Kenelle riitti/riittää vain yksi lapsi?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Meille! Tuli ekalla yrityksellä niin mahtava pikkutyyppi ettei tarvittu toista.
Ja tietty osansa antoi myös taloudelliset ja ajalliset kysymykset. Mutta pääsyy oli juurikin tuo että sattui niin hyvä tuuri ekan lapsen kanssa että turha riskeerata mitään.
Eli jos ois ollu hankala tai muuten ei-mahtava niin olisitteko hankkineet niin monta, että tulee mahtava ja syrjineet muita? Ei hyvää päivää. Ei lapsia hankita sen takia, että sattuisi tulemaan mahtava kersa
Minulla oli isot riskit sille, että raskaus ei mene oppikirjan mukaan vaan juurikin vaikeimman kautta. Ja synnytyksestä maalattiin etukäteen kunnon kauhukuvat. Myös vauvalla oli isot riskit saada terveydellisiä ongelmia.
Raskaus meni hyvin, synnytys oli helppo ja vauva terve. En uskalla pelata todennäköisyyksiä vastaan uudelleen.
Meidän perhe on passeli näin.
Miksi ei? Lapsissa ei ole mitään takuuta ikuisuudesta ystävyydestä toistensa kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille! Tuli ekalla yrityksellä niin mahtava pikkutyyppi ettei tarvittu toista.
Ja tietty osansa antoi myös taloudelliset ja ajalliset kysymykset. Mutta pääsyy oli juurikin tuo että sattui niin hyvä tuuri ekan lapsen kanssa että turha riskeerata mitään.
Eli jos ois ollu hankala tai muuten ei-mahtava niin olisitteko hankkineet niin monta, että tulee mahtava ja syrjineet muita? Ei hyvää päivää. Ei lapsia hankita sen takia, että sattuisi tulemaan mahtava kersa
No ei nyt aivan noin :D Saatiin terve ja "helppo" lapsi, ja päätettiin että emme tarvitse toista lasta. Suvussa oli kuitenkin vaikka ja minkälaisia rasitteita erilaiselle lopputulokselle lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Meille! Tuli ekalla yrityksellä niin mahtava pikkutyyppi ettei tarvittu toista.
Ja tietty osansa antoi myös taloudelliset ja ajalliset kysymykset. Mutta pääsyy oli juurikin tuo että sattui niin hyvä tuuri ekan lapsen kanssa että turha riskeerata mitään.
Täh? Toinen lapsi pilaisi teidän esikoisen vai mitä meinaat? 🤔
Tykkään hurjasti lapsista, mutta tykkään myös hurjasti tästä maapallosta. Lapsien hankkiminen on itsekästä ja epäekologista, joten valitsin sen "parhaan" kompromissin. Yksi lapsi siis.
Vähän samaa mieltä ykkösen kanssa. Olen hiton mukavuudenhaluinen ihminen. Esikoinen kohdalla oli helppo raskaus, helppo synnytys ja helppo vauva-aika. En uskalla yrittää uudelleen, voi olla että käy huono tuuri.
Olen huomannut että ne vanhemmat jotka ovat vapaaehtoisesti yhden lapsen vanhempia, ovat yleensä aika mukavuudenhaluisia ja ehkä hieman itsekkäitä. He haluavat pitää yllä tietyn elintason ja eivät ole valmiita luopumaan siitä lapsilauman vuoksi.
Ja en siis tuomitse, tämä on pikemminkin kehu! Meillä on nyt yksi lapsi ja kova vauvakuume päällä, toivon että saan puhuttua itselleni järkeä tämän asian suhteen, toisen lapsen kohdalla olisi nimittäin edessä asunnon- ja autonvaihto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille! Tuli ekalla yrityksellä niin mahtava pikkutyyppi ettei tarvittu toista.
Ja tietty osansa antoi myös taloudelliset ja ajalliset kysymykset. Mutta pääsyy oli juurikin tuo että sattui niin hyvä tuuri ekan lapsen kanssa että turha riskeerata mitään.
Täh? Toinen lapsi pilaisi teidän esikoisen vai mitä meinaat? 🤔
Ei pilaisi esikoista, vaan nämä esikoisen iloiset ja hyvin jaksavat vanhemmat saattaisivat muuttua univajeisiksi zombeiksi ja mennä hieman "pilalle".
Minulle. En ikinä halunnut enempää, tiesin aina haluavani vain yhden lapsen ja olevani panostamaan hänen lapsuuteensa niin paljon kuin mahdollsita. Lapsi on nyt 30+ ja onnellisesti avioliitossa eikä puolisonsa kanssa halua yhtään lasta.
Meillä on yksi ja enempää ei tule.
Mulla on krooninen sairaus joka teki raskaudesta riskiraskauden.
Pitkittynyt ja taumaattinen synnytys. Vauvaa mm elvyteltiin.
Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Lapsi oli usein sairaalassa hoidossa ja ei mm kasvanut. Oli myös allerginen.
Nyt lapsi on 2v ja kaikesta alkuhässäkästä selvitty. Olisi vain kidutusta ajatella uutta raskautta.
Kirjoitan ainokaisen näkökulmasta: Lapsena(kin) aina toivoin sisarusta. Ihmiset kyselivät: "Onko hän ainokainen? Sitten on hemmoteltu." Ja sanoivat: "Sinun pitää joulupukilta pyytää (sisarusta)," Silloin äiti
meni vihaisen näköiseksi, ja minusta tuntui kuin olisin ollut jotenkin syypää. Vanhemmillani ei mennyt hyvin
keskenään, ja synnytys oli ollut pitkällinen ja vaikea. Isä olisi toivonut minusta poikaa, ja ajattelemattomasti hän sen minulle sanoikin. Kehnoa lapsipsykologiaa! - Sain yksin toteuttaa kaikki vanhempieni toiveet, ja myös yksin kestää heidän keskinäiset riitansa. Sisko tai veli olisi ollut tukena.
Aikuisena olin vakaasti sitä mieltä, että esikoistani en jätä ainoaksi, vaikka mikä olisi. Sainkin sitten kolme tervettä lasta, vaikka raskaudet olivat riskiraskauksia ja jouduin makaamaan loppuajat. - Kyllä nyt aikuisenakin olisi mukavaa, kun olisi sisaruksia joille soittelisin. Kun omat vanhemmat aikanaan sairastuivat ja menivät pois, olisi sisarusten kanssa ollut lohdullisempaa surra. - Paras lahja omalle lapselle on sisarus tai useampi, se on minun kokemukseni.
Yritettiin raskautta 5 vuotta, raskaat hoidot.
4 keskenmenoa.
Vaikea raskaus, vuodelepoa 2 kuukautta.
Vaikea ja pitkä synnytys, lopputuloksena keisarileikkaus.
Vauvalla vaikeuksia, 5 ensimmäistä viikkoa enemmän ja vähemmän osastolla.
Synnytyksen jälkeinen masennus.
Koliikki.
Vauvalla pahat allergiat ja mahavaivat.
Nyt meillä on täällä 3-vuotias joka ei oikein nuku. Kaiken tämän jälkeen ei tunnu sinänsä enää missään, mutta olisihan se kiva joskus saada nauttia elämästä lapsen kanssa kunnolla ilman terveyshuolia ja unettomuutta.
Tähän soppaan ei enää toista lasta tarvita. Esikoinen on hurjan rakas ja ihana, mutta myös hurjan vaativa.
Aika montakin syytä tulee mieleen. Itse olen taipuvainen masentumaan, olen hajamielinen ja inhoan kotitöitä, kiirettä ja ruoanlaittoa. Kaipaan paljon omaa rauhaa ja aikaa. Mieheni menettää hermonsa helposti, eikä jaksa kuunnella enää yhdenkään uuden lapsen koliikki-itkua tai uhmakiukkua, eivätkä nuo asiat itseänikään innoita lisääntymään. Emme myöskään ole erityisen varakkaita, jonka takia meillä molemmilla on uran suhteen tiettyjä ambitioita, joita lisälasten hankkiminen vain sotkisi.
Haluamme myös säästää ja sijoittaa vähät rahamme muuhunkin kuin lapsiin. Yhden lapsen kanssa on myös helpompi tehdä lähes mitä vain ulkomaanmatkoista kauppareissuihin.
Eikä tarvita mitään omakotitaloa, että jokaisella olisi oma rauha ja omat huoneet.
Ihana lapsi tuo yksi ja ainoakin on. Oppi juuri lukemaan ihan itse, vaikka on vasta 3-vuotias.
Hyvin riittää yksi. Olen aika paljon omaa tilaa ja rauhaa tarvitseva tyyppi, toisaalta myös äitiys on mulle super tärkeää ja haluan että mulla on energiaa todella panostaa lapseen ja hänen asioihinsa. En kestäisi sitä meteliä, muistettavien asioiden määrää, säätämistä ja sotkua ja valvomista ja sairasteluja yms. Myös taloudellinen tilanne on hyvä näin. Olen hyvä äiti yhdelle, mutta voimavarani tuskin riittäisi isommalle perheelle.
Rakastan lastani valtavasti ja olen hänestä kiitollinen. Hänen kanssaan en voisi tuntea, että minulta puuttuu yhtään mitään <3
Vierailija kirjoitti:
Aika montakin syytä tulee mieleen. Itse olen taipuvainen masentumaan, olen hajamielinen ja inhoan kotitöitä, kiirettä ja ruoanlaittoa. Kaipaan paljon omaa rauhaa ja aikaa. Mieheni menettää hermonsa helposti, eikä jaksa kuunnella enää yhdenkään uuden lapsen koliikki-itkua tai uhmakiukkua, eivätkä nuo asiat itseänikään innoita lisääntymään. Emme myöskään ole erityisen varakkaita, jonka takia meillä molemmilla on uran suhteen tiettyjä ambitioita, joita lisälasten hankkiminen vain sotkisi.
Haluamme myös säästää ja sijoittaa vähät rahamme muuhunkin kuin lapsiin. Yhden lapsen kanssa on myös helpompi tehdä lähes mitä vain ulkomaanmatkoista kauppareissuihin.
Eikä tarvita mitään omakotitaloa, että jokaisella olisi oma rauha ja omat huoneet.Ihana lapsi tuo yksi ja ainoakin on. Oppi juuri lukemaan ihan itse, vaikka on vasta 3-vuotias.
- Vau! Olisinpa innoissani noin lahjakkaasta lapsesta.
Olen ainoa lapsi ja siksi halusin kolme lasta. Se toteutui, vaikka ensimmäinen synnytys oli vaikea.
Raskausmyrkytys ja keskosvauva. En halunnut esikoisen taaperoaikana olla toistamiseen rättipoikkiväsy tai juosta päivittäin keskolassa, esikoinenkin tarvitsee vanhempansa.
Mies oli pelännyt mun hengen puolesta. Kun vauva viisiviikkoisena tuli kotiin, mies sanoi ettei ikinä enää.
Meille! Tuli ekalla yrityksellä niin mahtava pikkutyyppi ettei tarvittu toista.
Ja tietty osansa antoi myös taloudelliset ja ajalliset kysymykset. Mutta pääsyy oli juurikin tuo että sattui niin hyvä tuuri ekan lapsen kanssa että turha riskeerata mitään.