14-vuotias tyttö ei sopeudu mihinkään
Ennen lähes kasin oppilaasta on seiskaluokan aikana tullut4-6:n oppilas. Ei avaakkaan kirjoja.
Koulussa käy, mutta myöhästelee ja yrittää lintsata.
Menee ilman lupaa iltapäiviksi kaverinsa kanssa naapurikaupunkiin. Kun kielletään/ annetaan kotiarestia, huutaa useampia tunteja suoraa huutoa, itkee, kiroaa, haistattaa vanhemmille, uhkaa tekevänsä itsemurhan ym. Ja soittelee kavereille että häntä pidetään vankina kotona ja hän vain haluaa muuttaa kotoa pois, kun on niin paskat vanhemmat.
Kuraattorille/psykiatrian polille ei suostu.kieltäytyy puhumasta kenellekään auttajille.
Tapaavat jotain vanhempia poikia naapurikaupungissa.
Mitä pitäisi tehdä? Tuntuu että saan infarktin jos joka päivä tapellaan jostain.
Kommentit (60)
Kyllä karvaranteet hoitaa asian, ei huolta. Vanhemmat voi olla huoletta
Ihan mahdottomaksi mennyt tämä maailma. En nyt ihan ensimmäisenä lähtisi selvittelemään asiaa lastensuojelun kautta. Se rikkoo luottamuksen ja leimaa lapsen. Ensin yhteys kouluun ja mahdollisesti kavereiden vanhempiin. Ja jos ette tiedä, keitä ne vanhemmat ovat, otatte selvää. Puhutte lapselle ja vaaditte tietoa. Jos tietoa ei heru, siitä tulee sanktioita. Nimim. Näin kasvatettiin täyspäisiä aikuisia vielä 10v. sitten
Vierailija kirjoitti:
Ihan mahdottomaksi mennyt tämä maailma. En nyt ihan ensimmäisenä lähtisi selvittelemään asiaa lastensuojelun kautta. Se rikkoo luottamuksen ja leimaa lapsen. Ensin yhteys kouluun ja mahdollisesti kavereiden vanhempiin. Ja jos ette tiedä, keitä ne vanhemmat ovat, otatte selvää. Puhutte lapselle ja vaaditte tietoa. Jos tietoa ei heru, siitä tulee sanktioita. Nimim. Näin kasvatettiin täyspäisiä aikuisia vielä 10v. sitten
Jos ottaa yhteyden kouluun, niin koulu taas tekee lasun koska se on niiden lakisääteinen velvollisuus tehdä huolenaiheista lasu.
Vierailija kirjoitti:
Kehitysviivästymää? Normaaliälyinen lapsi olisi kyllä 8-10 oppilas ilman vaivaa alakoulussa ja yläasteellakin ilman panostuata väh. 7-9 oppilas. Käytös viittaisi myös lievään kehitysvammaan.
Sulla on pakko olla jokin mielenterveyden ongelma, kun olet noin ilkeä. Tai sitten olet ollut itse se nelosen oppilas ja sua ottaa päähän vieläkin, kun et pärjännyt. Vai olitko peräti pienluokan oppilas?
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran, kun hän puhuu kotoa pois muuttamisesta, kerro hänelle, että lastenkodissa ja sijaisperheissä on vielä tiukemmat rajat kuin kotona. Ihan kylmän rauhallisesti vain toteat sen.
Siellä mitään ole. Sijaishuollon työntekijälle tulee välittömät potkut jos hän rikkoo YK:n lastenoikeuksien sopimusta ynnä perus- ja ihmisoikeuksia pitämällä lapsille kuria.
Yksikään kasvatusalan asiantuntija ei ole tänä päivänä sitä mieltä, että kurinpito olisi hyödyksi lapselle. Päin vastoin, se pilaa lapsen itsetunnon ja on monin verroin haitallinen kokemus muutoinkin. Mm. se altistaa lapsen hyväksikäytölle, kun lapsi oppii että hän ei ole koskematon tai että muut voivat alistaa häntä.
Ei tule välittömästi lasua, jos ottaa kouluun yhteyden keskustellakseen lapsen asioista. Tietenkään!
Eli koska on sanonut, ettei suostu menemään psykologille olette päättäneet, ettette häntä sinne vie?
No kai hän noin käyttäytyy, koska annetaan.
Ap sun lapsella on todennäköisesti jotain painavia syitä käytökseen. Joko olet hänelle tuki ja turva, eli se rajat asettava aikuinen tai sitten haet apua ulkopuolelta. Tyttäresi on kuitenkin vasta 14-vuotias, ei lapsen käytös muutu noin nopeasti ilman isoja asioita. Kannattaa puutua ajoissa, sen väärän seuran sijasta lapsesi voi olla vaarallisessa seurassa.
Perheneuvola. Lapselle oma työntekijä ja vanhemmille oma. Suosittelen lämpimästi
Vierailija kirjoitti:
Ei tule välittömästi lasua, jos ottaa kouluun yhteyden keskustellakseen lapsen asioista. Tietenkään!
Riippuu asiasta mistä keskustelee.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se että tyttö kertoo hyvin vähän. Tai kertoo jotain osatotuuksia. Kun kysyy keitä teidän kanssa siellä on, niin vastaus on tyyliä: ” Janna, Eemeli, Ville ja Konsta”. Eipä tuosta paljoa selvää saa.
Ap
Teettekö mitään yhdessä? Elokuvailta? Shoppailua? Ulkona syömässä? Jutteletko millaisra sinulla oli teininä?
Asuuko samalla paikkakunnalla mummo, jonka luona lapsi voisi asustella jonkin aikaa. Tietyssä iässä vanhempien seura ja jutut ahdistavat nuorta, nuori saattaa mieluummin jutella asioistaan isovanhempien kanssa, jos mahdollista niin kannattaa kokeilla mikäli se isovanhemmille sopii...yleensä lapsi kunnioittaa murrosiässä enemmän mummia/vaaria kuin isää ja äitiä, eikä kehtaa haistatella ja kenkkuilla niin paljoa.
Vanhuus ja viisaus kun kulkevat käsi kädessä niin saattaisivat saada ohjattua nuoren takaisin raiteille.
Tiedän useamman tytön joilla ollut vaikea murrosikä ja yhteistä näillä on että ovat olleet ns. kilttejä tyttöjä ala-asteella mutta vanhempia ei ole kauheasti kiinnostanut missä kaveriporukoissa pyörii, kotiintuloajat on olleet löysät tai niitä ei ole ollut ollenkaan.
Yläkouluun mentäessä on sitten kaveriporukka kasvanut ja päihteet tulleet mukaan kuvioon, siinä vaiheessa vasta vanhemmat on alkaneet kiinnostua lapsen menojen rajoittamisesta, eli jos niitä rajoja ei ole jo aiemmin ollut niin eihän murrosikäinen niitä vanhempien pyyntöjä yhtäkkiä ala kunnioittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisit äänestänyt Perussuomalaisia niin tätätkään ongelmaa ei olisi
Kaiken näkemäni perusteella juuri heidän äänestämisensä on huono vaihtoehto näitä ongelmia ratkoessaan.
Vierailija kirjoitti:
Kehitysviivästymää? Normaaliälyinen lapsi olisi kyllä 8-10 oppilas ilman vaivaa alakoulussa ja yläasteellakin ilman panostuata väh. 7-9 oppilas. Käytös viittaisi myös lievään kehitysvammaan.
Älä jaksa esittää. Peruskoulussa ei kyllä saa 8-10 arvosanaa, jos kokeet ovat vähintään keskitasoisia vaikeusasteeltaan eikä yhtään mitään ole tehnyt. Tuo on ihan puopua ja antaa väärän kuvan koulusta. Lapseni oli unohtanut lukea historian kokeeseen ja sai siitä 6-. Yleensä on 9-10 oppilas. Seuraavan kokeeseen luki huomattavasti enemmän kuin normaalisti ja sai 10- . On oman luokkansa parhaimpia oppilaita. Koko luokka on hyvätasoinen (painotetun opetuksen 8. luokka). Eli tekemättä mitään tai hyvin vähän, hyvästäkin oppilaasta tulee äkkiä huono.
En nyt lähde arvailemaan, että mistä teinin käytös voisi johtua, mutta olin hieman samanlainen itse, ja melkein kaksi vuosikymmentä myöhemmin opin, että mulla oli hoitamaton persoonallisuushäiriö, masennus, hoitamaton ADHD, ja paljon traumoja. Vihasin yhtäkkiä mun vanhempia ja lintsasin koulusta, vaikka olin hyvä aineissa. Jälkeenpäin terapiassa tajusin myös, että mun "normaalit" vanhemmat ja näkymätön koulukiusaaminen oli iso tekijä mun pahoinvoinnissa.
Suosittelen, että asennoidutte empaattisesti teinin ongelmiin, ette kohtele sitä auktoritäärisesti vaan vastavuoroisesti kommunikoiden ja kuunnellen. Älkää olettako mitään. Myös se mun kokemuksen mukaan auttaa, jos teiniä yrittää piristää jollain hänelle tärkeällä asialla. Osoittakaa, että oikeasti kuuntelette, kunnioitatte ja välitätte. Rajat on pistettävä, ja niistä pitää kertoa etukäteen (ei mitään hulluja impulsiivisia rangaistuksia vaan selkeitä seurauksia). Riitelystä ei oo oikeasti mitään hyötyä, teinit menee usein äärimmäisyyksiin, mutta aikuisen ei tarvii reagoida tunteella takaisin.
Varmaan panee nekkejä ja vetää huumeita
Taitaa tavata Mo ham media ja Mu ham media. Yhtä aikaa.