Lue keskustelun säännöt.
Olen koko elämäni tuntenut olevani erilainen kuin muut. Onko muilla vastaavaa kokemusta?
22.05.2019 |
Periaatteessa olen sosiaalinen ja väittäisin sosiaalisten taitojeni olevan erityisen hyvät. Olen myös alalla/ työssä missä nämä taidot korostuvat. Tutustun helposti uusiin ihmisiin ja pystyn sulautumaan yhteisöön kuin yhteisöön. Mutta - aina ja joka paikassa tuntuu siltä etten kuitenkaan kuulu porukkaan vaan olen jotenkin ulkopuolinen. Huomaan että ajatusmaailmani on usein erilainen kuin muilla. Kaikki eivät aina ymmärrä ajatuksiani tai ideoitani Olen usein keskustelun tappaja. En myöskään halua päästääketään liian lähelle, en koe tarpeelliseksi kertoa ihan kaikkia asioita kaikille ihmisille.
Joskus huomaan miettiväni että muilla on isoja kaveri/ harrastusporukoita mutta itselläni ei.
Introvertti todennäköisesti, kyllä. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat. Huono itsetunto? Persoonallisuushäiriö? Autisminkirjo? Vai mikä?
Onko muilla vastaavia ajatuksia ja jos on niin mitä ajattelette siitä mikä aiheuttaa ulkopuolisuuden- ja erilaisuuden tunteen?
Kommentit (11)
Mikä ominaisuus ne keskustelut tappaa? Millä lailla ajattelet eri tavalla kuin muut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa mitään kaverisuhteita, vaikka periaatteessa saatankin tulla ihan hyvin juttuun joidenkin kanssa. Ei vaan ole tarvetta, viihdyn yksin ja koen rasittavana sen, että se kaveruussuhde olisi sitten yksipuolisesti sen toisen hoidettavana kun itse en osaa ottaa yhteyttä muutoin kuin jos on jotain tärkeää asiaa.
Lisäyksenä vielä, että vaikka muut ottaisivatkin minut ilomielin joukkoonsa, en pääse tästä ulkopuolisuuden tunteesta mihinkään. Kaipa se on jotain sellaista, etten koe olevani tarpeeksi hyvä muille, vaikka siitä saattavat huvittavasti muut saada juuri päinvastaisen kuvan.
No kaikki ihmiset on erilaisia kuin muut, kannattaa miettiä mistä löytyy samanhenkistä seuraa, sitäkin on varmasti olemassa.
Minulla on sama tunne. Minulla on ystäviä, kavereita, tuttuja, työkavereita En silti erityisemmin viihdy kuin oman perheen seurassa. Lapsena ne tietyt läheiset ihmiset olivat tärkeitä. Menen mukavuusalueeni ulkopuolelle joka kerta kun olen useamman tunnin jonkun muun kuin perheeni seurassa. En viihdy, ihmiset keskustelevat asioista, joista en ole kiinnostunut, tai joista oma mielipiteeni on aivan erilainen.
Tästä piirteestä huolimatta olen ihmisten kanssa tekemisissa, muistan hyvin heidän sanomisensa, hyödynnän kaikkea kuulemaani, jos voin vain oppia siitä jotain, olen kiinnostunut asioista, ilmiöistä, ihmisistäkin.
Ryhmäydyn huonosti, tiedostan sen itsekin. Isossa porukassa en tule ottaneeksi kontaktia kaikkiin. Viihdyn mainiosti itseni ja läheisteni seurassa. Pidän kauniista ja harmonisista asioista ympärilläni.
Minulla sama. Omaan hyvät sosiaaliset taidot tarvittaessa, mutta en tykkää niitä käyttää.
Kaikkien kanssa töissä kavereita ja vapaa ajalla on muutama läheinen kaveri.
Lähinnä silti jostain syystä ärsyttää kun esim töissä joku alkaa puhua ja aiheet ovat 99% ajasta sellaisia että lähinnä mietin että parempi kun olisit sinäkin pitänyt vaan suusi kiinni :/
Vapaa ajalla en KOSKAAN käy baareissa vaan olen mielummin koiran kanssa kotona ja pänttään koulukirjoja. Ikää nyt 25 ja ylä asteelta asti tuntenut olevani ulkopuolinen vaikka aina ollut "suosittujen porukassa"
Ehkä osa selittäjä on se että olen töissä aivan itseä kiinnostamattomalla alalla ja työkaverit sitten sen mukaisia.. Opiskelen samalla itseä kiinnostavalle alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä huomasin, etten ole oikeasti kiinnostunut ihmisistä. Siksi vertaissuhteet ovat vaikeita. Sosiaalinen olen siinä mielessä, että osaan lukea ihmisiä, välitän muista ja kiinnostusta on ammatillisesti. Henkilökohtaisella tasolla kiinnostus puuttuu ja tästä tulee ulkopuolisuuden tunne. Minäkin olen miettinyt noita autismin kirjon juttuja, mutta ainakaan nettitestit eivät koskaan anna tarpeeksi pisteitä mihinkään diagnoosiin.
Juttelin tästä tunteesta psykologin kanssa. Hän ymmärsi asian varsin hyvin. Puhuimme naisina, koska olemme naisia ja kokemuksemme on paljolti naisiin liittyviä. Toisilla naisilla on ryhmäytyessä valtava tarve löytää se oma bestis. Osoitetaan hienovaraisin elein ja sanoin kuinka joku on parempi kaveri. Sitä tapahtuu niin isommissa ryhmissä, kuin niissä 3 hengen ryhmissä. Ryhmälle lojaalit kaikkien hyvinvoinnista kiinnostuneet jäävät tässä hieman ulkopuolisiksi. Voi olla, että joku on yrittänyt saada 3 hengen ryhmässä luotua sinuun paremman kaveruuden, mutta et ole ollut sille avoin, koska sinusta pienessä ryhmässä ei saa tehdä toisille ulkopuolista oloa. Koska sinä et ole suostunut siihen, henkilö on luonut tiiviimmän suhteen toiseen. Moni nainen on epävarma. Siksi heidän tarvitsee löytää se kiintopiste ja parempi kaveri edes yhdestä. Nämä joilla ei ole tätä epävarmuutta, eivät näin tee ja alkavat tuntea ulkopuolisuutta.
Minkälaisia ulkopuolisuutta tuntevat ovat ominaisuuksiltaan mielestänne?
Oma kokemukseni on, että lojaaleja, ystävällisiä, muut huomioivia, luotettavia, kilttejä, tasapainoisia muita kohtaan, ehkä hieman melankolisia omaa itseään kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasapainoisuus muita kohtaa ja ulkopuolisuuden tunne saattaa kostautua. Tulee olo ettei kelpaa. Se luo masennusta. Vakavaakin sellaista. Ihminen tarvitsee jossakin sen oman ihmisen jolle on tärkeä. Sinkkuna ei välttämättä ole ketään.
Minulle pelastus oli puolisoni. Hänelle olen tärkeä elämänkumppani, jota hän ei vaihtaisi pois. Nyt on helpompi olla ulkopuolisuuden tunteen kanssa ryhmissä joissa muilla kova tarve bondata jonkun kanssa ettei muut vie kaveria. Nämä bondaajat ovat mielestäni epäluotettavampia ihmisiä kuin ne jotka eivät tietäen tai tiedostamatta tee muille ulkopuolisuuden tunnetta. Bondaajat ovat epävarmoja.
En kaipaa mitään kaverisuhteita, vaikka periaatteessa saatankin tulla ihan hyvin juttuun joidenkin kanssa. Ei vaan ole tarvetta, viihdyn yksin ja koen rasittavana sen, että se kaveruussuhde olisi sitten yksipuolisesti sen toisen hoidettavana kun itse en osaa ottaa yhteyttä muutoin kuin jos on jotain tärkeää asiaa.