Katselin dokumenttia jossa nainen piti yhteyttä bioäitiinsä vaikka
Oli saanut vaurioita itselleen, äidin raskaudenaikaisen alkoholin käytön seurauksena. Minun terve, adoptioon antama lapseni ei halua pitää yhteyttä. On niitä erilaisia ihmisiä.
Kommentit (7)
Riippuu varmaan paljolti siitä, kokeeko adoptiolapsi perheensä ja sukunsa (siis sen adoptoidun) omakseen ja riittäväksi hänelle. Jos ei koe, on mun mielestä ihan ymmärrettävääkin koittaa löytää biovanhempansa ja pitää yhteyttä heihin.
Varmasti itse haluaisin ainakin tavata biologisen äitini, vaikka kasvattiäiti olisi kuinka tärkeä. Haluaisin tavata biologisen isänikin, koska en ole nähnyt hänestä edes valokuvaa, mutta häntä ei kuulemma kiinnosta tavata.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti itse haluaisin ainakin tavata biologisen äitini, vaikka kasvattiäiti olisi kuinka tärkeä. Haluaisin tavata biologisen isänikin, koska en ole nähnyt hänestä edes valokuvaa, mutta häntä ei kuulemma kiinnosta tavata.
Ap:n poikahan yritti ottaa yhteyttä äitiinsä, mutta ap ei halunnut edes, että hänen nuorempi poikansa saisi tietää isoveljensä olemassaolosta. Hylkäys + torjunta -> ei kiinnosta enää.
Sait mitä halusit. Opi elämään sen kanssa että teoilla on seuraukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti itse haluaisin ainakin tavata biologisen äitini, vaikka kasvattiäiti olisi kuinka tärkeä. Haluaisin tavata biologisen isänikin, koska en ole nähnyt hänestä edes valokuvaa, mutta häntä ei kuulemma kiinnosta tavata.
Ap:n poikahan yritti ottaa yhteyttä äitiinsä, mutta ap ei halunnut edes, että hänen nuorempi poikansa saisi tietää isoveljensä olemassaolosta. Hylkäys + torjunta -> ei kiinnosta enää.
Kyllä me tavattiin kaikki kolme. Minä ja lapset. Miestä ei kiinnostanut tavata.
Vaikka lapsella olisi miten hyvä ja rakastava adoptioperhe, niin jossain vaiheessa nuosevat pintaan identiteettikysymykset: kuka minä oikeasti olen, mistä minä tulen ja millainen perimä minulla on.
En ole adoptiolapsi, mutta ilman isää kasvanut. Vasta aikuisena sain selvitettyä, kuka isäni on tai siis oli. Pitkän harkinnan jälkeen otin isän perheeseen yhteyttä, vaikka tiesin, että isä ei enää ollut elossa. Isän puoliso ei lainkaan käsittänyt, miten suuri merkitys sillä oli minulle, että sain taustani selville ja sain käydä isän haudalla. No, meitä on moneksi, jotkut ymmärtävät, toiset eivät. Sen kanssa on vain elettävä.
--