Lue keskustelun säännöt.
Milloin/miten ymmärsit vanhempiesikin olevan vain ihmisiä?
24.05.2019 |
Kysymys otsikossa.
Vanhempieni erottua kummallakin oli jotain suhderäpiköintejä, ja niitä seuratessa valkeni että samat tunteet heitäkin ajavat kuin ketä tahansa muuta. Tästä käynnistyi tietynlainen itsenäistyminen, vanhemmat eivät enää olleet "jumalasta seuraavia", kuten usein lapsen maailmassa.
Kommentit (9)
Viimeistään silloin, kun itse tulin vanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun menimme ravintolaan ja vanhempani joutuivat tukeutumaan minun apuuni kun eivät oikein tienneet, miten siellä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun itse tulin äidiksi.
Millä tavoin juuri silloin? (Itse olen lapseton)
Joskus isä möykkäsi humalassa sekavia, ja aloin ymmärtää että aikuiset eivät tiedäkään kaikkea. Eräänlainen lapsuuden loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika pienenä, ehkä kymmenvuotiaana.
Ollessani 12-vuotias jouduimme kolariin, joka johtui isäni ajotavasta (jatkuvia ylinopeuksia ja ohittelemista) - ei onneksi ollut vakavia seuraamuksia, mutta kuvitelmani erehtymättömästä ja aina turvallisesta isästä loppui siihen. Ja jäi pelko, jonka vuoksi en hankkinut ajokorttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itse tulin äidiksi.