Mies loukkaantui,
kun kerroin, etten osaa pitää hänen lastaan kuin se olisi "omani". Lapsi on kiva ja vietän hänen kanssaan aikaa , kun itselleni sopii. En kuitenkaan halua jakaa vuodetta lapsen kanssa tai vapaa-ajan matkoja.
Lapsi on 2-luokkalainen ja isällään 3pv/vko.
Tämä kuuluu aiheeseen, josta ei saa puhua. Tuskin kuitenkaan olen ainoa.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet tehnyt henkilökohtaisen arvovalinnan ottamalla miehen, jolla on lapsi. Se tuo mukanaan sen velvollisuuden, joka on meillä kaikilla aikuisilla, vanhemmuuden vastuun. Koska pahasti näyttää siltä, että emme voi saada kaikkea haluammaamme ja nuolla vain kermoja kakun päältä vaan joudumme välillä syömään sitä pohjaakin.
Ei ole mitään velvollisuutta alkaa vanhemmaksi lapselle, jolla on äiti ja isä. Tai muutenkaan esittää perhettä. Voi olla yksi aikuinen lisää lapsen elämässä, mutta tämä ei tarkoita minkäänlaista pakkoa.
Lapsi saa rauhassa kävellä auton alle ja laittaa käden hellalle ja aikuisen ei tarvitse välittää, koska on ei ole vanhempi? Se, että on vain yksi aikuinen lapsen elämässä tuo auttamatta niitä velvollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet tehnyt henkilökohtaisen arvovalinnan ottamalla miehen, jolla on lapsi. Se tuo mukanaan sen velvollisuuden, joka on meillä kaikilla aikuisilla, vanhemmuuden vastuun. Koska pahasti näyttää siltä, että emme voi saada kaikkea haluammaamme ja nuolla vain kermoja kakun päältä vaan joudumme välillä syömään sitä pohjaakin.
Ei ole mitään velvollisuutta alkaa vanhemmaksi lapselle, jolla on äiti ja isä. Tai muutenkaan esittää perhettä. Voi olla yksi aikuinen lisää lapsen elämässä, mutta tämä ei tarkoita minkäänlaista pakkoa.
Väistämättä muodostuu se pakollinen henkinen läsnäolo. Yksikään tervepäinen ihminen ei voi olla tunnepuoleltaan niin köyhä, ettei loisi lapseen jonkin näköstä velvollisuus suhdetta lapseen.
Elin 3v uusperheessä ulkopuolisena. Lapsia oli kaksi. Tilannehan on tietyllä tavalla mahdoton tehtävä. Sinun tulisi samaan aikaan olla kaikkea mutta et kuitenkaan saisi olla mitään.
Maksoin puolet vuokrasta ja sain vastineeksi omaa tilaa puolet parisängystä. Ja sitten mua syyllistettiin kun pidin tiukasti kiinni siitä, että alakoululaisilla lapsilla ei tarvitse olla asiaa aikuisten sänkyyn.
Tähän, kun aina sanotaan miksi otit miehen jolla on lapsi...kuinka monella teistä on kokemuspohjaa asiasta, jota ette ole koskaan ennen kokeneet? Itse kahden lapsen äitinä en olisi koskaan uskonut miten raskas, joku lapsi on ja millaisia haasteita se tuo kun kaikessa on kyse aina siitä lapsesta. Itse, kun olet kasvattanut niitä omia lapsa ottamaan muut huomioon, peruskäytöstavat, jne, mutta siiten yhtäkkiä et voikaakaan kasvattaa vaan joudut sallimaan, joustamana asioista joista et koskaan joustaisi omien lasten kohdalla.
Vanhemman velvollisuudet meillä kaikilta aikuisilta on rajoja ja välittämistä. Se ei tarkoita kirjaimellisesti äidiksi ryhtymistä vaan ihan sitä, että lapsi on henkisesti ja fyysisesti turvassa läsnäolevien aikuisten seurassa.