Minkälaisia ajatuksia lastenne ekat seurustelukumppanit ovat herättäneet?

Huvittunutta myötähäpeää lähinnä. Tytön ensimmäinen poikaystävä oli aika käytöstavaton "kovis". Ei osannut kiittää eikä tervehtiä, haistatella ja hermostua osasi (ei sentään minulle). Noh laitoin murrosiän piikkiin ja eipä se kauan kestänytkään, olivat 14v kumpikin. Sen jälkeen kaikki ovat olleet mukavia nuoria miehiä:)

Äiti ei suhtautunut yhtään hyvin ja ärsyttää vielä aikuisenakin. Seuraavaa poikaystävää pidin salassa pari vuotta ennen kuin esittelin. Vasta nyt olen alkanut miettiä, olisiko johtunut siitä, että poika oli ulkomaalainen ja pelkäsi minun muuttavan sinne. En tiedä. Ei ollut hyvä kokemus. Omia lapsia ei ole.