Naimisiin ex-puolison kanssa

Eikö kukaan?

Up

Mie. Naimisissa ei olla, mutta onnellisesti yli 10 vuoden erillään olon jälkeen. Ehdittiin vähän aikuistua välissä ja todeta se, että tosiaan olemme toistemme tosirakkaudet.

Vierailija kirjoitti:

Mie. Naimisissa ei olla, mutta onnellisesti yli 10 vuoden erillään olon jälkeen. Ehdittiin vähän aikuistua välissä ja todeta se, että tosiaan olemme toistemme tosirakkaudet.

Minkä ikäisinä olitte yhdessä ensimmäisen kerran ja kuinka kauan? Oletteko olleet yhteyksissä 10 -vuotisen eronne aikana ja miten päädyitte palaamaan yhteen? Millaista elämänne oli ollut siinä välillä?

Ihanaa lukea tarinoita ihmisistä, jotka löytävät toisensa uudelleen

Mäkin haluaisin kuulla :) Eikö muilla ole tarinoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mie. Naimisissa ei olla, mutta onnellisesti yli 10 vuoden erillään olon jälkeen. Ehdittiin vähän aikuistua välissä ja todeta se, että tosiaan olemme toistemme tosirakkaudet.

Minkä ikäisinä olitte yhdessä ensimmäisen kerran ja kuinka kauan? Oletteko olleet yhteyksissä 10 -vuotisen eronne aikana ja miten päädyitte palaamaan yhteen? Millaista elämänne oli ollut siinä välillä?

Ihanaa lukea tarinoita ihmisistä, jotka löytävät toisensa uudelleen <3

Vajaa parikymppisinä oltiin yhdessä kolmisen vuotta. Myrskyisä molempien ensisuhde, sitten tuli armeijat, opiskelut jne. Oltiin totaalisessa hiljaisuudessa tuo yli vuosikymmenen väli, ns. ”vihattiin toisiamme”, ero oli ollut aika vaikea eikä järin kypsästi hoidettu, liittyi esim. toisia osapuolia. Myös esim. kaveripiirit jakautuivat eromme jälkeen, ei törmätty koskaan esim. juhlissa. Pari vuotta sitten törmättiin ruokakaupassa, itse lähdin karkuun (tiedättehän eksiin törmäilyt...) mutta miespä etsi minut facebookista ja toivoi että käytäisiin kahvilla vaihtamassa kuulumiset. No mentiin, viestiteltiin tietysti joku aika siinä välissä, mutta kyllä se oli menoa siitä ihan ekasta katseesta. :) Sama ensirakkauden hulluus, ja muuten myös makkarin puolella! :D

Ei ikinä, se on hyvästä syystä ex, kannattaa muistella nyt ne syyt miksi erottiin ja mikä estää, että sama ei tapahdu uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mie. Naimisissa ei olla, mutta onnellisesti yli 10 vuoden erillään olon jälkeen. Ehdittiin vähän aikuistua välissä ja todeta se, että tosiaan olemme toistemme tosirakkaudet.

Minkä ikäisinä olitte yhdessä ensimmäisen kerran ja kuinka kauan? Oletteko olleet yhteyksissä 10 -vuotisen eronne aikana ja miten päädyitte palaamaan yhteen? Millaista elämänne oli ollut siinä välillä?

Ihanaa lukea tarinoita ihmisistä, jotka löytävät toisensa uudelleen <3

Vajaa parikymppisinä oltiin yhdessä kolmisen vuotta. Myrskyisä molempien ensisuhde, sitten tuli armeijat, opiskelut jne. Oltiin totaalisessa hiljaisuudessa tuo yli vuosikymmenen väli, ns. ”vihattiin toisiamme”, ero oli ollut aika vaikea eikä järin kypsästi hoidettu, liittyi esim. toisia osapuolia. Myös esim. kaveripiirit jakautuivat eromme jälkeen, ei törmätty koskaan esim. juhlissa. Pari vuotta sitten törmättiin ruokakaupassa, itse lähdin karkuun (tiedättehän eksiin törmäilyt...) mutta miespä etsi minut facebookista ja toivoi että käytäisiin kahvilla vaihtamassa kuulumiset. No mentiin, viestiteltiin tietysti joku aika siinä välissä, mutta kyllä se oli menoa siitä ihan ekasta katseesta. :) Sama ensirakkauden hulluus, ja muuten myös makkarin puolella! :D

Mieletöntä kuulla, että päädyitte takaisin yhteen, vaikka ns. vihasitte toisianne. Ihmiset puhuu paljon siitä, että on syy miksi ollaan erottu, mutta parikymppisinä harvoin olemme niitä ihmisiä, joiksi ajan kanssa lopulta kasvamme. Minä uskon siihen, että oikeat ihmiset voivat todella tavata väärään aikaan. Aina ei tavata myöhemminkään, mutta ehkä asiat olisivat toimineen toisena aikana paremmin. Ehkä ei.

Mutta ihanaa, että pääsitte toisenne uudelleen

Onko ollut vaikeaa luoda uusi suhde, kasvattaa luottamus yms. Ymmärsittekö heti alusta, että kyseessä on uusi suhde muuttuneen ihmisen kanssa, ei se sama suhde, josta erottiin vuosia sitten?

Olisin voinut harkita jos:

* kyse olisi siitä, että ex vain halusi kokeilla yksin elämistä / erillään oloa, ilman uusia kumppaneita

* hän ei olisi valehdellut

* hän ei olisi ollut uskoton

* hän ei olisi käyttäytynyt asiattomasti

* hän ei olisi vaikeuttanut elämääni

* hän ei olisi pyrkinyt hyötymään minusta taloudellisesti

* hän ei olisi esittänyt marttyyriä vaikka itse erosi vaihtaakseen minut toiseen

* hän ei olisi puhunut "muunneltua totuutta" ystäville ja tuttaville eron jälkeen

Ei, en koskaan enää halua kokea tätä uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä, se on hyvästä syystä ex, kannattaa muistella nyt ne syyt miksi erottiin ja mikä estää, että sama ei tapahdu uudelleen.

Mäkin yleensä aina meinaan näin, mutta ihmiset muuttuu iän karttuessa. Tuolla yhdellä on kiva tarina henkisestä kasvusta jne. Eroja tulee ja eroja menee, miksei sitten eroais samasta. ;)

Vierailija kirjoitti:

Olisin voinut harkita jos:

* kyse olisi siitä, että ex vain halusi kokeilla yksin elämistä / erillään oloa, ilman uusia kumppaneita

* hän ei olisi valehdellut

* hän ei olisi ollut uskoton

* hän ei olisi käyttäytynyt asiattomasti

* hän ei olisi vaikeuttanut elämääni

* hän ei olisi pyrkinyt hyötymään minusta taloudellisesti

* hän ei olisi esittänyt marttyyriä vaikka itse erosi vaihtaakseen minut toiseen

* hän ei olisi puhunut "muunneltua totuutta" ystäville ja tuttaville eron jälkeen

Ei, en koskaan enää halua kokea tätä uudelleen. 

Miksi alapeukku?

Rakastin puolisoani äärettömän paljon. Ehdotin hänelle jopa erillään asumista, "jotta kummallakin on vapaus elää kotonaan, niin kuin haluaa, mutta silti tapailtaisiin ja oltaisiin suhteessa" - halusin, että olemme ystäviä erosta huolimatta - tämä tapahtui ennen kuin ymmärsin, että hän oli pettänyt minun luottamukseni avioliiton aikana, ja on suhteessa toiseen.

Henkilö, johon luotin oli paljastui niin tunnekylmäksi ja julmaksi, että en olisi millään uskonut sitä todeksi. Mutta totta se on ja tiedän nyt kuka ja mikä hän on. En usko, että vuosienkaan ero hänen todellista luonnettaan muuttaa. 

Tosiaan, jos ero olisi tapahtunut eri tavalla ja eri syystä, niin olisin voinut palata yhteen. Mutta tuo ero ja kaikki mitä sen jälkeen koin, oli niin traumatisoivaa minulle, että en enää koskaan haluaisi kokea sitä uudelleen.