Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu, että kaverista tulee aivan erilainen muiden seurassa?
26.05.2019 |
Olen usein huomannut eräästä kaveristani, jonka kanssa ollaan tunnettu pitkään ja ollaan jo ihan "tosiaikuisia", että hänen käytöksensä muuttuu aivan täysin riippuen seurasta. Jos lähdemme jonnekin tapahtumaan yhdessä, hän on innoissaan että pääsee jonnekin ihmisten ilmoille ja itse aktiivisesti ehdotteleekin kaikenlaisia tapahtumia, että mennäänkö sinne ja tuonne. No, jos siellä tapahtumassa onkin joku hänen tuttavansa, hän ryntää innoissaan tuttavansa luo ja aivan sama, missä minä olen. Tai jos ollaan jossakin sellaisessa tapahtumassa, jossa vastakkainen sukupuoli lähestyy, sama ilmiö jos joku mies osoittaa hänelle huomiota. Jos pysyn paikalla, hän alkaa tavallaan v-tuilla tyyliin niin ethän sinä tietenkään tiedä tästä asiasta (josta miehen kanssa puhuu) mitään tiedä hehheh tai vastaavaa.
En oikein ymmärrä, miksei hän mene itsekseen kun kaveri on hänelle ilmeisesti vain jokin "asuste", joka voidaan unohtaa heti kun löytyy muuta seuraa . Vai eikö hän kehtaa mennä yksin ja siksi tarvitsee kaverin? Tottakai ihmiset voivat jutella muidenkin kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin, mutta jos lähden jonkun kanssa jonnekin, kyllä se jonka kanssa olen lähtenyt sopii olemaan samassa seurassa ja vieläpä esittelen hänet jos siellä on vaikkapa jotakin omia tuttujani, jotka eivät tunne kaveriani ja keskusteluun otetaan mukaan myös kaveri. Todella omituista käytöstä, mistä moinen johtuu?
Kommentit (6)
Kannattaako tuollaisen kanssa sitten kauheasti käydä missään yhteisissä menoissa? Jos jok, jonka kanssa on yhdessä lähdetty jonnekin, kääntää selän (joko oikeasti tai kuvainnollisesti) niin silloin lähdetään eikä jäädä siihen hengailemaan kun toinen viihtyy "paremmassa seurassa" mieluummin eikä vaivaudu edes esittelemään, että tässä on muuten kaverini x ja tässä työkaverini miehineen tai jumppatuttujani.
Nää on varmaan niitä samoja ihmisiä, jotka eivät koskaan vastaa puheluihin tai viesteihin, mutta kun heillä on jotakin, ovat kiukkuisia "kun sä et vastannut vaikka mä soitin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan erään tuttavan takavuosilta, jonka kanssa tutustuttiin töiden kautta. Käytiin sitten kerran jossakin missälie työillanvietossa ja sen jälkeen mentiin jatkoille, jossa hän oli koko ajan että lähdetään jo, täällä on tylsää. Sinne ilmestyi sitten enemmän tämän tuttavan kanssa työasiossa tekemisissä ollut mies, sellainen ihan perustavis keski-ikäinen mies, ja tämä tuttava muuttui samantien hymyileväksi, kikattavaksi ja ihme asentoja vaihtelevaksi. No ei siinä mitään, kunhan ihmettelin, mutta oudommaksi muuttui kun tämä mies alkoi jostakin tietokoneohjelmasta selittää. Kaveri sanoi miehen puhuessa myös minulle aiheesta, että sinähän et noista mitään ymmärräkään. Vaikka varsin hyvin tiesi, että käytän ja hallitsen kyseisen ohjelmiston ja muitakin. Jostakin syystä sen miehen huomio oli niin tärkeää, että koki tarpeelliseksi vinoilla minulle korottaakseen itseään.
Joo en jäänyt paikalle. Kun nähtiin seuraavan kerran, tuttava ihmetteli, minne lähdin vaikka meillähän oli niin hauskaa :D
Onko tällä kaverilla paljonkin ystäviä? Jos käyttäytyy kaikkien seurassa samalla tavalla, tokko. Vai onko ap jotenkin kaveria ns. parempi ja siksi hän halua ap:n seurassa lähteä eri paikkoihin? Jos ap on vaikkapa huomattavan hyvännäköinen, erityisen sosiaalinen tai sellainen muita ihmisiä "puoleensavetävä" henkilö, jolla ominaisuudella ei ole mitään tekemistä ulkonäön vaan enemmänkin persoonan kanssa? Ap:n seurassa saa sivussa itsekin huomiota jota ei ilman ap:tä saisi, joten ap kelpaa seuraksi kunnes löytyy jotakin "omaa" kuten omat tuttavat tai itsestä kiinnostunut mies.
Ei sun oo pakko olla hänen seurassaan, tai itse en ainakaan olisi, kuulostaa tosi lapsellista tyypiltä, en mä kavereita yritä omia, mutta kyllä musta on reilua vaikka kysyä: haittaako jos jatketaan iltaa suunnitelmista poiketen..
Vierailija kirjoitti:
Jotain oman persoonallisuuden puuttumista kai. Yksi entinen koulukaverini oli tuollainen: kahdenkesken hän oli ystävällinen ja kiltti, mutta muiden kavereidensa ilmestyessä paikalle hän muuttui röyhkeäksi ja kovaääniseksi ja sulki minut porukan ulkopuolelle. Hän oli siis samanaikaisesti sekä kaveri että kiusaaja. Muistan hänen vaikuttaneen joissain tilanteissa epävarmalta ja ujolta, aivan kuin hän ei olisi osannut tehdä mitään yksin.
Noista tapahtumista on jo pitkä aika, emme ole enää yhteyksissä, enkä voi vetää johtopäätöksiä hänen nykyisestä persoonastaan yläasteaikojen perusteella. On ikävämpi juttu, jos aikuinen kaverisi käyttäytyy tuolla tavalla. Suosittelen ottamaan etäisyyttä.
Lisään vielä: Olen miettinyt aikuisiällä joskus, miten erilainen nuoruuteni olisi ollut, jos olisin tajunnut ottaa hyvissä ajoin etäisyyttä tähän "kaveriin". Jatkuva ristiriitaisilla viesteillä pommitus on melko hämmentävää, ja vaikutti varmasti minuun haitallisesti.
Olen tullut siihen tulokseen, että kyseinen tyttö oli itsestään hyvin epävarma, vaikka esittikin tylyä ja kovaa. Hän tarvitsi itselleen yleisön saadakseen validaatiota ja hyväksyntää. Osittain hyväksynnän hankkiminen ja porukan yhteishengen ylläpito tapahtui minun kustannuksellani, valitettavasti. Nykyään pidän häntä ja hänen kavereitaan typerinä laumasieluina ja halveksin hänenkaltaisiaan ihmisiä syvästi.
Jotain oman persoonallisuuden puuttumista kai. Yksi entinen koulukaverini oli tuollainen: kahdenkesken hän oli ystävällinen ja kiltti, mutta muiden kavereidensa ilmestyessä paikalle hän muuttui röyhkeäksi ja kovaääniseksi ja sulki minut porukan ulkopuolelle. Hän oli siis samanaikaisesti sekä kaveri että kiusaaja. Muistan hänen vaikuttaneen joissain tilanteissa epävarmalta ja ujolta, aivan kuin hän ei olisi osannut tehdä mitään yksin.
Noista tapahtumista on jo pitkä aika, emme ole enää yhteyksissä, enkä voi vetää johtopäätöksiä hänen nykyisestä persoonastaan yläasteaikojen perusteella. On ikävämpi juttu, jos aikuinen kaverisi käyttäytyy tuolla tavalla. Suosittelen ottamaan etäisyyttä.