Voiko alkoholistin kanssa ylläpitää ystävyyttä kunnollisesti?

up

Kyllä voi, kunhan ymmärrät hänen sairautensa luonteen. Että hän ei tee ohareita tahallaan ja ilkeyttään, että hän saattaa käyttäytyä arvaamattomasti, ei ole luotettava, tekee katoamistemppuja, pyytää apua ja rahaa lainaan ja kuljetusta sinne tänne... mitä näitä nyt on. 

Voi, mutta vain selvänä.

Ei voi välttämättä kuittaa, että tulee silloin tapaamisia kun sovitaan.

Kännissä ei kannata hirveen vakavasti ottaa juttuja... eikä niitä jaksa... jos ei itsekin ota kuoppia silllon. Silloinhan se on tasa ja kivaakin.

ei siitä oikein mitään tule. Kun alkoholistia janottaa , juominen menee kaiken muun edelle.

Se riippuu täysin alkoholistista. Hyväluonteinen itsekseen tissuttelija, jolla alkoholi ei provosoi aggressiivisuutta, voi olla mitä parhain kaveri. Porttikieltoja eri baareihin saava rähisijä tai muuten v***umainen ihminen ei taas niinkään. Kokemusta on molemmista tyypeistä. Alkoholivastaiselle on tietty mukavampaa pysytellä raittiissa seurassa. Noin muuten sanoisin, että ihmisen perusluonne ratkaisee loppupeleissä.

nosto

Alkoholisti haluaa olla sun kaveri, jotta voi yrittää lainata rahaa, ja ehkä hoidattaa krapulaansa. Alkoholismi on itsekeskeisyyttä.

Kenenkään ei pidä mahdollistaa toisen juomista lainaamalla ja huolehtimalla heistä enemmän kuin itsestään.

Se on pohjaton kaivo jos lainaamaan rupeat.

Pelasta itsesi ensin.

Miksi haluaisit olla alkkiksen kaveri? Miksi kukaan haluaisi? Olen ymmälläni.

En lähtisi yleistämään, jokainen alkoholistikin on erilainen.  Olen itse alkoholisti ja olen saanut pidettyä ystävyyssuhteita sekä viiden vuoden parisuhteen aivan hyvin yllä. Usein viina vie mutta päällimmäisenä koitan pitää aina mielessä miten kamalaa elämä olisi jos menettäisin ihmiset elämässäni. Kukaan lähipiiristäni ei juo lähes koskaan, ja puolisoni on täysin raitis. Minulla kohta takana kuukauden putki, asiat on silloin vähän enemmän vinksallaan kuin yleensä mutta en enää hölmöile kuten nuorempana. Sanoisin (ja lähipiirinikin on sanonut) että lähes ainut negatiivinen puoli jatkuvassa janossani on muiden huoli minua kohtaan. Se onkin se mikä on saanut minut usein lopettamaan putken. Se miksi alotan aina uudestaan onkin toinen tarina.

Tiedät kyllä ennemmin tai myöhemmin itse voitko pitää jonkun ihmisen elämässäsi vai et. 

Samoin, olen alkoholisti ns kilttiluonteinen sellainen. Monta kaveria, jotka on olleet hyviä ystäviä yli 20 vuotta. En lainaile koskaan rahaa tai pyydä kuskiksi. Jos mulla ei ole mistä juoda, en juo. Pitävät mua erittäin luotettavana ystävänä.

En kestä sitä mankumista ja ajattelemattomuutta ja sitä ettei sanominen auta. Minusta heidän on syytä jäädä hieman usemmin miettimään ihan yksin elämäänsä. Kun eivät suostu ottamaan vastaan apuakaan. Ei ei ei en toki en minä päivittäin juo, tai en ole mitään juonut, horjuttaa vain ja suu on puutunut. Minä en halua pilata omaa elämäääni sillä että joku juoppo mankuu vieressä jotain toivaitaan, kieltää totuuden itsestään ja sössii asioita hokien sori sori sori, ei se muidenkaan vika ole. Kannattaa mennä ihan oikeasti aa kerhoon jos on ongelmia. Mutta harvoinpa juoppo myöntää ongelmansa ennenkuin lääkäri kertoo että sinä kuolet jos juot vielä. Sairaus se on ja ainoa joka sen sairauden voi parantaa on se että myötää itse oman ongelmansa kun sellainen selkeästi on. Minun velvollisuus ei ole paijata juoppoa. 

Minulta kuoli alkoholisti ystävä ja olen ihan hämmentynyt! Olin vähentänyt yhteydenpitoa aika paljon. Ei hän kyllä koskaan rahaa pyytänyt eikä ollut ilkeä. Silti jotenkin ahdistuin siitä juomisesta. Ikävä on hirveä :( emme olleet pitkään aikaan nähneet. Ap