Lue keskustelun säännöt.
Kyllästyin kummityttäreeni
25.05.2019 |
Olen yrittänyt olla mukava kummitäti. Tyttö on pienestä asti ollut meillä pari kertaa vuodessa muutaman yön. Olen vienyt tyttöä aikanaan eläintarhaan, uimaan, huvipuistoon, sittemmin oopperaan, teatteriin, mökille. Hän on aina ollut pidättyväinen, itseriittoinen. Murkkuna alkoi tuoda kavereitaan mukana - käytös meni jossain vaiheessa niin överiksi, että oli pakko laittaa rajoituksia.
Hän osaa sanoa kiitos siten, että se tuntuu sylkäisyltä.
Joitain ystävälliseksi tarkoitettuja eleitä on kuulemma äidilleen arvostellut. Esim. kun meillä oli pienenä myös muita sukulaistyttöjä yhtä aikaa (kummitytön ikäisiä), hän oli äidilleen väittänyt "joutuneensa lapsenvahdiksi". Mikä ei todellakaan ollut totta eikä tarkoitus: tarkoitus oli että tytöillä olisi ollut kivaa keskenään. No ei ollut, kun tämä yksi nirppanenä ei halunnut minkään olevan kivaa.
Joululahjoihin yms. ei ole tullut edes kiitosta.
Nyt tyttö on 15-vuotias, ja yhtä kyllästyttävä kuin aina jos ei vielä kyllästyttävämpi. Voinko luovuttaa?
Kommentit (19)
Haistata sille pitkä paska kun näet sen seuraavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummius loppuu rippikouluun, joten riparilahjan voit vielä ostaa.
Yhteydenpito on ihan tavallista lopettaa rippikouluun. Eli 15-vuotias nirppanokka ei näköjään välitä kummitädistä, niin ei todellakaan kannata väkisellä tyrkyttää seuraansa.
Mun kummityttö soittaa itse ja kysyy voiko tulla. Ei lasta kannata pakottaa
Jos kemister kohtaa niin ei oo pakko tavata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovuta pois. Ei väkisin kannata pitää yllä suhdetta kummilapseensa, jos toinen
ei ole siihen halukas ja tapaamiset jättävät ikävän tunteen.
Ihmiset ovat niin erilaisia, se että pitää jostakin, ei tarkoita sitä, että toinenkin
pitää samasta.
Itsellä samansuuntaisia kokemuksia, mutta nykyisin tapaan kummityttöäni tosi harvoin joten ei tule paha mieli niistä tapaamisista. Eikä sitä kummin tehtävää tarvitse niin tosissaan ottaa sehän nykyisin vain muodollisuus.
Ja en koskaan ole saanut mitään kiitosta antamistani lahjoista, mutta ei minua haittaa, itselle jäi kuitenkin hyvä mieli, että muistin kummilastani.
Jos totta on, mitä edellä kerroit, niin ei sinua Ap ainakaan voi moittia, ettetkö olsi yrittänyt olla hyvä kummi. - Ei kummina olon tarvtse noin raskasta ja vaativaa olla. Vastaisuudessa voit hyvällä omalla tunnolla tehdä paljon vähemmän. En kehota ja sano, että unohda ja jätä kokonaan olematta yhteydessä kummilapseesi, mutta varmasti riittänee jatkossa jos muitat häntä vaikka Joulukortilla ja mahd. synttäreinä onnitteluviestillä. Moi kummi ei muista näistäkään puoliakaan. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa olla "hyvä kummi." Mutta aiankin itse olen pitänyt kummiutta jonkinalsiena arvonsoitusena, jossa kummilapasen avnhemmat ovat lähinnä toivoneet että kummilapsella olisi olemassa joku tai jokunen hänen vanhempiensa valitsema "luottoaikuinen" mallina siitä miten olla ja toimia aikuisena, jolla on suunnileen sellainen arvomaailma, jonka kummilapsen vanhemmat voivat jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että alle nelikymppiset ainakin minun tuttavapiirissäni ovat sellaisia, etteivät edes kiitä lahjoista. Kutsuja tulee juhliin, heidän omiin ja lastensa, mutta ainoa syy taitaa olla rahastaminen. Pikkuhiljaa olen lopettelemassa lahjojen antamisen, kun se ei tunnu oikealta eikä hyvältä. Kannattaisi viimeistään tuossa iässä miettiä hiukan omaa käytöstään ja sitä mitä opettaa omille lapsilleen.
Pakko kysyä, miksi jatkoit näinkin pitkään? Velvollisuuden tunnosta, vai ajattelitko tytön muuttavan käytöstään ja kuin ihmeen kaupalla joku kerta antavan ylitsevuotavaa ylistystä?
15-vuotiaaksi astihan yleisesti kummius "kestää", joten ei tuo nyt osaltasi ole edes lopetus vaan luonnollinen päätös. Mutta silti olen sitä mieltä, että itseäsi saat syyttää jos olet kokenut tytön käytöksen epäkunnioittavana tai epäreiluna. Itse olet käytöstä katsonut ja jopa vahvistanut jatkuvilla "palkinnoilla". Eli turha katkeroitua. Itse asemassasi miettisin, että millä tavoin moinen pa*kan sietokyky ja suorastaan hinku näkyy elämässä laajemminkin. Parempi toimia jo etukäteen asettamalla itselleen selkeät rajat sen osalta millaista käytöstä sietää, eikä jälkikäteen katkeroitua hyväksikäytön tunteen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla jo aikuinen kummityttö, tänä kesänä jo 30v. Vähän samanlainen tapaus kuin ap:llä, mutta olen muistanut jopa ylitse rippijuhlien. Valmistui aikanaan ammattikoulusta ja muistin häntä lahjalla, ei mitään kiitosta. Kouluaikoina sain kai kaksi koulukuvaa, nekin ala-asteelta. Aikuisena muutamia vuosia muistin niin nimi- kuin syntymäpäivät, mutta aikas yksipuolista tuppasi olemaan.. muutama vuosi hän sai lapsen, siitä kuulin ihan ohimennen hänen äidiltään pari kuukautta ennen laskettua aikaa. Ilmoitti sitten lapsen syntymästä viestillä ja tottakai onnittelin, mutta jostain syystä jäi potkuhousut lähettämättä.. olen antanut nyt olla, sillä jos aikuinen ihminen ei pysty tasavertaiseen kanssakäymiseen, niin olkoot! Ja ap, luovuta sinäkin, jos sieltä tulee vaan paskaa niskaan. Ei sitä kusitolppana viitsi olla ehdoin tahdoin.
Olen epäillyt, että tytölle on muodostumassa narsisitinen persoonallisuushäiriö. Hänen ollessaan nuorempi ajattelin että hän on ehkä hyvin ujo. Kuitenkin esim. veljelleen suunnattoman mustasukkainen ja pienempänä jopa väkivaltainen. 8-vuotiaana raivostui minulle, kun otin häneltä krokettimailan jolla hän yritti hakata veljeään päähän ja toruin.
Äitinsä ei näe tytössä koskaan olleen mitään negatiivista. Kaikki ongelmat ovat jonkun muun syytä. Tyttö on kuulemma ihana, ihmeellinen, valoisa ja säteilevän ainutlaatuinen. Mikään keskustelu tai huolenilmaus ei ole mennyt äidille perille.
Ehkä tosiaan on oma syyni kun olen ottanut tyttöä yhä uudestaan reissuille mukaan jne. Mutta ihan rajaamattakaan hän ei kyllä siis kanssani ole ollut, meillä on ollut tietynlaiset säännöt ja niistä on pidetty kiinni.
Mutta nyt se on sitten varmaan loppu. Ripille hän jo pääsikin ja rippilahjan sai.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan se olla, että tytön äiti on suunnattomalla ihailullaan ruokkinut tytön narsismia, jos mitään rajoja ei ole koskaan laitettu.
Mahdollisesti tyttö on hyvin älykäs. Semmoisen voivat joskus olla tosi hankalia, varsinkin jos hoksottimet ovat paremmat kuin empatiataidot tai sosiaaliset taidot yleensä.
Eikö kummin velvollisuudet muutenkin lopu rippikouluun? Voit ihan hyvin luovuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole Seinäjoelta. terv. aloittaja
Ei sinulla ole mitään velvollisuuksia tuollaista kohtaan. Kummiuden on tarkoitus olla molemmille mukavaa.
Alkaako kummityttären nimi I:ltä?
No luovuta nyt sitten.