Onko muilla masussa MAMMAN MURJOJIA?

Ja nyt kysyn tosiaan murjojia! Esikoinenkin oli massussa kovin vilkas kaikinpuolin, sekä kova murjomaan. Erityisesti säikähtäessään jotain vähän lujempaa ääntä saattoi survoa minua todella kovasti (mm. yhden kerran survaisi niin lujaa, että mulla oli kuukauden massun sisällä TODELLA kipeä mustelma..).



Mutta tämä kakkonen pistää paremmaksi! Aivan uskomaton tapaus.. Nukkumaan mennessäni oli pitkään riehunut (niin, sen mitä yleensä tekeekin ympäri vuorokauden, vilkkaiden sukujen tuleva vesa kun on..)ja hetken päätti asettua (ihme ja kumma) aloilleen.. Niin, että oikea puoli keuhkoistani oli käytännössä poissa käytöstä, henkeä ahdisti, sattui pirskatisti puuhaaminen ja oleminen sekä hännän huipuksi vielä jotain raajaansa koitti tuolta selän puolelta survoa läpi. Viimeinen muistikuva nukkumaan mennessäni siis tuollainen.



Seuraava muistikuva tuleekin hyvin tuskaisen olotilan kera neljän aikaan aamuyöltä. Herään siihen, etten yksin kertaisesti meinaa ollenkaan saada hengitetyksi! Ja tosi tuskainen kipu tuolla oikean keuhkon puolella, joka säteilee ympäri oikeata puoliskoani yläkropassa.. käsiin, hartioihin, masuun.. vaikka minne. Pisteenä i:n päälle havainto, ETTEN PYSTY LIIKKUMAAN. Siis oikeasti! En kykene yläkroppaa kääntämään, oikea käsi ei liiku ja nouse juuri lainkaan ja sen pikkiriikkisen, mitä liikettä esiintyy, niin ne loput hapetkin lähtevät keuhkoista ulos, puhisen, pihisen kuin kala kuivalla maalla ja kipu sen sorttinen, että itku tulee linssiin, vaikka mulla on todella korkea tuo kipukynnys. Lopulta sitten kaksi tuntia siinä puhistuani/köhistyäni/ulistuani ja saatuani mieheni ja tyttärenikin siinä sivussa hereille alkaa lapsi masussani ilmeisesti itse tuntea olonsa tarpeeksi tukalaksi ja päättää siirrellä ahteriaan parempaan asentoon minun kannaltani.



Sain tuon episodin jälkeen sitten tunnin nukkua ennen kellon soittoa. Liikun nyt kyllä joten kuten, mutta olo kuin hakattu ja vieläkin vähän nuo keuhkot rutussa - elikäs happi kulkee vähän normaalia huonommin.



Onko tämä nyt enää normaalia oikeasti?! Samassa asennossa tuo esikoinenkin tykkäsi masussa välillä terrorisoida minua, mutta ei nyt sentään noin karmein seurauksin. Pitäisiköhän tässä kysäistä neuvolassa, että olisko mahdollista päästä ylimääräiseen ultraan ja jo nyt paino- ja koko arvioon, vai mahdetaanko mut nauraa sieltä pihalle?



Nyt jo meinasin painella päivystykseen.. luulin ensin yöllä, että tuo tyyppi on kiskaissut kylkiluitakin rikki ja olo oli tosiaan todella paha ja hapeton ; ). Se tappaa vielä mun..



Onko teillä muilla sattunut moisia? Kertokaa, please, mielipiteenne tuosta, että kannattaako tästä mennä vikisemään neuvolaan.. Isukkikin tuossa jo kyseli huolissaan, että onko tuo nyt enää normaalia/tarttisko tehdä jotain.



T. Tiina ja Murjoja rv 32+jotain