkin seksiä harrastanut enemmänkin, niin kuinka ihmeessä minä muka voin olla "puutteessa".

Minä tosin en omasta mielestäni enkä miehenikään mielestä pihdannut sitä seksiäkään mitenkään kohtuuttomasti (sitä oli huonoimpinakin aikoina 2-4krt kuukaudessa.) En myöskään naljaillut miehelleni eikä hän minulle. Emme vakavissamme eroa ajatelleet, mutta kävimme pari kertaa seurakunnan parisuhdekurssilla. Siellä tuli esille tuo, että läheisyyskin alkaa ahdistamaan, jos se ei juuri koskaan ole ns. pyyteetöntä. En ollut itsekään osannut niin selkeästi tätä asiaa miehelleni sanoa, että kun ulkopuolisen suusta sen kuuli, se auttoi todella paljon. Sen jälkeen pystyimme avoimemmin puhumaan keskenämme ja kun mies sitten alkoi panostamaan siihen "vastikkeettomaan" läheisyyteen, alkoi minulla pikkuhiljaa seksihalut kohota.

Olimme tuolloin kylläkin tämän lehtiartikkelin pariskuntaa nuorempia. Minä mietin tuossa heidän tapauksessaan sitäkin, että voisiko vaimolla alkaa menopaussi vaikuttamaan käytökseen, yleiseen mielialaan ja seksihaluihinkin. Joskus naiset eivät itsekään huomaa vaivihkaa tulevia menopaussioireita, vaan lääkärin vastaanotolle hakeudutaan vasta sitten kun on hikoillut yökaudet kuin sika viimeiset puoli vuotta ja harkitsee suunnilleen harakiriä joka ilta nukkumaan mennessä.

tietysti vain naisten näkemys on tässäkin asiassa se ainut oikea.

Minä en naisena kaipaa juuri koskaan muuta läheisyyttä kuin seksiin johtavaa. Etenkin kun sitä seksiäkään ei saa kuin kerran kuussa -tyyliin.

Vaimoni on niitä naisia, jotka eivät välttämättä halua niin paljon muuta, kuin seksiin johtavaa läheisyyttä.

Tähän on syynä tällä hetkellä osittain se, että meillä on pieniä lapsia, jotka mielellään kansoittavat äidin sylin aina, kun se on vapaana. Jos lasten nukkumaan mentyä haluaisin vaimolta "pelkkää" läheisyyttä (ilman seksiajatuksia), hän on usein hieman vaivaantunut ja kertoo, että haluaa olla omissa oloissaan ilman, että joku toinen on hänessä kiinni.

Seksiin liittyvää läheisyyttä sen sijaan ei pistä pahakseen, etenkään seksin jälkeen. Hän myös tykkää seksistä, enemmän kuin minä.

Itse kyllä välillä haluan pelkkää yhdessäoloa ja läheisyyttä ilman sitä odotusta seksistä. Olen tämän monesti myös kertonut, että jos joskus vain oltais lähekkäin eikä vaan silloin ku panettaa. Tai että jos on kainalossa ja pusuttelee niin se on selvä merkki seksistä tänään. 

Tässäkään tapauksessa fiilinkejä on niin monia kun on ihmisiä. En käsitä miksi heti pitää täälläkin aloittaa se toisen syyllistäminen jos esittää toiveen? 

Mulle tulee siitä läheisyydestä lämmin, rakastettu ja turvallinen olo. Ja kun se olo tulee nii herää se seksuaalisuuskin mielen sopukoissa.

Pitänee joidenkin kohdalla paikkaansa. On myös naisia, jotka kokevat kaiken läheisyyden siten, että se on jokin seksivaatimus.

Ei kaverisuhteeksi muuttuneeseen parisuhteeseen kannata jäädä roikkumaan jos toinen yksipuolisesti lopettaa seksin ilman pätevää syytä. Silloin suhde on loppu ja on aika lähteä. Aika nössö pitää olla jos 5v sinnittelee selipaatissa, eikä puhalla peliä poikki.

Tuossa on vain se, että tuo jää naisen tulkinnan varaan, jos siitä ei puhuta. Mitäs sitten kun se tulkinta on väärin? Mies saa kynsilleen silloinkin kun lähestyy aidosti vain läheisyyden vuoksi, koska toinen pelkää miehen olevan seksin perässä. Meillä kävi näin. Pikkulapsiaikana taisi vaimolla olla myös syynä se, että läheisyyttä sai lapsilta liikaakin, joten halusi olla välillä myös ilman kosketusta. Tämä tuli esiin vasta vuosien jälkeen pariterapiassa, kun ei vaimo osannut aikanaan ääneen sanoa.

Ongelmana on nyt se, että minä ehdin jo oppimaan, että läheisyyden hakeminenkin on väärin. Ja toisaalta vuosien torjuntojen jälkeen on itsetunto niin romuna, ettei meinaa uskaltaa mitään yrittää ettei vaan tule torjutuksi. Vaimo taas luulee, ettei hän kelpaa kun olen viimevuosina niin vähän yrittänyt edes halata. Koittakaa hyvät ihmiset puhua jo silloin kun ongelmia tulee! Ei tarvitse kaikkien ajautua umpisolmuun asti.

Ehdottomasti aktiivisin seksielämä on kyllä ollut juuri niiden miesten kanssa, jotka muistavat helliä, sipaisevat olkapäästä kävellessään ohi, antavat jäähyväispusun, rapsuttelevat selkää tai kaappaavat kainaloon ihan muuten vaan, hierovat jalkoja tai hartioita ihan oma-alotteisesti. Näissä tilanteissa erittyy oksitosiinia, naiselle tulee turvallinen olo ja myös seksihalut helpommin heräävät. 

Meillä on juuri noin, mutta mies ei anna.

Mies hellii ja haluaa tulla hellittäväksi, ja olemme toisiimme kiintyneitä, mutta siihen se jää. Mies alkaa heti jäähdytellä ja ehkä naurahtaa vaivaantuneesti, jos yritän johdatella tilannetta seksiin.

En tiedä missä mättää ja tilanne tuntuu pahalta, turhauttavalta ja surulliselta. Ehkä olen lihonut tai jotain. "Sehän on ihan normaalia kun kauan ollaan yhdessä", oli vastaus,kun kerran otin asian puheeksi.

Välillä minulla pääsee aggressiokin valloilleen ja sehän ei asioita paranna.

Olen päättänyt säästää vaimon seksiin johtavan läheisyyden aiheuttamalta tuskalta ja pettymyksiltä, ja lopettanut myös seksin kokonaan. Mitäpä sitä ei kunnon mies vaimonsa eteen tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti aktiivisin seksielämä on kyllä ollut juuri niiden miesten kanssa, jotka muistavat helliä, sipaisevat olkapäästä kävellessään ohi, antavat jäähyväispusun, rapsuttelevat selkää tai kaappaavat kainaloon ihan muuten vaan, hierovat jalkoja tai hartioita ihan oma-alotteisesti. Näissä tilanteissa erittyy oksitosiinia, naiselle tulee turvallinen olo ja myös seksihalut helpommin heräävät. 

Tuossa on varmaan vinha perä. Olen koko ikäni ollut naimissa parikymppisestä lähtien. Aina nukuttu lähekkäin ja viimeiset 40 vuotta laittanut nukkumaan mennessä käden vaimon ison häpykummun päälle ja silitellyt hänet uneen. Näyttää rauhoittuvan aika nopeasti. Joskus jos on kääntynyt kyljelleen, niin silloinkin selkä ja pylly minuun päin. Silloin nukahdettu lusikkaan kun olen kädellä hiljakseen silitellyt lantion sivua.  Vaimo oppinut lukemaan minua, jos malttamattomana silitellyt häpyä vähän enemmäkin, tai jos hän vielä enemmän haluaa, niin jättää pikkarit pois.  Tällä tutkaillut kiinnostustani tai sitten tunnustellut pusseista kalun reagointiherkkyyttä.  Sama läheisyys ollut kaikessa muussakin tekemisessä, kuten edelläkin kirjoitettiin.  Siksi vaimonkin halut pysyneet korkealla koko iän, seksiä ollut vähintään kerta viikossa aina.

Voi olla että meillä on ollut poikkeuksellinen suhde. Tavattuani vietin usein viikonloppuja hänen luonaan, kun asui vielä vanhempiensa kanssa. Saatoimme olla olla tuntikausia liki koko viikonloppu kapeassa sängyssä limittäin,  vaatteet päällä ja kuunnella vain musiikkia hiljaa. Ei tarvittu muuta kuin sanatonta viestintää. Seksissäkään ole koskaan sanoja kaivattu, vaistot ohjanneet tekemisiä ja ajatuksia. Enemmän on seksi ollut henkistä kuin fyysistä tulitusta.  Minusta ollut aina ihan käsittämätöntä, eikä ymmärrys riitä.

No vähän meni offiksi.

Aivan eri mieltä. Tykkään seksistä, tykkään hellyydestä. Jos hellyys johtaa seksiin, mahtavaa. Ei minua tarvitse valheellisesti lämmitellä muka hellmällä. osa miehisäkin tarvitsee todella paljon ihan silkkaa hellyyttä.

Hyvin vähän miehet saavat parisuhteissa mitään hellyyttä. Seksin lomassa jonkin verran.

Onneksi nykyisen syliin saa välillä televisiota katsellessa painaa päänsä tai nukkuessa olla se pienempi lusikka. Seksiä ja muuta läheisyyttä sitten piisaakin. Edellisessä liitossa pidemmän päälle häiritsi, kun aina piti olla se halailija ja pitää kainalossa ja hyväillä, muttei lähes koskaan vuosien aikana tapahtunut toisin päin. Aina kainalossa kyhnytettiin tyytyväisenä siliteltävänä, muttei lähes koskaan toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Pitänee joidenkin kohdalla paikkaansa. On myös naisia, jotka kokevat kaiken läheisyyden siten, että se on jokin seksivaatimus.

Juuri tämä. Omakin vaimo tuntuu pitävän mitä tahansa sekuntia pidempää kosketusta aloitteena seksiin ja ei sen johdosta halua mitään hellyyttä kun ei halua normaalisti koskaan seksiäkään. Ja luonnollisesti kun viime kerrasta on kuukausia, itselläni alkaa seistä jo vaikka vaan levittäisin hänen selkäänsä aurinkovoidetta.