Miten tulkitset tämän tunnetun runon (enkuksi)?
Do not go gentle into that good night,
Old age should burn and rave at close of day;
Rage, rage against the dying of the light.
Though wise men at their end know dark is right,
Because their words had forked no lightning they
Do not go gentle into that good night.
Good men, the last wave by, crying how bright
Their frail deeds might have danced in a green bay,
Rage, rage against the dying of the light.
Wild men who caught and sang the sun in flight,
And learn, too late, they grieved it on its way,
Do not go gentle into that good night.
Grave men, near death, who see with blinding sight
Blind eyes could blaze like meteors and be gay,
Rage, rage against the dying of the light.
And you, my father, there on the sad height,
Curse, bless, me now with your fierce tears, I pray.
Do not go gentle into that good night.
Rage, rage against the dying of the light.
- Dylan Thomas
Kommentit (19)
Siitä ettei saa hyväksyä kuolemaa vaan pitää elämästä kiinni.
Siten että pitää raivota kun valomerkki tulee.
Tee ja pohdi itse koulutehtäväsi, laiskuri.
Dont never forget to celebrate Father`s day.
Älä lähde (kuole) vaan pysy täällä.
You must concentrate when you are in golf course.
englantilainen filologi tulee vain sellaisesta, joka tekee kirjallisuuskurssin tehtävät ihan itse!
Vierailija kirjoitti:
Tee ja pohdi itse koulutehtäväsi, laiskuri.
Ei ole mikään koulutehtävä! Yksi teksti vaan alkoi tällä runolla ja mietin mitä tekstin kirjoittaja on sillä tarkoittanut. Haluan erilaisia tulkintoja muilta.
AP
Sunlight is a very good dishwashing liquid, so light, oh so bright.
When you are near death you must twerk like crazy.
Remember always show your bare bottom to your all mighty teacher.
Jospa gay onkin se avainsana en kyllä tiedä
Hieno runo. Thomasin isä oli sokeutumassa ja kuolinvuoteellaan.
Oi, pitääkin pitkästä aikaa katsoa Dangerous Minds :D
Google kääntäjällä ne käyttöohjetkin nykyään käännetään :-)
Älä mene hellävaraisesti tähän hyvään yöhön,
Vanhuuden pitäisi polttaa ja raveilla päivällä;
Rage, raivoa valon kuolemaa vastaan.
Vaikka viisaat miehet tietävät pimeän olevan oikeassa,
Koska heidän sanansa eivät olleet heittäneet salamoita heitä
Älä mene hellävaraisesti tähän hyvään yöhön.
Hyvät miehet, viimeinen aalto, itkee kuinka kirkas
Heidän heikot tekonsa saattavat tanssia vihreässä lahdessa,
Rage, raivoa valon kuolemaa vastaan.
Wild-miehet, jotka saivat ja lauloivat auringon lennossa,
Ja opit, liian myöhään, he surmasivat sitä matkallaan
Älä mene hellävaraisesti tähän hyvään yöhön.
Grave miehet, jotka ovat lähellä kuolemaa, jotka näkevät sokeasti
Silmät voivat sytyttää meteoreja ja olla homoja,
Rage, raivoa valon kuolemaa vastaan.
Ja sinä, isäni, siellä surullisessa korkeudessa,
Kiro, siunaa, nyt nyt, kun karkeat kyyneleet, rukoilen.
Älä mene hellävaraisesti tähän hyvään yöhön.
Rage, raivoa valon kuolemaa vastaan.
- Dylan Thomas
En tiedä mitä Dylan Thomas on tarkoittanut, mutta itse tulkitsen runon seuraavasti.
"Dying of the light" eli "valon kuoleminen" tarkoittaa kyynistymistä, toivon menettämistä, ja kyynistymistä vastaan tulee taistella raivokkaasti: "Rage, rage against the dying of the light". Näin siitä huolimatta, että olisi helpompaa antaa periksi toivottomuudelle, lopettaa taistelu eli "lipua yöhön", "go gentle into that good night".
Ensimmäisessä ja viimeisessä säkeistössä "Do not go gentle into that good night" ja "Rage, rage against the dying of the light" ovat kehotuksia – ensimmäisessä säkeistössä lukijalle, viimeisessä kertojan isälle – kun taas keskimmäisissä säkeistöissä ne ovat kuvauksia siitä, millaisia viisaat (wise), hyvät (good), villit (wild) ja vakavasti pohdiskelevat (grave) ihmiset ovat asenteeltaan.
Nämä ihmistyypit ovat erilaisia näkemyksiltään, temperamenteiltaan ja elämänpoluiltaan, mutta heitä yhdistää idealismi, toivo, raivoisa taistelu kyynistymistä vastaan.
Kyynistyminen tapahtuu usein iän myötä: nuoruuden idealisti on joutunut huomaamaan, ettei koskaan tule näkemään maailmaa ihanteensa mukaisena, vaikka kuinka on sitä yrittänyt ("their words had forked no lightning..."), mutta kertojan mukaan ihanteellisuus, toivo ja taistelu valon sammumista vastaan silti on arvokasta, vaikkei se tuottaisikaan ihannekuvien mukaista tulosta.
Kertoja asettaa lukijan ja vanhan isänsä esikuviksi viisaat, hyvät, villit ja vakavat ihmiset, jotka ovat toiveikkaita loppuun asti, vaikka ovat nähneet maailman ainaisen rupuisuuden ja kohdanneet oman rajallisuutensa (esim. "Though wise men at their end know dark is right... they Do not go gentle into that good night").
Tykkään todella paljon runon filosofiasta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Eikö kukaan muka tiedä tätä?